Pahoittelen edelleen tätä jäätävää hiljaisuutta täällä blogin puolella, vaikka tiedän, että te ymmärrätte varmasti paremmin kuin hyvin, että käteni ovat olleet ääriään myöten täynnä viimeiset viikot. Talon saaminen muuttokuntoon, kamojen pakkaaminen ja itse muutto veivät kyllä mehut allekirjoittaneesta aivan totaalisesti. Olisivat vieneet vaikka en olisi viimeisilläni raskaana. Tämä odotuksen tuoma väsymys ja rajoitteet tulevat vain kivana bonuksena kaiken päälle.
En tosin valita yhtään, sillä sitä saa olla äärimmäisen kiitollinen, että ylipäätänsä pystyy näillä viikoilla ahkeroimaan tällä tavalla. Ei nimittäin ole itsestään selvää, että sitä jaksaa painaa täydellä teholla joka päivä 12h ja hoitaa ns. ylimääräisiä asioita ihan tavallisten arkisten juttujen lisäksi. Myönnettäköön tosin, että olen näinä viikkoina turvautunut enemmän kuin yhden kerran valmisruokiin tai käynyt ulkona syömässä. Monen muunkin “ei niin tärkeän” asian kanssa on tässä kohtaa menty siitä mistä aita on ollut matalin. Onneksi sellainen toiminta on ajoittain täysin ok vai mitä?
Huomenna me olemme asuneet tässä uudessa kodissa viikon ja vihdoin alkaa edes osa tavaroista olla oikeilla paikoillaan. Koko lastin purkamiseen menee varmasti useampi viikko, mutta menkööt. Pääasia on, että arki pystyy rullaamaan eli kaikille on nukkumapaikat koottuna ja lämmitys, kodinkoneet sekä vesikalusteet pelittävät. Keittiössä pystyy laittamaan ruokaa ja perustarpeet ovat muutenkin kunnossa.
Yhä edelleen täällä asuminen tuntuu jotenkin uskomattomalta ja todella etuoikeutetulta. Pieniä paloja uudesta talosta olen jo ehtinyt instan puolella jakaa ja saanut niihin mielettömän ihania kommentteja teiltä. Kiitos niistä ja kaikista tsempeistä tämän kaiken härdellin keskellä! Myös tänne blogiin on tarkoitus alkaa tykittämään sisältöjä talosta heti tilanteen tasaannuttua. Viimeistään alkuvuodesta on siis luvassa paljon kotiaiheisia juttuja tai ehkä jopa aikaisemmin jos rahkeet siihen riittävät ja tilanne suo.
Tällä hetkellä sitä ei nimittäin uskalla luvata yhtään mitään, kun elellään jo raskausviikkoa 39. On mahdotonta sanoa, koska se lähtö sairaalaan koittaa. Huomenna? Ylihuomenna? Viikon vai kahden päästä? Mini syntyi aikoinaan 39+0 eli viikon päästä tästä. Oma veikkaukseni on, että samoihin mennään nytkin, mutta saapa nähdä 🙂 Oloni on tilanteet huomioiden hyvä, vaikkakin mieli onkin jo melko kypsä tähän raskaaana olemiseen. Jokainen päivä on kuitenkin pienehkön vauvan kasvun kannalta hyvä asia, joten koitan olla marisematta turhista. Hän tulee, kun on valmis. Salaa toivon, ettei se nyt ihan jouluaatto olisi, mutta jos niin onnellisesti käy, niin sitten meidän perhe viettää tänä(kin) vuonna vähän erilaista joulua.
ps. Paljon on toivottu loppuodotuksen asukuvia ja ilokseni voin kertoa, että kahdet sellaiset odottaa nyt editointia. Yritän saada ne vielä ennen joulua ulos 🙂
What do you think?
You must be logged in to post a comment.