Suuria unelmia

“Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko.” Alkemisti, Paulo Coelho

Kevät 2008 ja aivan liian innostunut Kaisa. Pääsykokeisiin kävi kutsu ja niistä suoriuduttiin kunnialla. Kutsu kävi myös oppilaitokseen, josta pian pääsen kävelemään paperit kädessä ulos. Neljä vuotta vaatetusalan opintoja on kohta takana ja minua mietityttää. Mitähän sitä tulee tapahtumaan ensi syksynä? Ei aavistustakaan.

Olen muutamaa kurssia, puolikasta opinnäytetyötä ja 11 harjoittelupistettä vaille valmis. Nämä kaikki tulee hoidettua syksyyn mennessä ja se on ihanaa. Vielä ihanempaa olisi, jos minulla olisi selkeä visio siitä, mitä sen jälkeen teen. Toivon, että kuukauden päästä alkava harjoittelu näyttää minulle taas uusia puolia alasta ja pääsen edes askeleen lähemmäksi vastausta.

On minulla jo jonkinlainen visio olemassa ja siitä on hyvä lähteä. Olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja syksyksi ja niitä punnitaan nyt kevään aikana tarkkaan. Minua ei haittaisi vielä opiskella lisää, mutta olo on kuitenkin semmoinen, että olen valmis tekemään töitä välillä. Koulutusta voi sitten hankkia lisää myöhemminkin. Jos kuitenkin päättäisin opiskella lisää, voisi se olla jotain markkinointiin, yrittäjyyteen, viestintään tai valokuvaukseen liittyvää. Näissä asioissa koen vielä olevani untuvikko, vaikka muutamia kursseja onkin takana (tai edessä).

En usko, että minusta tulee varsinaisesti ompelijaa, vaikka sitä suunnattomasti rakastankin. Olen oppinut vuosien varrella paljon vaatteiden rakenteista, mutta aina löytyy kehitettävää. Tuntuu, että opin joka päivä jotain uutta. Parhaimmat opit koen saaneeni tekemällä ja siksi uskon, että työelämä opettaa minulle tulevaisuudessa vielä paljon paljon lisää. Olen vielä suhteellisen nuori ja minulla on aikaa.

En kokisi ollenkaan huonoksi asiaksi tehdä aluksi sellaisia töitä, jotka olisivat minulle vähän tuntemattomampia eivätkä niitä “ykköshommia”. Vaatetusalan ammattilaiseksi, vestonomiksi, valmistumisen hyvä puoli on se, että voi toimia hyvinkin erilaisissa tehtävissä. Meidänkin luokalta löytyy hyvin eri asioista kiinnostuneita ihmisiä, jotka varmasti päätyvät tekemään mitä erilaisempia työtehtäviä tulevaisuudessa.

Itse olen opiskeluissani painottanut eniten suunnittelua ja sen jälkeen markkinointia. Olen käynyt melkein kaikki mahdolliset suunnittelukurssit, tehnyt opinnäytetyöni sen pohjalta ja harjoitellut hommia suunnittelijan assistenttina. Kuukauden päästä ihana Katri Niskanen ottaa minut hänen oppiinsa ja olen hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Hän on suunnittelijana päässyt lyhyessä ajassa pitkälle. Ihailen hänen vaatteidensa kaunista muotokieltä, yksinkertaisuutta ja käytännöllisyyttä. Uskon ja toivon, että hänellä on minulle paljon annettavaa.

Harjoittelun jälkeen katson, että kaikki kouluun liittyvä on saatu kasaan. Siinä keskikesän tohinassa aion myös mennä naimisiin, joka on varmasti hyvin selkeä raja uudelle ajanjaksolle elämässäni. Tämä elämän vaihe alkaa siis uudella sukunimellä ja todennäköisesti uusissa ympyröissä. Tarkoitus on löytää loppukesästä itselleni se ensimmäinen varsinainen työpaikka. Mikä se tulee olemaan, ratkeaa toivottavasti ennen kuin paniikki iskee.

Olen kuvitellut tuon syksyn monta kertaa mielessäni, mutta kuvitelmat ovat muuttuneet ajan kuluessa. Nyt on sellainen olo, että minulla on monia erilaisia mahdollisuuksia. Ensisijaisesti haluan hakea koulutustani vastaavan työhön. Se voi olla suunnitteluun liittyvää, mutta se voi myös olla jotain muuta. Tärkeää minulle on saada pysyä vaatteiden parissa. Minua kiinnostaa myös pr-hommat, ostotoiminta, muotilehdet jne. En halua kategorisoida liian tarkkaan tulevaa työtäni, vaan olen avoin hyvin monenlaisille mahdollisuuksille.

Ensimmäinen työ tulee tuskin olemaan (en sano varmasti) se lopullinen elämäntyöni, mutta jostain on aloitettava. Tiedän, että matka tällä alalla voi olla hyvinkin kivinen ja ensimmäiset hommat saattavat jälkikäteen tuntua hyvinkin pieniltä. Olen kuitenkin valmis vastaamaan näihin haasteisiin ja tekemään kaikkeni, jotta saavuttaisin suurimman unelmani.

Niin, minulla on iso unelma, josta en aio luopua. Minä en ole varman päälle pelaaja, en pelokas, enkä turhan vaatimaton. Minulla on suuri unelma ja se on mielestäni täysin realistinen. Tämän ison unelman ja alkuasetelman väliin mahtuu monta pientä unelmaa, joista osan olen saanut jo toteutettua. Tulevaisuuden unelmien eteen joudun tekemään älyttömästi töitä, mutta olen valmis. Tavoittelen isoja asioita, olen ehkä hieman liiankin rohkea, mutta luotan itseeni. Ihan täysin valmis en ole, koska muutamat asiat mietityttää.

Tiedän, että haluan jossain vaiheessa yrittäjäksi. Yrittäjyys on veressäni ja osittain kasvanut minuun kokemuksieni kautta. En tiedä onko syksy vielä oikea aika tälle, mutta se selviää varmasti ajan kanssa. Minulla ei ole kiire, mutta tiedän, että minun on tehtävä se jossain vaiheessa. Jos en koskaan edes yrittäisi yrittää (ehheh), olisin ikuisesti katkera itselleni. Minulla on suuri palo tehdä se, mutta maltan odottaa oikeaa hetkeä.

Haluan joskus nähdä minun vaatteeni ja oman merkkini samalla tavalla, kuin te näette nyt näiden upeiden suunnittelijoiden nimet ja vaatteet näissä kuvissa. Olen hyvin onnellinen, että minulle on tullut jo monia kyselyitä omista aikeistani mahdollisen merkin suhteen. Olen saanut tilauksia ja monet ihanat ovat jo malttamattomina odottamassa minun omaa tuotantoa. Tämä ei voi olla kovinkaan huono lähtökohta lähteä tekemään tätä unelmaa todeksi?

Mutta kuten sanoin, en tiedä onko sen heti milloin ja miten se tapahtuu, tiedän vain sen, että se tulee tapahtumaan. Vuosi sitten tämä unelma tuntui hyvin kaukaiselta, mutta olen kulkenut taas pitkän matkan eteenpäin. Viime syksynä aloitettu opinnäytetyö-mallisto on kasvattanut minua niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen oppinut tuhat asiaa, joita en olisi ilman sitä oppinut. Moni asia on konkretisoitunut minulle ja uskon olevani paljon valmiimpi nyt. Matkaa malliston valmistumiseen on yhä, mutta sen tekeminen on ollut mieletön kokemus. Hämmennyksen ja itkuraivareiden keskeltä olen löytänyt sen punaisen langan ja päässyt taas askeleen eteenpäin. Tekemällä oppii ja se pätee tähän kyllä sata prosenttisesti.

Mihin ikinä ensi syksynä päädynkään, uskon sen olevan hyväksi minulle. Tulen taas oppimaan paljon lisää ja kulkemaan valitsemaani polkua eteenpäin. En aio nimittäin jäädä paikalleen ja harmittelemaan sitten myöhemmin, miksi en tehnyt tiettyjä asioita. Tiedän olevani spontaani ja sinnikäs ja uskon, että se palkitsee minut vielä. Juhlavaatteiden teko on suuri intohimoni ja toivon sen kytkeytyvän joskus tulevaisuuden työhön. Jos joskus pääsisin näkemään oman luomukseni Linnan juhlissa, saisin ruksia yhden ison unelman listaltani toteutuneeksi.

Loppuun on hyvä todeta, että rakkaalla isoäidilläni oli tapana sanoa “ettei jumala ole kieltänyt haaveilemasta suuria” ja jotenkin kummassa kuulen tuon saman lauseen äitini suusta nykyään. Heistä ei varmasti kumpikaan ole koskaan epäillyt ettenkö voisi saavuttaa sitä mitä haluan, mutta tärkeintä on, että uskon siihen itse.

 Kuvat Milttonin showroomilta (FILF 12) pari viikkoa takaperin. Esillä oli 14 suomalaisen suunnittelijan AW 12-13 mallistot.

lifestylerandom