Tuuli tuiversi tukassa, minua nauratti ja jollain tapaa vähän nolottikin, aivan kuin olisin ollut ekaa kertaa kameran edessä. Vaikka kameran takana oli tutuista tutuin tyyppi, niin silti minusta tuntui, että olin aivan uuden asian äärellä.
Yllättävän monesta asiasta ihminen vieraantuu parin kuukauden “eristyksen” jälkeen. Varsinkin, jos on tottunut säännöllisesti jotain tekemään. Itse olen yli kymmenen vuoden ajan napsinut asukuvia tasaiseen tahtiin ja päivitellyt niitä viikottain blogiini. Nyt yhtäkkiä väliin tuli (osittain myös omasta tahdostani) kymmenen viikon tauko, sillä viimeksi olin kuvannut asukuvia maaliskuun ekalla viikolla. Sen jälkeen on tapahtunut niin paljon (maailmalla, ei niinkään meillä kotona), että niistä sekä ylipäätänsä arjesta ennen pandemiaa tuntuu olevan ikuisuus.
Alkuhämmennyksen jälkeen onneksi lämpenin taas tutulle puuhalle ja tuntui hauskalta saada kuvaamisen osalta taas rutiineista kiinni. Vaikka ehkä jollain tapaa koenkin, että pandemia on muuttanut myös tässä kohtaa minua. En oikein jaksa uskoa, että oma blogini tai edes koko blogiskene tulisi olemaan tämän jälkeen entisensä. Muutoksen tuulet puhaltaa, mutta sen näen kuitenkin vain hyvänä asiana. Kriiseistä opitaan ja niiden tuloksena yleensä syntyy uusia luovia ajattelu- ja tekotapoja. Asukuvia kuvaan varmasti jatkossakin, mutta millä tyylillä ja miten ahkerasti se on vielä arvoitus. Muutenkin haluan nyt lasten palattua hoitoon miettiä uudelleen omaa tekemistäni ja sisältöjä. Kääntää tietyllä tapaa uuden sivun ja antaa luovuuden päästä valloilleen.
Asukuvien osalta peli on nyt avattu ja näissä kuvissa vilahtaa hyvin rento “pandemia-ajan tyyli”, jossa olen hiihdellyt menemään viikosta toiseen. Kollariasusta tulee kieltämättä vähän lapsuus mieleen, mutta hitsiläinen miten mukava se on päällä 😀 Itse kuvaustilanne oli varmasti koomista katsottavaa, kun itse olin pukeutunut näin ja mieheni oli viimeisen päälle hienona puku päällä. Hän nimittäin tarvitsi apua oman kuvausprojektinsa kanssa ja tarjoutui siinä samalla nappaamaan minulle nämä asukuvat. Lapset oli sopivasti molemmat sen päivän hoidossa ja kelikin suosi. Kiipesimme Kotkan komeimman rakennuksen katolle kuvailemaan ja sen jälkeen söimme takeaway lounasta kaksin. Kaikki tämä tuntui pitkän kotona kykkimisen ja 24/7 lasten kanssa vietetyn ajan jälkeen jopa vähän laittomalta, mutta niin hyvältä 😀 Pakko myöntää, että tämä jokseenkin normaali arki maistuu juuri nyt aivan äärimmäisen hyvältä.
Nyt lähden tästä pihahommiin. Keli suosii taas ja raivattavaa riittää. Aurinkoista viikonloppua sinne!
trenssi KIOMI / kolitsiasu GINA TRICOT / kengät ADIDAS / aurinkolasit LINDEX
What do you think?
You must be logged in to post a comment.