Piilevä vaara

Kevätaurinko lämmittää kasvoille, nojaudut nauttimaan siitä talon seinää vasten ja vedät raikasta ilmaa keuhkot täyteen. Valonsäteet luovat kauniita varjoja seinälle, linnut visertävät, mutta muuten on ihanan hiljaista. Kunnes yhtäkkiä kuuluu räminää.

Pläts.

Maahan putoaa lumiköntti. ja sitten toinen. Siinä vaiheessa tajuat ottaa jalat alle. Kuulet yhä kovempaa räminää ja juuri, kun olet päässyt turvaan autotien puolelle valtava lumimassa vyöryy katolta alas. Mietit päässäsi “jep, tuo olisi sattunut”.

Tämä tapahtumien sarja kävi toissa viikolla asua kuvatessa. Kuvaaja oli kiinteän linssin ansiosta turvallisilla vesillä jo ennen tapahtumien alkua, mutta itse seisoin tyylikkäästi suoraan sen punaisen rastin päällä, johon tämä kyseinen vaara oli vyörymässä. Oli muuten senteistä kiinni, etten saanut sitä painavaa lastia niskaani. Loppu hyvin kaikki hyvin, ehdin piikkikoroista huolimatta turvaan.

Perjantaipäivän kunniaksi siis pieni opetus. Ne kieltonauhoin merkityt alueet kerrostalojen seinustalla on merkitty kielletyiksi ihan syystä, eikä niiden vieressäkään ole yhtään sen turvallisempaa. Muutenkin suosittelen vilkuilemaan näillä aurinkoisilla keleillä, asteiden keikkuessa plussan puolella enemmän ylös kuin eteen. Siellä nimittäin vaanii se pahin vaara tällä hetkellä.Katolta putoava lumi ei ole todellakaan mikään leikin asia, vaan sen osuessa kohdalle voi käydä huonostikin. Pitäkäähän siis varanne, älkääkä nyt ainakaan menkö sinne seinustalle poseeramaan yhtä hölmönä kuin meikäläinen!

ps. Tässä toinen ribbipaita-asu. Ensimmäisellä kerralla yhdistin paidan leveälahkeisiin farkkuihin 70-luvun tyyliin, kun taas tällä kertaa asusta tulee enemmänkin ysäri fiilikset. Ohut olkaimiset toppeja ja mekkoja on näkynyt jo pidemmän aikaa pidettävän pitkähihaisten päällä, mutta silti omiin silmiini se näyttää edelleen “uudelta” ja raikkaalta.