En ole mikään älyttömän kova reissaaja, mutta kuitenkin sen verran matkustellut elämäni aikana, että jotain vinkkejä minulla siihen taskussa on. Yksi antoisimmista ja eniten käyttämistäni matkailuvinkeistä löytyy tämän postauksen otsikosta; syö paikallisten suosimassa ravintolassa.
Vieraassa kaupungissa ravintolaa etsiessä sitä monesti valitsee paikan ulkokuoren ja ruokalistan perusteella. Nälän yllättäessä tai muuten vaan kiireessä sijainti on myös tärkeä osassa ja usein ravintola valikoituu silloin keskeiseltä paikalta ns. turistialueelta. Ne todelliset ruokapaikkojen helmet ovat kuitenkin mitä todennäköisemmin jossain ihan muualla, eivätkä ulospäin näytä kummoisilta.
Paikallisten suosimat ravintolat sijaitsevat usein hieman syrjemmässä ja ovat sisustukseltaan jopa hieman nuhjuisia. Ruokalistakin saattaa alkuun kuulostaa korvaan suppealta, vaikka loppujen lopuksi näistä paikoista saa lähes poikkeuksetta unohtumattoman makuelämyksen, kulttuurikokemuksesta puhumattakaan. Tällaiset ravintolat ovat yleensä joka ilta täpötäynnä, joten jos hyvällä tuurilla paikan onnistuu saamaan tai jonottamaan itselleen, niin siinä ruokaelämyksen ohella saa samalla tuntea paikallisten ravintolakulttuuria parhaimmillaan.
Me muistelimme Pariisissa Hannan kanssa meidän parhaimpia ravintolakokemuksia ulkomailta ja itselleni tuli mieleen mm. muutamat ravintolat Espanjasta, joihin olen eksynyt paikallisen oppaan eli meidän suomalaisen mökkinaapurin opastuksella. Helpoiten nämä kätketyt helmet löytyvät juurikin paikallisten avustamana, mutta onneksi myös some tarjoaa tänä päivänä paljon vinkkejä hyvien paikkojen löytämiseen.
Pariisilaista paikallisopasta minulla ei ole vielä aikaisemmin ollut, mutta Hannalta sellaisia löytyy sen sijaan sellaisia useampikin. Heidän ansiostaan pääsimme jälleen nauttimaan paikallisen suosimasta ravintolasta, kun torstai-iltana istuuduimme samaan pöytään Hannan serkkujen kanssa. Itse pöytää jouduimme jonottamaan arki-iltana hetken aikaa, mutta aika sujui leppoisasti iloisen puheensorinan keskellä. Jonossa oli meidän lisäksi niin pariskuntia kuin isoja sukulaisryhmiäkin, joissa ikähaarukka vaihteli vauvasta vaariin.
Ravintolan listalta löytyi tasan yksi alku- ja pääruoka, jotka olivat siis kaikille ruokailijoille samat. Pähkinäsalaatin jälkeen tarjoiltiin naudan sisäfilettä yrttisessä kastikkeessa ranskalaisten kera. Oman lautaseni viimeisteltyä olin jo valmis siirtymään jälkiruokiin, mutta sen aika ei ollutkaan vielä. Tarjoilija tuli uudelleen pöytämme viereen ja kauhoi lisää pääruokaa jokaiselle yhdeltä isolta hopeavadilta rentoon tyyliin. Tämä kuvasti mielestäni hyvin juurikin sitä tunnelmaa, joka tällaisissa paikoissa monesti vallitsee. Vaikka kattaus ja miljöö olivat täällä suhteellisen siistin oloisia valkoisine pöytäliinoineen, oli fiilis kuitenkin hyvin rempseä. Näissä paikallisten suosimissa paikoissa harvoin hienostellaan turhia, vaan keskitytään oleelliseen eli ruokaan ja sosiaaliseen tapahtumaan yhdessä perheen sekä ystävien kanssa.
Niin mekin teimme ja ihanan illallisen päätti tietenkin jälkiruoat, joita oli listalla kaikkien odotusten vastaisesti uskomattoman määrä. Päädyimme tilaamaan neljä erilaista suklaista annosta, joista Hannan mielettömän korkea suklaatorni vei kyllä ehkä voiton ja aiheutti minussa pienen annoskateuden. Ehkä maistan sitä ensi kerralla, kun Pariisiin tulen. Nyt osaan sinne itse tai muiden matkustaessa suositella ravintolaa nimeltä Le Restaurant de l’Entrecôte, joita löytyy ilmeisesti ympäri Ranskaa ja myös sen ulkopuolelta useampia.
ps. Sain Pariisissa vihdoin kuvattua hieman ajankohtaisempaa kuvamateriaalia ja tulevina viikkoina onkin tarjolla enemmän inspiraatiota ranskauspukeutumiseen.
Pomkin skirt (Zalando maternity)*
Gina Tricot shirt
Vans shoes
Gucci sunnies & bag
H&M earrings
photos: Hanna Väyrynen, edit: me
*gifted
Riitta
September 25, 2018Asukokonaisuutesi täydellinen!