Taito, jonka toivoisin periytyvän

Yhdestä asiasta olen todella kiitollinen ja omalla tavallaan myös ylpeä. Nimittäin siitä, että olen perinyt äidiltäni taiteellista silmää ja kädentaitoja. Olen myös hyvin onnellinen, että hän on jaksanut neuvoa ja kannustaa minua harjoittelemaan ompelua sekä käsitöitä. Ilman häntä tuskin osaisin valmistaa vaatteita, kuten nyt osaan. Koulusta tuli opittua lähinnä kaavoitusta, mutta kaikki perustaidot ompeluun olen kyllä oppinut äidiltäni.

‘

Käsityöt ja monet muutkin kädentaidot ovat viime vuosina olleet hieman katoava kansanperinne. Esimerkiksi juuri ompelutaidot kulkevat enää harvoin äidiltä tyttärelle, kuten joskus aikoinaan. Toki tämä on ihan ymmärrettävää, koska aikaisemmin suuri osa vaatteista tehtiin itse ja nykyisin taas valtaosa ostetaan valmiina kaupoista. Kaikkien ei missään nimessä tarvitse olla taitavia käsistään ja innostua ompelutöistä, mutta hieman huolestuneena olen kuunnellut, miten niinkin yksinkertainen juttu kuin napinompelua tuottaa päänvaivaa. Minusta jokaisesta kodista olisi hyvä löytyä jonkilaista ompelulankaa ja edes yksi neula, ihan vaan sen pudonneen napin tai purkautuneen sauman varalle. Se kuinka hienosti sen napin osaa kiinnittää on aivan sama, mutta luulisi, että jonkilaiset solmut onnistuu kaikilta 😀

[pb_blockquote]Hänen käsityötaidot ovat verrattavissa taitavaan pianistiin, joka pystyy korvakuulolla soittamaan mitä vain. Ohjeita ei tarvita, kaikki tulee selkäytimestä. [/pb_blockquote]

Vaatteiden ompelu tai haastavammat käsityöt ovat sitten ihan oma taiteenlajinsa ja varmasti vain niitä varten, joilla siihen paloa on. Itse olen ehdottomasti enemmän ompeluihmisiä, enkä oikein leikatun ranteeni vuoksi edes voi neuloa. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin vaikka pystyisinkin kutomaan käsieni puolesta, en olisi missään nimessä yhtä taitava kuin äitini. En ole ikinä nähnyt yhtä taidokasta ja nopeaa (!) neulojaa. Vaikka olen koko elämäni hänen käsitöistään saanut nauttia ja tiedän mihin hän pystyy, olen aina yhtä hämmentynyt uusista tekeleistä. Hänen käsityötaidot ovat verrattavissa taitavaan pianistiin, joka pystyy korvakuulolla soittamaan mitä vain. Ohjeita ei tarvita, kaikki tulee selkäytimestä. Sellainen taito, oli se sitten mikä vaan, on ihailtavaa.

Jos jotain toivoisin mini perivän minulta, olisi se ripaus näitä lahjoja, jotka itse omalta äidiltäni sain. Toki se on sitten tytön päätettävissä, haluaako hän niitä käyttää vai ei. Alku on ainakin lupaava, koska hän on jo useamman kerran kysynyt minulta, milloin hän voisi saada ihka oman ompelukoneen ♥

Kuvissa äidin neulomia talviasusteita minille sekä uusimpana käsittämättömän kaunis neulemekko kauden trendivärissä. Ajattelin yhdistää sen keväällä bomber- tai nahkatakin kanssa 🙂

DIY & tutorialsstyle