Puffy coat 3/4

skirt ZARA (also like this one) / knit CUBUS* (similar here and here) /

boots OFFICE (similar here, here, here and here) / coat CUBUS*

Syksyn tullen kaivoin varastosta esille talvisemmat vaatteet ja niiden joukosta löysin taas tämän kuvissa näkyvän hameen. Harmaa neuloshame on ehkä maailman mukavin vaate päällä ja sopii hienosti kerrostettuihin asuihin. Parhaalta se näyttää mielestäni nimenomaan tällaisten pitkien saappaiden ja reilumman neuleen kanssa.

Saappaista tuli mieleen, että olisi kiva löytää jossain vaiheessa sellaiset “sukkamaisemmat” versiot, jotka menisivät enemmän ihoa myöten. Näissä muuta talvi sitten hankituissa varsi on aavistuksen suorempi, mutta olen tykännyt niistä kovasti, erityisesti tukevan koron ja hyvän lestin ansiosta. En kuitenkaan ole ihan varma tarvisisinko lopulta kahtia saappaita, koska rehellisesti sanoen en ole mikään saapastyttö. Jos tepastelisin näissä harvase päivä olisi toiset varmasti ihan paikallaan, mutta kun totuus on se, että nilkkureille on itselleni paljon enemmän käyttöä. Ehkäpä siis laitan nämä hyvin palvelleet saappaat jossain vaiheessa kiertoon ja hommaan vasta sitten uudet, hieman erimalliset tilalle. Yhdillä saappailla pärjään vallan hyvin.

Tähän loppuun haluisin puhua jostain ihan muusta. Takkihaasteiden myötä on tullut höpöteltyä asuista ja vaatteista enemmänkin, mutta tänä aamuna se kaikki tuntuu jotenkin turhanpäiväiseltä (vaikka saapastarinan kerroinkin). Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, vaan minulle tuli vain yksinkertaisesti olo, että nyt pitää sanoa jotain mihin ei liity vaatteet, muoti ja pukeutuminen.

Viikko on ollut kiireinen ja tuntuu, että minulla on sata rautaa tulessa taas. Sellainen ylikuormitustila saa minut yleensä ajautumaan pieneen ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteeseen. Alan helposti soimaamaan itseäni, että en ole tarpeeksi tehokas tai hyvä, kun en saa asioita hoidettua, vaikka tosiasiassa niiden hoitaminen yhden tai edes kahden päivän aikana ei olisi edes mahdollista. Ahdistus purkautuu yleensä kiukutteluna (tai itkuna), mutta sen jälkeen olo on aika helpottunut ja pystyn taas ajattelemaan järkevästi. Kunnon hikilenkki on myös oiva tapa karkoittaa viimeisetkin ahdistuksen tunteet ja siksi haluankin raivata tänään illalla aikaa treenaamiselle. Tällä tarinalla ei nyt ollut sen kummempaa pointtia, kunhan koin tärkeäksi puhua jostain muustakin. Ja rehellisesti sanottua, helpotti muuten avata suu tästä aiheesta. Eiköhän meillä jokaisella tule joskus eteen näitä kehnompia päiviä?

(*gifted)

(postaus sisältää mainoslinkkejä)

outfitstyle