Syksyn rippeet ja muuttoahdistus

Puissa notkuvat enää muutamat harvat lehdet ja se nostattaa pienen haikeuden pintaan. Syksy oli kaunein naismuistiin, mutta kuten tavallista se upein ruska-aika lipui ohi aivan liian nopeasti. Vaikka jouluihmisenä odotankin jo seuraavaa sesonkia innolla, rinnassa on tällä hetkellä enemmänkin ahdistusta kuin iloa. Nimittäin muutto uuteen kotiin on alkanut ahdistaa.

Tai no on se ahdistanut jo jollain tasolla kesästä saakka, olihan meidän alunperin tarkoitus kesällä muuttaa. Tässä on kuitenkin koettu ja nähty jo vähän liiankin monta kertaa, että asiat eivät mene rakennusprojektissa, ainakaan tällaisessa “ei avaimet käteen” tapauksessa aina putkeen. Muutto on viivästynyt monestakin syystä, eikä meillä vieläkään ole ihan tarkkaa muuttopäivää tiedossa. Vitsailtiin joskus, että noh kunhan jouluksi päästään, mutta nyt tuo vitsi on muuttunut ihan todeksi. Toivon sydämeni pohjasta, että pääsemme vielä hyvissä ajoin ennen joulua muuttamaan.

Aiemmin olen onnistunut suhtautumaan muuttoaikataulun venymiseen suhteellisen rennosti, mutta en enää ja nyt kello alkaa tikittämään myös sisälläni. Ja siis ihan kirjaimellisesti, sillä laskettuun aikaan on jäljellä enää alle 10 viikkoa oletuksena siis, että lapsi numero kaksi tulee maailmaan ajallaan. Aikaa on sitäkin vähemmän, jos hän syntyy ennen laskettua aikaa kuten siskonsa. Tästä minulla on pieni (suuri) epäilys, eikä se helpota yhtään muuttoahdistustani.

Mutta kuten monessa muussakin asiassa, ei tässä murehtiminen auta. Kyllä se talo muuttovalmiiksi saadaan ja toivon mukaan pian. Sillä välin yritän keskittyä väliaikaisen asunnon pakkaamiseen ja valmistautua uuteen kotiin siirtymiseen mahdollisimman hyvin. Vauvan tavarat olen käynyt jo aikapäiviä sitten hyvin läpi, eikä mitään oleellista vaippoja ym. pikkujuttuja lukuunottamatta puutu. Se rauhoittaa mieltä edes vähän. Toki toivoisin, että ehtisin hyvissä ajoin kokoamaan vauvalle paikan nukkua ja pesemään pienimmät vaatteet valmiiksi uudessa kodissa, mutta onneksi nukkua voi tässä väliaikaisessakin ja pesukone toimii. Ideaalitilanne on kuitenkin se, että muutamme ennen pienen syntymää ja siihen edelleen tähtäämme. Toivon toki muutenkin kuin muuton kannalta, että vauva malttaa asustella vatsani suojissa vielä useamman viikon ja kasvaa tarpeeksi.

Kokoon liittyen maanantaina minulla on kontrolliaika neuvolaan sf-mitan vuoksi. Tämä onkin tuttua puuhaa edellisestä raskaudesta, enkä siksi osaa olla huolissani. Sirossa vatsassa on paljon plussapuolia, mutta toki sitä pitää aina varmistaa, että onhan vauvalla kaikki hyvin. Hassua muuten miten toisten tuttujen mielestä masuni on kasvanut hurjasti ja toiset toteavat nolostuneina, etteivät edes muista minun olevan raskaana, kun maha on vielä niin huomaamaton. Tähän olen vain naureskellut, että hyvä kun itse muistan ja tunnen olevani raskaana 😀