Talon rakentamisen vaikein osuus

Tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan päätöksien teko. Koko ajan pitää olla tekemässä päätöksiä, väliaikaisia ja lopullisia, pieniä ja suuren suuria. Joku oli joskus laskenut kuinka monta päätöstä rakennusprojektin aikana tulee tehtyä. En muista tarkkaa lukua, mutta iso se oli.

Vaikka olen odottanut sisäpuolen hommien aloitusta kuin kuuta nousevaa, niin tällä hetkellä tuntuu ihan tuskaiselta yrittää tehdä päätöksiä pintamateriaalien suhteen. Olemme tutkineet laattavaihtoehtoja, miettineet maalien sävyjä, tuskailleet kaapistojen ovien malleja ja värejä sekä pohtineet lopullista lattiaa aivan liian kauan. Lopullinen onkin se sana, joka saa vatsan heittämään kuperkeikkaa ja kuristamaan kurkkua. Eihän se niin vakavaa ole, jos emme onnistu tekemään 100% täydellistä valintaa, mutta haluaisihan sitä nyt kuitenkin osua suhteellisen lähelle. Emme kumpikaan ole mitään varman päälle pelaajia, joten haluaisimme jotain hieman erikoista, mutta kuitenkin sellaista joka kestäisi aikaa.

Ongelmana tuntuu olevan se, että mikä näytti eilen hyvältä tuntuu tänään taas joko liian villiltä tai tylsältä. Meillä on ollut ehkä liikaakin aikaa ajatella. Siksi ajattelinkin ottaa nyt tulevien viikkojen aikana tavoitteeksi listata jokaisesta avoimesta asiasta ne potentiaalisimmat vaihtoehdot ja valita sen joka tuntuu parhaimmalta. Pintamateriaalien valinta on varmasti se yksi haastavimmista osista talonrakennuksesta, ehkä jopa se vaikein päätös, mutta ei tähänkään voi urhata loputtomasti aikaa. Uskon, että tässä asiassa, kuten monessa muussakin, kannattaa luottaa omaan intuitioon, jättää muiden (paitsi nyt ehkä puolison :D) mielipiteet taka-alalle ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Äidin kanssa olen jonkin verran jutellut näistä pintamateriaalien valinnoista, sillä hänellä on siitä omakohtaista kokemusta melkein 30 vuoden takaa. Osa lapsuudenkotini pinnoista on uusittu vuosien varrella jo useampaan otteeseen, mutta monet ovat yhä alkuperäisiä. Ne 90-luvun taitteessa tehdyt päätökset eivät olleet niitä perinteisimpiä, eivätkä ehkä niitä edullisimpia, mutta äiti oli pitänyt päänsä ja hyvä niin. Nimittäin vasta nyt viime vuosina hänelle on tullut olo, että ehkä olisi aika hieman remontoida. Toivon, että onnistun tekemään yhtä aikaa kestävät valinnat kuin äiti aikoinaan, mutta en myöskään pelkää “epäonnistuvani” tässä. Sillä vaikka lopullisista päätöksistä puhutaan, niin eiväthän nämä lopullisia ole. Maailmassa on aika vähän asioita, jotka oikeasti ovat lopullisia ja siihen kategoriaan eivät todellakaan kuulu laatta- tai maalivalinnat. Vaikka talonrakentaminen totista puuhaa onkin, niin on hyvä yrittää säilyttää myös pieni rentous ja pilke silmäkulmassa.