Stokke Crusi-vaunut

*Postaus toteutettu yhteistyössä Stokken kanssa

Oma ja monen ystäväni ensimmäinen ajatus Stokken vaunuista on ollut “ovatpa ne tyylikkäät!”. Seuraavaksi huomio on kiinnittynyt siihen, miten korkealla koppa on. Sinun ei tarvitse kumartua tarkistaaksesi vauvan tilannetta kopassa, koska se on juuri oikealla “työskentely-korkeudella”. Vaunujen designiin ja poikkeukselliseen korkeuteen on nimenomaan kiinnitetty erityistä huomiota suunnittelussa. Omasta mielestäni Stokken Crusi-vaunut ovat muutenkin erittäin onnistuneen suunnittelun tulos.

Minä olen kärräillyt vaunuja nyt muutamat kuukaudet hyvinkin monenlaisissa sääolosuhteissa, enkä vielä ole löytänyt vaunuista mitään sen kummempaa moitittavaa. Ainahan sitä toivoisi, että ne saisi jotenkin ihmeen kaupalla pakattua olkalaukun kokoiseen tilaan ja ne puhdistaisivat itse itsensä kurasta ja liasta…

Viime syksynä, suunnilleen raskauden puolivälissä, minulta kyseltiin olisinko halukas tekemään pientä yhteistyötä Stokken kanssa. Olin käynyt ehkä kerran katselmassa vaunuja sitä ennen, mutta en ollut löytänyt mieleisiäni. Vastasin harkitsevani asiaa ja päätin käydä Stockmannilla tutkimassa mistä merkistä ja minkälaisista vanuista oli oikein kysymys. Minulle ja ehkä monille muillekin yksi tärkeimmistä asioista vaunuja etsiessä oli se, miten mukava niitä olisi työntää. Crusi-malli tuntui heti luontevalta työntää ja pidin erityisesti siitä miten mukavan otteen ohjaustangosta sai. Esteetikko luonteeni innostui kauniista ulkomuodosta ja erityisesti tästä lopulta valitsemastani väristä “black melange”. Päätettyäni ryhtyä tekemään yhteistyötä Stokken kanssa minulle järjestettiin pieni vaunukoulutus, jossa sain tarkempaa tietoa itse vaunuista ja kokeilla niiden kokoamista ja kasaan laittamista.

Ajattelin kertoa teille nyt hiukan Crusi-mallin niistä puolista, joista itse olen erityisesti pitänyt. Aloitetaan vaikka ihan siitä kasaan laittamisesta. Sekä ratasosasta että kopasta löytyy muutama vaalea “nappula”, joista tapahtuu jotain. Ensikertalainenkin hoksaa mistä tulee painaa, jotta työntökahvaa saa ylemmäs tai kopan saa irti. Koottaessakaan ei tarvitse jäädä epäröimään onko koppa nyt hyvin kiinni, kun sivuilla olevat “liikennevalot” muuttuvat tällöin vihreiksi. Vaunut saa kopan kanssa suhteellisen pieneen tilaan ja ne mahtuvat henkilöauton takapaksiin hyvin. Molemmat osat ovat yllättävän kevyitä ja siitä olenkin ollut erittäin mielissäni. Päivisin joudun nimittäin monesti yksin siirtelemään ja kokoamaan vaunuja uudelleen, joten keveydestä annan ison plussan. Ja vaikka vaunut tosiaan ovat hyvin kevyet, eivät ne ole millään tapaa huterat.

Suomen leveyspiireillä monet vanhemmat miettivät vaunujen kohdalla myös sitä, kuinka ne oikein kulkevat lumessa. Tästä syystä monet suosivat isoja massiivisia pyöriä, jotka “jyräävät” vaikka umpihangessa. Me asumme sen verran etelässä ja lähellä Helsingin keskustaa, että meille tämmöiset turbopyörät eivät olleet ensisijainen asia. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt miten loistavasti nämä hieman kevyemmät pyörät kulkivat lumisilla kaduilla. Sattuipa yhtenä yönä satamaan se 30 senttinen lumipeite ja aamulla piti lähteä tarpoamaan auraamattomia katuja. Pahimmissa kohdissa jouduin kyllä vetämään vaunuja tylysti perässä, mutta päästessäni väljemmille vesille lukitsin etupyörät ja työntelin menemään ihan samalla tapaa kuin lumettomallakin maalla.

Muita mainitsemisen arvoisia juttuja ovat ehdottomasti tilava tavaraosa, hyvät “tuuletusaukot” sekä toimivat ja siistillä tavalla toteutetut heijastimet. Itse käytin vielä turvallisuuden takaamiseksi pimeimpinä iltoina lisäheijastimia. Kopan kankaasta voisin sanoa vielä sen verran, että se hylkiii hyvin likaa ja on helppo pitää puhtaana. Itselläni lensi vaunukopan päällisosaan käsivoidetta, mutta mokomasta ei jäänyt edes tahraa. Valitsemani väri on myös erittäin suopea likatahroille.

Vaikka vaunut eivät ole varsinaisesti tehty juoksemista varten, niin itse olen kyllä niiden kanssa käynyt hölkkäilemässä. Vaunut tuntuvat kulkevan myös hieman epätasaisemmassa maastossa hyvin. Tarpeen mukaan etupyörät voi lukita tai olla lukitsematta ja meillä ainakin tyttö nukkuu paremmin mitä enemmän on rätinää ja tärinää 😀 Haastavia ympäristöjä vaunuille voivat myös olla julkiset kulkuvälineet, erityisesti ruuhka-aikoina. Stokken vaunujen pyörät ovat sen verran näppärät, että ne kääntyvät helposti pienessäkin tilassa. Tämä on eduksi myös esimerkiksi shoppaillessa.

Lisää luksusta tähän vaunusettiin ovat tuoneet muutamat lisäosat. Kylmempinä päivinä vauva on esimerkiksi saanut nukkua maailman mukavimmassa makuupussissa. Stokken untuvapussi on äärettömän lämmin ja ostaisin sellaisen kyllä samantien itsellenikin, jos niitä vain myytäisiin aikuisten koossa. Valkoinen väri on kaiken kukkuraksi näyttänyt todella raikkaalta harmaanmustassa vaunukopassa. Jotain luksusta vaunuista löytyy myös äidille. Ohjaustankoon kiinnitettävä mukiteline on ollut käytössä lähes tulkoon joka kerta, kun olen kaupoilla pyörinyt. Siihen saa niin kätevästi esimerkiksi smoothien!

 

Loppuun pientä yhteenvetoa: 

+ koppa poikkeuksellisen korkealla (helppo hoitaa vauvaa)

+ kopan ja vaunuosan keveys 

+ hyvät työntää, mukava työntöote!

+ näppärät pyörät, jotka kääntyvät hyvin pienessäkin tilassa (ratikka, metro, vaatekaupat yms.)

+ lukittavat etupyörät (kulkevat lumessakin)

+ helppo koota ja laittaa kasaan

+ iso tavaratila

+ laadukas pintamateriaali, hyvät heijastimet ja tuuletusaukot

 

Kuten sanoin mitään ihmeellisimpiä miinuksia en vaunuista ole vielä löytänyt, mutta listataan nyt muutama kehittämisen arvoinen asia:

 

– vaunujen pyöriin tuntuu painuvan helposti kiviä kiinni ja aika syvällekin. Ehkä erilaiset urat pyörissä auttaisivat asiaa (?). Vertailin nimittäin kaverin vaunuja tässä kohtaa ja hänen pyöriinsä ei ollut painunut ainuttakaa kiveä.

– tavaratila on suuri, mutta niin avoin, että kauppakassit meinaa kaatua kumoon siellä. Takapyörien kohdalla on jokin kiristys-systeemi, mutta en oikein ole ymmärtänyt sen virkaa.

 

Pisteeksi i:n päälle vielä riemukas kuva tästä mamasta ja vaunuista in action…

cooperationsi mama