Viikonlopun päällimmäiset fiilikset ovat olleet yhtä kaksijakoiset kuin otsikkokin. Ulkona on tihkuttanut jäätihkua käytännössä koko ajan ja sisällä puolestaan ollut ihanan kotoisaa sekä lämmintä. Olen juossut raivoisan lenkin kylmässä ja kastunut läpimäräksi. Vastapainoksi olen sytyttänyt olohuoneeseen toistakymmentä kynttilää ja nauttinut ystävien hyvästä seurasta. Mieli on harhaillut iloisista ajatuksista syvään ahdistukseen.
Nämä on niitä päiviä, jolloin et oikein tiedä pitäisikö iloita niistä hyvistä asioista, joita elämä tarjoilee vai pysähtyä hetkeksi puhdistamaan ilmaa niistä huonoista. Puhuin pari viikkoa sitten aallonharjoista ja -pohjista, jotka vuorottelevat meidän kaikkien elämässä. Siinä kohtaa en tullut ajatelleeksi, että hyvin usein yhdelle ja samalle ihmiselle osuu samaan aikaan kohdalle sekä se aallonharja että -pohja. Elämä ei todellakaan ole mustavalkoista. Ei ole vain hyviä ja huonoja päiviä, vaan välillä huonot päivät saavat osakseen iloa ja välillä taas toisin päin. Monesti siinä kohtaa menee pää pyörällä, kun ei tiedä nauraako vai itkeä. Onneksi useimmiten se nauru lopulta vie voiton. Näin kävi myös minun kohdallani. Viikko oli raskas, mutta pienet ilonpilkahdukset toisensa jälkeen saivat hymyn huulille ja viikon päätteksi se päällimmäinen tunne on kaikesta huolimatta positiivinen. Tämä on huomattavasti parempi lähtökohta uudelle viikolle.
ps. TALOBLOGISSA UUSI POSTAUS!
Annu
October 31, 2017Oi mikä tuo kaunis neule sinulla??
Kaisa
November 1, 2017Tää on viime vuonna hankittu Zalandolta 🙂 Semmoiselta merkiltä kuin Anecdote!