*Yhteistyössä Kungsörnen
Ilma on kirpeä, mutta ihanan aurinkoinen. Mittari näyttää melkein nollaa ja hengitys höyristyy, kun kurkkaan ulko-ovelta. Kylmä ilma hiipii yöpuvun alle, joten vedän oven takaisin kiinni. Haen kaapista villasukat ja lämpöisen collegepaidan, jonka jälkeen palaan keittiöön. Mieleni tekee tänään jotain muuta kuin smoothieta tai puuroa. Nappaan alalaatikosta kulhon ja sekoitan siinä ainekset. Pian keittiöstä leijailee taivaallinen tuoksu. Tuoksuukohan se naapuriin saakka?
Pino kasvaa kasvamistaan ja mini pyytää lahkeesta roikkuen saada jo maistaa. Annan hänelle pienen palan, mutta sovimme, että hän saa lisää sen jälkeen, kun olemme koristelleet koko komeuden. Kiltisti hän odottaa, että olen valmis. Valitsemme koristeiksi mustikoita, pähkinöitä, kookoshiutaleita ja nutellaa. Mini heittää kookoshiutaleita ilmaan. “Äiti katso, ihan kuin lunta!”.
Jälkiruokaa tuntuu olevan niin runsaasti, että päätän kutsua ystävämme kylään. Syömme yhdessä lounaan ja sen jälkeen käymme vohveleiden kimppuun. Mini syö pelkkää nutellaa ja hänen ystävänsä hamstraa kermavaahtoa neljättä kertaa lautaselle. Kaikki myhäilevät tyytyväisinä.
Ihan tavallisesta lokakuisesta sunnuntaiaamupäivästä tuli hetkessä erityinen ja ihana. Ihan vaan sillä, että avasin Kungsörnenin vohveliainekset ja päätin tuunata ne kookosöljyllä, kardemummalla ja kookoshiutaleilla. Vaikka molemmat taaperot näyttivät jälleen kerran miltä uhmaikä parhaimmillaan pahimmillaan on, se ei tunnelmaa pilannut. Tässä seurassa nämä touhut ovat jo niin tuttuja ja vertaistuen kera ne tekoitkut ja muut lähinnä vain naurattavat. Ihanaa sunnuntain jatkoa sinne! ♥
What do you think?
You must be logged in to post a comment.