Kuusi vuotta. Niin kauan olen tätä blogia kirjoittanut. Se on hurjan pitkä aika. En ole koskaan opiskellut mitään yhtä kauaa tai ollut samassa työpaikassa yhtä kauaa. Ainoastaan pari lapsuudesta saakka mukana pysynyttä harrastusta ovat olleet kauemmin aikaa osa elämääni. Ne juurtuivat aikoinaan kiinni minuun ja niin on juurtunut tämä blogikin.
Pientä joululomaa viettäessäni huomasin, miten koukuttunut tähän hommaan olenkaan. Jopa liian koukuttunut. En osannut päästää irti, vaikka itselleni siihen luvan annoinkin. “Loman” jälkeen harmittelin, miksi en antanut tietokoneen ja somekanavien uinua oikein kunnolla.
Vaikka bloggaamisesta edelleen kovasti pidänkin, haluan jatkossa yrittää pitää sen enemmän erillään ihan konkreettisesta vapaa-ajastani. Tämä on työ, joka on mitä helpoin yhdistää vapaa-aikaan, mutta myös työ, joka on erittäin vaikea erottaa siitä.
Jos bloggaaminen on tuonut elämääni yhden ongelman, on se siinä samalla tuonut myös sata muuta positiivista asiaa. En voisi olla tyytyväisempi päätökseeni aloittaa tämä blogi. Silloin aikoinaan en tosin tiennyt minne tie tulisi vielä viemään. Si Modan ansiosta on tavattu paljon uusia ihmisiä, saatu ystäviä, koettu ja eletty mahtavia hetkiä. Vielä emme ole tulleet yhteisen tiemme päähän, vaan halusin vain hetkeksi pysähtyä miettimään tätä taivalta.
Ilman teitä blogi ei olisi pysynyt hengissä ehkä vuottakaan, joten siksi kiitokset ovat paikallaan. Kiitos siis teille kaikille, että jaatte tämän kanssani. Kuuden vuoden kunniaksi olen päättänyt järjestää tämän viikon jokaiselle päivälle arvonnan. Luvassa on muutamia lempituotteitani ja muita mahtavia juttuja. Ensimmäinen arvonta tulee poikkeuksellisesti blogiin vasta tänään illalla, mutta huomisesta eteenpäin ne ilmestyvät blogiin heti aamusta.
Jos joku miettii miten nämä auringonlaskukuvat liittyvät kuuden vuoden blogiuraani, niin minäpä kerron. Tämä on se paikka, jossa aloitin aikoinaan bloggaamaan. Joulukuussa vierailin ensimmäistä kertaa pois muuttamisen jälkeen Etelä-Ruotsin pikkuisessa Falkenbergin kaupungissa. Se oli yhtä sympaattinen kuin muistin ja tämä näky hiekkarannalta yhtä upea. Paljon muistoja tulvi mieleen ja yksi niistä oli nimenomaan se jännittynyt tunne, kun ensimmäistä postaustani bloggeriin näpyttelin.
What do you think?
You must be logged in to post a comment.