Suomi roadtrip ja legendaarinen Tukkijokitarina

*Kaupallinen yhteistyö Särkänniemi

Tasan viikko sitten keskiviikkona mini heräsi innosta puhkuen. Oli hänen kesälomansa ensimmäinen päivä ja me olimme päättäneet juhlistaa sitä pienellä Suomi roadtripillä siskoni luokse Tampereelle. Olimme luvanneet käydä siellä koko kevään, mutta aikataulut olivat aina menneet ristiin. Nyt tälle visiitille avautui kuitenkin vihdoin sopiva rako. Kevätreissun vaihtuessa kesäreissuksi tajusimme, että tässä samallahan voisi käydä Särkänniemessä.

Mini kun ei ollut koskaan aikaisemmin siellä käynyt ja omat Särkänniemimuistoni ulottuvat 90-luvun loppupuolelle, jolloin huvipuistossa tuli käytyä lähes vuosittain koristurnauksen yhteydessä. Muistot kyseisestä paikasta olivat vuosien varrella hieman hataroituneet ja siitä hienona osoituksena yllättynyt ilmeeni, kun tajusin perille päästyämme, että Särkänniemihän oli käytännössä joka puolelta veden (järven) ympäröimä. Nyt oli siis todellakin korkea aika käydä hieman päivittämässä mielikuvaani Särkänniemestä ja esitellä tämä veikeä elämyspaikka myös meidän perheen pienimmälle.

Ajomatka Tampereelle kesti kotoa pysähdyksineen päälle kolme tuntia, joten päätimme ensimmäiseksi Särkänniemeen päästyämme käydä syömässä. Yhteistyön myötä meille oli varattu ruokailu Särkänniemen uutuus ravintolasta Riemu street food -buffetista. Buffetpöydän antimet ovat saaneet inspiraationsa kansainvälisten makujen maailmasta ja meidän visiitin aikana siellä oli tarjolla mm. tofua sweet chili -kastikkeessa sekä BBQ-possua. Jokaiselle seurueemme jäsenelle löytyi pöydästä jotakin ja mahat täynnä jatkoimme Riemusta tutustumaan muualle huvipuistoon.

Ravintolan nimestä tuli mieleen, että se varsinainen riemu ratkesi kyllä jo heti alkuun Näsinneulan infopisteellä, kun minille selvisi, että hän saisi ihka ensimmäistä kertaa “isojen tyttöjen rannekkeen”. Viime vuonna jäätiin vielä pari senttiä alle metrin, mutta nyt oltiin kiritty se kriittinen rajapyykki kiinni ja päästy vähän sen yläpuolellekin. Ranneketta oli päästävä käyttämään heti ruokailun jälkeen, joten suuntasimme alueelle, johon oli sijoitettu suurin osa minille sopivista laitteista. Hänen innostuksensa ja ilmeensä ensimmäisissä laitteissa olisi kyllä pitänyt kuvien sijaan taltioida videolle, niin hulvattoman tohkeissaan hän oli.

Alkuun ajattelimme muutaman tunnin riittävän Särkänniemessä, mutta loppujen lopuksi olimme siellä tasan niin kauan kunnes huvipuisto sulki ovensa siltä päivältä. Alueella oli niin paljon nähtävää ja tehtävää, että tämä viiden tunnin rupeamakin tuntui jäävän liian lyhyeksi. Huvilaitteiden lisäksi kävimme tutustumassa Koiramäen eläinpuistoon, joka oli täynnä veikeitä eläinystäviä. Hyvästä ateriasta huolimatta nälkä hiipi uudelleen esiin jossain kohtaa ja pysähdyimme nauttimaan hodarit. Jälkkäripehmikset ja hattarit syötiin uutuusalue Taikarannan kupeessa. Siitä oli kauniit näkymät Näsijärvelle, joka tosin meidän visiitin aikana vaahtosi kuin meri konsanaan.

Päivän jännittävin osuus oli ehdottomasti klassinen Tukkijoki, johon mini vaati päästä heti alkuminuuteista lähtien. Häntä ei tuntunut hurjimmatkaan laitteet pelottavan, joten kun homma oli pituuden puolesta ok ja siskon kassista löytyi vielä sadetakkikin, niin päätimme suostua pienen hurjapään pyyntöön. Kaikki sujui lopulta ihan hyvin, mutta valehtelisin, jos sanoisin Tukkijokilaskun sujuneen kuin unelma. Pienen säikähdysitkun jälkeen mini oli kuitenkin taas oma itsensä ja luultavasti ylpeämpi omasta rohkeudestaan kuin koskaan aikaisemmin. Viimeisen viikon ajan tätä legendaarista Tukkijokitarinaa on kerrottu kaikille mahdollisille tutuille ja vähän tuntemattomammillekin. Luultavasti ensi kesänä Särkänniemen Tukkijoki mennään läpi ihan vaan nauraen.

cooperationlifestyle