Halusin tulla vielä tänne blogiinkin jakamaan nämä kuvat meidän isomman tytön ulkosyntymäpäivistä. Hän oli tosiaan odottanut syntymäpäiviään jo useamman kuukauden, kuten kuka tahansa 7-vuotias luultavasti ja se pettymys hänen kasvoillaan, kun kerroin, että voi olla ettei juhlia tänä vuonna pystytä pitämään oli suunnaton. Siinä meinasi äitilläkin tulla tippa linssiin, mutta toki halusin toimia suositusten ja rajoitusten mukaan.
Sisälle en tässä tilanteessa halunnut vieraita kutsua, mutta sitten välähti, että miksei tyttö voisi kutsua muutamaa koulukaveria (joiden kanssa muutenkin on tekemisissä) meidän takapihalle. Alkuun ajatus tuntui vähän tylsältä näin pimeänä vuoden aikana, mutta sitten totesin, että kyllähän sitä valoilla ja muilla saa pihan herätettyä henkiin ja juhlavaan kuntoon. Mietin vielä mielessäni, että jos sattuisi oikein hyvä tuuri voisi maa olla valkoinen ja pakkaspäivänä ei tarvitsisi murehtia kastumisesta kylmässä jäätihkusateessa…
Ja kuinkas sitten kävikään. Juhla-aamuna maa oli vielä musta, mutta pakkasta piisasi sen riittävät pari astetta. Pari tuntia ennen vieraiden tuloa alkoi hiljalleen leijua lunta, aivan kuten leffoissa. Siinä valoja viritellessä musta maa vaihtui valkoiseen. Yhtäkkiä oli paljon valosampaa ja takapiha oli muuttunut talven ihmemaaksi. Siihen kelpasi kaverit kutsua ja tarjota vaahtokarkkikaakaot sekä munkit. Aktiviteetiksi kehittelimme heijastinradan arvoituksineen viereiseen pieneen metsikköön. Ulkosynttäreissä oli toki omat haasteensa, mutta pääasia oli, että tyttö sai pitää pienet juhlansa. Sanotaan, että happy mom, happy child, mutta tässä kohtaa se oli kyllä happy child, happy mom ♥
What do you think?
You must be logged in to post a comment.