Pohdin eilen ruokakaupassa sitä, miten usein jämähdän tuttuihin ja turvallisiin valintoihin. Jämähtäminen sanana on yleisesti ottaen hyvin negatiivinen ja siitä tulee lähinnä mieleen luokalle jääminen, mutta omalla kohdallani jämähtäminen on ollut niin negatiivista kuin positiivistakin. Hedelmähyllyllä katseeni osui pitkästä aikaa vihreiden Granny Smith omppojen kohdalle ja mieleen tuli parin vuoden takainen ajanjakso, jolloin raahasin kirjaimellisesti näitä omenia pussitolkulla kotiin joka viikko. Söin niitä aamupalaksi, lounassalaatissa, välipalaksi ja iltapuuron seassa. Tein niistä jälkiruoatkin. Sama juttu on käynyt monen muun ruoka-aineen kanssa. Jos kyseessä on joku yhtä terveellinen valinta kuin omena niin eihän siinä mitään, mutta mitä sitten kun jää se kuuluisa suklaavaihde päälle? Jämähtäminen ei rajaudu ainostaan ruokiin vaan harrastan sitä myös mm. musiikki-, vaate- ja lenkkipolkuvalinnoissani. Jämähdän myös totaalisesti tiettyihin meikkirutiineihin (jep viim. 10 vuotta sama meikki joka päivä), tv-sarjoihin ja blogeihin.
Sitten havahdun jonkin ajan kuluttua, kun huomaan mitä kaikkia muita vaihtoehtoja ympäriltä löytyykään (tämä ei siis edelleenkään päde tuohon meikkijuttuun!). Erityisesti musiikkivalintani saavat usein kritiikkiä läheisiltäni. Ensinnäkin a. kuka jaksaa kuunnella samaa biisiä repeatillä kolme viikkoa? b. kuka jaksaa kuunnella 5 vuotta jotain puhkikulutettua vanhaa hittibiisiä? Tv-sarjoista en taida kehdata edes sanoa mitään tai mitä sitä nyt salailemaan, että olen elämäni aikana katsonut tasan kolmea tv-sarjaa Frendejä, Entouragea ja Greyn Anatomiaa. Kaikkien kaikki jaksot katsottu vähintään viisi kertaa läpi. Tällä hetkellä on menossa nimenomaan se 5. kierros Greyn Anatomiaa. Pakkohan se oli aloittaa 1. tuotantokaudesta katsomaan, kun uusi kausi ilmestyi. Eihän sitä muuten saa hyvää kokonaiskuvaa 😀 Tai bongaa niitä pieniä virheitä ja hauskoja sattumia kaikkien 10. kauden ajalta, joihin ns. normaalikatsoja ei kiinnittäisi mitään huomiota. Frendien kohdalla tämä on mennyt jo niin pitkälle, että olen jopa aloittanut seuraamaan sivustoja, jotka listaavat näitä sarjan tekijöiden virheitä. Eli siis mm. sen miten Ross ei vanhene kolmen tuotantokauden aikana yhtään, vaan kertoo aina olevansa 29-vuotias, vaikka joka toisessa jaksossa on jonkun syntymäpäivät.
Huh karkasipa ajatus tänään kauas, mutta niin karkasi eilen kauppareissullakin. Reissu venähti ja unohdin ostaa puolet tarvitsemistani tavaroista.
Tämä asu oli kaikkea muuta kuin jämähtämistä hyväksi todettuihin ja turvallisiin vaihtoehtoihin. Gina Tricotilta alkuvuodesta saatu kirjava jakkupuku ei ole täällä blogin puolella vielä vilahtanut, mutta odottakaahan kun kesä saapuu ja pääsen yhdistelemään tätä korollisten sandaalien ja erityisesti hieman päivettyneemmän ihon kanssa. Nämä kuvat Kira otti jo jokin aika sitten Ellen katumuotipalstaa varten, jonka aiheena on nyt toukokuun numerossa printit. Jos satutte lehtihyllylle, niin siellä Ellen sivuilla meikäläinen myhäilee ja esittelee kuinka puetaan printtiä päästä varpaisiin.
Ansku
April 16, 2015Tämä on hieno! Ihastelin samaa kuosia
puserossa mutta tällainen koko puku on jäänyt bongaamatta. Hyvältä näyttää.
Apua, mä olen katsonut frendit alusta loppuun ainakin neljästi mutten ole kiinnittänyt huomiota Rossin ikään! Haha! Melkoinen moka 😀
Kaisa
April 23, 2015Kiitos ja ihanaa miten ahkerasti jaksat kommentoida (ja miten laiskasti minä vastata!! anteeksi). Frendit on kyllä se juttu ja hei mäki tajusin ton ikäjutun vasta ihan äsken 😀