Ripaus Mañana-meininkiä meille kaikille

= huomenna, huomenna. Tai ehkä sitä seuraavana päivänä tai viikon päästä.

Mañana-meininki mielletään usein Etelä-Eurooppalaiseksi verkkaiseksi tyyliksi hoitaa asioita. Suomessa hommat hoituvat heti, mutta esimerkiksi Espanjassa saa odotella jotain tapahtuvaksi useita päiviä, vaikka luvattu olisi muuta. Siellä tämä on normaalia, eivätkä ihmiset sen kummemmin siitä tulistu, vaikka jääkaapin korjaaja tulisi kolme päivää myöhässä (true story). Suomessa sen sijaan tällainen käytös ei tulisi kuuloonkaan. Mutta voiko meidän täsmällisten suomalaisten sisällä asua myös pieni Mañana, Mañana-otus? Luulen, että voi ja ehkä ihan hyväkin, jos asuu.

Itse olen kaiken sen järjestelmällisyyden, listojen tekemisen ja ainaisten suunnitelmien ohella myös välillä hieman liian optimistinen aikataulujen suhteen. En ole tästä mitenkään järin ylpeä, sillä täsmällisyys ja ajoissa oleminen ovat prioriteettilistallani korkealla. Joskus kuitenkin huomaan olevani enemmän kuin nuo leppoisat, eivät niin täsmälliset espanjalaiset. En panikoi myöhästymisestä tai asioiden viivästymisestä, ainakaan niin paljon kuin ennen. Olen todennyt, että löyhentämällä satunnaisesti otettani aikatauluista vältän pahimmat stressiaallot ja saan aikaan parempia tuloksia. Toki pyrin siihen, ettei tämä löyhentäminen vaikuta muihin kuin itseeni, mutta jos vaikuttaa, niin ilmoitan siitä mahdollisimman ajoissa ja pyrin sopimaan uudesta aikataulusta.

Tuntuu, että tässä suorituskeskeisessä ja niin kovin aikataulutetussa maailmassa olisi välillä hyvä jokaisen meistä ottaa rennompi asenne, edes hetkeksi. “Ei tämä maailma tähän kaadu” on lause, jonka olen kuullut miljoona kertaa tilanteessa, jossa olen panikoinut aikataulujen pettämistä. Ja ~~monesti~~ ainahan tämä pitää täysin paikkansa. Ei maailma kaadu pieniin eikä vähän isompiinkaan viivästyksiin, elleivät nyt kaikki maailman ihmiset yhtäkkiä päätä samalla hetkellä ottaa sitä rennompaa asennetta. Uskon, että jokaisella meistä on elämässä hetkiä, jolloin voisi sykkiä menemään hieman verkkaisempaa tahtia kuin oli alunperin ajatus. Oleellista on osata katsoa ne sopivat hetket ottaa se ylimääräinen hengenveto. Tietyt asiat on toki suoritettava ajallaan, mutta yllättävän monissa on pelivaraa, vaikkei sitä heti uskoisikaan.

Me suomalaiset olemme yleensä aika ehdottomia sille aluksi sovitulle aikataululle, emmekä välttämättä edes rohkene ehdottaa sen muuttamista. Jos jotain on sovittu, niin se on vain PAKKO hoitaa, oli tilanne mikä tahansa. Itse huomaan myös välillä viljeleväni vähän liikaakin tätä “pakko”-sanaa. Minun on tänään PAKKO käydä kaupassa, PAKKO siivota ja PAKKO tehdä nämä työt. Sitten tulee hetki, jolloin en vain enää repeä niihin PAKOLLISIIN juttuihin ja kuulen äitini ääneni sanovan sen klassisen lauseen “PAKKO ei ole kuin kuolla”. Tämä on samaanaikaan yksi osuvimmista ja hirveimmistä suomalaisista sananlaskuista. Meidän ei tosiaan ole pakko tehdä yhtään mitään muuta, mutta asioiden toimivuuden kannalta ihan hyvä jos teemme.

Vaikka sananlasku on kaikessa hirveydessään todella ärsyttävä, se saa silti minut aina kelaamaan ajatukset uudelleen ja miettimään miten voisin järjestää aikatauluni uudelleen? Onko se niin ehdoton kuin luulen? Vai olisiko siinä sittenkin joustamisen varaa? Voinko tehdä jotain huomenna? Haittaako jos sovin uuden aikataulun?

Mañana-meininki espanjalaisessa mittakaavassa ei ehkä meille suomalaisille sovi, mutta ripaus sitä rentoutta on mielestäni ihan suotavaa. Kyllä asiat järjestyvät, vaikka viiveettä syntyisikin. Monesti jopa paremmin kuin kiireessä. Tämä on yksi niitä postauksia, joita aloitin vain hetken mielijohteesta kirjoittamaan käsiteltyäni nämä kuvat ja nähtyäni asiaan oleellisesti liittyvän t-paita tekstin. Tämä ei siis ollut tarkoin suunniteltu tai harkittu, vaan ehkä juurikin sellainen ylimääräinen hengenveto, jota me kaikki välillä tarvitsemme. Tärkeimpänä pointtina oli muistuttaa olemaan itselleen ja tiukoille aikatauluille armollinen. Laiskaksi ja välinpitämättömäksi ei tarvitse kenenkää heittäytyä, mutta löyhentämällä aikataulun ohjaksia voi edesauttaa omaa hyvinvointia (ja myös muiden) huomattavasti.

Mukavaa ja rentoa viikon jatkoa kaikille!

ps. Kuvissa näkyvät ihastuttavat kengät ovat kollegani ja ystäväni Lindan käsialaa. Hän pääsi suunnittelemaan Flattered-kenkäbrändille oman kenkänsä ja lopputulos oli yhtä hurmaava kuin Lindan oma tyylikin 🙂 Minä sain ilokseni reissuun mukaan uunituoreen parin näistä kengistä ja nämä ovatkin olleet päivittäin jalassa. Klassisen mustan värin lisäksi kenkää löytyy myös kolmessa muussa herkullisessa värissä.

Tällaiset yhteistyöt ovat mielestäni aina niin loistavia ja siksi halusinkin tässä postauksen lopussa nostaa nämä kengät sekä tietenkin itse kenkien suunnittelijan esille. Mielenkiinnolla seurasin koko projektia ja erityisesti suunnitteluprosessia, joka koulutukseni puolesta kiinnosti kovastikin. Tästä yhteistyöstä tuli taas sellainen olo, että vielä jonain päivänä haluan itsekin tehdä taas jotain vaatesuunnitteluun liittyvää, vaikka opiskelujen jälkeen tieni onkin kulkenut hieman sivuraiteille.