Vihkisormus, rihkamaa vai arvokoru? Massatuotantoa vai oma design? Iso timantti vai pieni kivi? Langanpätkä vai tatuointi?
Sormus mietitytti minua pidemmän aikaa. Oma kihlasormukseni on Lapponian Lapinkihla-sarjaa ja pidän siitä todella paljon. Se ei ole niitä perinteisiä Timanttisilta ostettuja sormuksia, mutta ei kuitenkaan liian erikoinen arkikäyttöön. Siinä ei ole kiviä, mutta sarjaan kuuluu myös kivellisiä versioita. Alunperin ajattelin ostaa vihkisormukseksi juuri saman sarjan kivellisen, mutta tulin toisiin ajatuksiin.
Minulle ei sormuksen arvolla ole minkäänlaista merkitystä, suomeksi sanottuna hinnalla siis. Aivan sama monta timanttia ja karaattia siinä on. Tunnearvolla sen sijaan on valtava merkitys. Siitä syystä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Minulla on äitini vanha hopeinen sormus, jossa on yksi isohko kivi. Äiti on saanut sen aikoinaan kummitädiltään lahjaksi. Sormus on minulle hieman iso ja äiti epäili, että kivi on pelkkää lasia. Halusin putsata, pienentää sen ja laittaa siihen arvokiven.
Eilen meni kotkalaiselta kultasepältä kyselemään, mitä sormukselle voisi tehdä ja saisiko siitä vihkisormukseksi sopivan. Seppä innostui ja kehui miten hieno vanha sormus minulla oli käsissäni. Kivi paljastui arvokiveksi, joten se saa jäädä siihen paikoilleen. Sormusta pienennetään ja se putsataan vuosien varrella tulleista tummentumista. Lopuksi vielä kaiverrus ja minulla on sormus, joka varmasti saa minut hymyilemään joka ikinen päivä. Voi olla, että pari onnen kyyneltäkin joudun sen nähdessäni vuodattamaan.
Nyt pitäisi vielä löytää joku kaunis rasia tai pussi sormukselle. Mummon aarteista voisi löytyä joku sopiva. Tämä sormuspohdinta sai lopulta onnellisen lopun ja ratkaisu tulee varmasti olemaan juuri oikea. Minusta vihkiminen on niin kaunis ja tunteellinen tapahtuma, että haluan sinetöidä sen myös jollain sellaisella, joka merkitsee minulle paljon. Uusi timanttisormus ei varmasti olisi vastaavaa tunnetta saanut aikaiseksi.
Minkälaisia vihkisormuksia teiltä löytyy? Tai minkälaisista haaveilette?
Ja kyllä, saatte nähdä itse sormuksenkin, kun se on valmis 🙂
kuvat: we heart it
tiia
July 4, 2012Teetin sormuksen sepällä. Se on valkokultaa ja timantti on niin iso, että onneksi en valinnut suurempaa. Sovittaessani sormusta ensi kerran tulivat kyyneleet pakosti silmiin. Sormus on niin kaunis ja osa mua.
Casey
July 4, 2012🙂 voi miten ihanaa. Oma kiveni on myös aika suuri, mutta haluan sen juuri tuon fiiliksen takia. Toivottavasti se tuntuu myös osalta minua!
Becci
July 4, 2012are you engaged?
Casey
July 4, 2012Yes, have been over year now. Im getting married in this month :)!
hannainen
July 4, 2012Me haettiin tampereelta asti omat kihlat, Kultasepät Andreasenin luota löytyi juuri sellaiset kuin halusimme, kiiltävät reunat ja karhea keskiosa. Miehelle tuli tietystikkin paljon leveämpi kun ei vihkiä sitten halunnut(töissä joutuu useasti ottamaan sormukset pois). Vihkisormusta ei sitten meinannut millään löytyä, joten päädyin teettämään sen myös Andreasenilla, ei kuitenkaan ole kyse kuin perusleveästä jossa on 5 prinsessahiontaista ja 4 briljanttia, joka toinen, siistissä rivissä.
Omassa vihkisormuksessasi onkin aivan ihana tarina, omanlainen ja sinulle sopiva. Varmasti rakastat sormustasi aivan yhtä paljon, todennäköisesti jopa enemmän kuin valmiskuvastosta valittua.
Casey
July 4, 2012🙂 kuulostaapa ihanalta teidänkin sormustarinat! Näitä on kiva jakaa, koska se tuntuu olevan monelle niin iso ja ihana asia 🙂
_simpukkainen_
July 4, 2012Ihana tarina vihkisormuksellasi <3
Mun mies on Britti joten siellä sormuskulttuuri on hiukan erilainen. Vaikka asutaankin Suomessa niin mies ei halunnut mennä suomalaisten tapojen mukaan. Kosinta tuli yllätyksenä minulle 2 vuoden seurustelun jälkeen ja kihlasormuksen oli mies hankkinut mun tietämättä. Todellakin yllätyin niin kosinnasta kuin sormuksestakin. Sain tiffanyn 1,5ct timantilla olevan solitaire sormuksen jossa myös on timantteja sormuksen runko täynnä. Todellakin bling bling ja todellakin useamman kuukauden palkan oli mies joutunut tota varten säästämään 😀 itse kyllä eka ihan kauhistuin mutta sitten tajusin että hänen kulttuurissaan se on ihan normaalia ja kivetön kihlasormus olisi varmaan saanut kovasti ihmettelyjä aikaan hänen perhepiirissään.
Otettiin tietysti vakuutuskin sormukselle niin nyt sen kanssa ei tarvitse stressata niin kovasti 🙂
Tässä vielä linkki kihlasormukseeni:
http://tinypic.com/r/fvcyu0/6
Onhan tuo Suomen mittapuussa ehkä hiukan pramea ja joskus ovat tuntemattomat nauraneet että kindermunastahan tuo sormus löytyi… 😀
Vihkisormukseksi taas tuli ihan hurjan paljon yksinkertaisempi sormus. Eli valkokultainen, pyöreä sormus pienillä timanteilla 🙂 Sopii mielestäni sormuksen kanssa hyvin yhteen.
Innolla odotan kuvia sitten siitä sun vihkisormuksesta. Saanko kysyä millainen arvokivi se kivi sitten olikaan?
Casey
July 4, 2012Kiitos, en osaa ihan varmuudella vastata tuohon kivijuttuun, joten kerron myöhemmin 🙂 ja heh, meilläkin vitsaillaan aina kindermuna-juttuja! Pääsiäismuna sormus oliskin mahtava. Sinulla on huikean kaunis sormus ja se sopii varmsti sinulle ja sinetöin ihanasti teidän suhteen!
Chatte
July 4, 2012Itse haaveilen upeasta Tillanderin kolmetimanttisesta sormuksesta! Suvussani ei juurikaan sormuksia tai muitakaan perintökaluja ole, joten uuteen tulen luultavasti päätymään avioitumisen koittaessa.
Mutta vihkisormuksesi tarina on ihanan valloittava, ja sormus tulee varmasti olemaan täydellinen!
Casey
July 4, 2012🙂 Tillanderilla on kyllä kauniita sormuksia! Kyllä jokaiselle löytyy “se oikea”, sen herran oikean lisäksi 🙂
Sofia
July 4, 2012Ensiksi haluan sanoa, että näitä hääjuttuja on aivan ihanaa lukea! Kiitos kun jaat häähumuasi meidän lukijoiden kanssa 🙂 Enemmänkin näitä kirjoituksia voisi lukea. Sormuksesi kuulostaa täydelliseltä sinulle!
Oma kihlani on Kalevala korun valkokultainen, kivetön sormus. Hääni ovat vasta ensi vuonna, mutta vihkisormus löytyi Kalevala korulta tänä keväänä. Valkokultainen solitaire-sormus sydämen muotoisella istutuksella odottaa siis pöytälaatikossa 🙂 Pidän yksinkertaisesta ja jopa hieman graafisesta tyylistä. Niinpä sormuksetkin ovat melko simppelit, kuten kantajansakin 😉
Casey
July 4, 2012🙂 Kyllä näitä nyt varmasti tulee, sillä päivät täyttyvät jostain syystä näistä hommista ja tuntuu jotenkin luontevalta kirjoittaa niistä täälläkin! Minä tykkään myös suhteellisen simppelistä tyylistä ja sinun omasi kuulostaa tosi kivalta 🙂
Tara
July 4, 2012Loistava valinta vihkiksi tuo vanha sormus, tunnearvo on mittaamaton! Itsekin meinasin ensin päätyä jo edesmenneen mummoni sormukseen, mutta koska en pidä keltakullan väristä, jäi se asia siihen.
Oma vihkini on Kohinoorin mallistosta, suomalaista suunnittelua ja käsityötä. Sen on suunnitellut Maria Suikkanen. Aluksi olin kaikkia timantteja vastaan, mutta tässä sormuksessa on nyt kuitenkin kolme pientä timanttia. 🙂 tässä vielä linkki kiinnostuneille: http://www.kultatahti.fi/image_view.php?name=0%2F033_350V_06.JPG
Casey
July 4, 2012Tunnearvo on nimenomaan mittaamaton. Meillä oli myös tarjolla keltakultaisia, mutta onneksi löytyi tuo hopeinen. Itseänikään ei se keltakulta innosta. Mutta niin, ihanaa että sinullakin on suomalaista designia. Oma Lapponiakin on ja se oli yksi ostokriteereistä aikoinaan 🙂
Josefiina
July 4, 2012Voi kun kuulostaa ihanalta! 🙂 Olen kanssasi täysin samaa mieltä siinä että tällaisissa tapauksissa tunnearvolla on enemmän merkitystä. Itse saan vihkisormusta vielä jonkin aikaa odottaa, mutta aikoinaan päädyin rippiristin kohdalla jo silloin edesmenneen isoäitini vanhaan rippiristiin johon hänen nimensä lisäksi kaiversimme myös minun nimeni, vaikka risti olikin tummunut ja “kärsinyt” en olisi parempaa voinut toivoa 🙂
Vihkisormuksesi on varmasti kaunis, ja ainakin sen tarina on!
Casey
July 4, 2012🙂 vanhojen korujen kierrätys on kyllä minusta jotenkin ihana asia. Korun mukana kulkee nimittäin myös monta tunnetta ja ajatusta 🙂
Maria
July 4, 2012Kiva, että blogissasi on hääjuttuja. Saisi olla enemmänkin. 🙂
Casey
July 4, 2012Kyllä niitä saadaa varmasti kyllästymiseen asti 😀 hääblogia tästä ei kuitenkaan tule, koska haluan pitää jutut niinä samoina mitä ne ovat ilman häitäkin 🙂
Susse
July 4, 2012Me menimme kihloihin ja naimisiin niin vauhdikkaasti (oli noin 2 kk aikaa järjestää häät), että kihlasormuksia ei ehditty hankkia ollenkaan. Alttarilla molemmat saivat sileän sormuksen, minä valkokultaisen siron flakkasormuksen (mulla on todella pienet sormet, siksi kapoinen sormus) ja mies perinteisen keltakultaisen. Kumpikin kävi ostamassa oman sormuksensa yksin, eli se siitä romantiikasta. 🙂
Jonkin aikaa häiden jälkeen kävin ostamassa itselleni toisen sormuksen. Se on samaa sarjaa kuin ensimmäinen, mutta allianssi eli kauttaaltaan timantein koristettu. Itse koin tärkeänä, että kivet olivat edes jokseenkin laadukkaita ja kyllä sormukselle hintaa tulikin jonkin verran. En kyllä oikein tiedä, mikä sormus tuo timanttirinkula on – ehkä se on sitten se kihla, jota en koskaan saanut. 🙂
Halusin vielä Josefiinalle sanoa, että jos rippiristiisi on tummunut ja kärsinyt, kannattaa käyttää sitä kultasepällä. He voivat saada ihmeitä aikaan puhdistamalla ja kiillottamalla korun. Ei välttämättä maksakaan kuin pari kymppiä.
Casey
July 4, 2012🙂 teillä on olleet kyllä melkoisen nopeat järjestelyt. Itse aloitin ensimmäiset hommat jo viime syksynä. Ihanaa, että olet löytänyt itselle sopivan sormuksen nyt. Minusta sillä ei ole mitään väliä mikä sormus sormessa sieltä alttarilta kävellään pois, kunhan se vierellä oleva ihminen on se oikea 🙂
Reetta
July 4, 2012Meillä ei ole sellaisia suvussa kulkeneita sormuksia, joita olisi voinut käyttää.
Mulla on kihlasormuksena aika leveä valkokultainen sormus, jossa yksi upotettu timantti. Vihkisormuksesi tulee yhtä leveä ja siinä on viisi upotettua timanttia. Mulla on aika kapeat ja sirot sormet, joten en halunnut mitään sellaista, joka hyppää silmille sormista. Kaikki sellaset kruunuistutusjutut näytti mulla hassulta. Olen itse ainakin todella tyytyväinen vaikka uutena nämä sormukset onkin hommattu.
Casey
July 4, 2012🙂 minulla on myös pienet sormet ja eilen sain taas kuulla erikoisen pientä kokoa saan käyttää. Kultasepältä ei meinannut löytyä edes sopivan kokoista sovitusrengasta 😀 Joka tapauksessa huomasin myös itse sormusta etsiessä, että sormien koko vaikuttaa todella paljon. Moni kaunis sormus jäi kauppaan, koska ne eivät sopineet minisormiini 😀
A~
July 4, 2012Omaa vihkisormustani olen kohta 3 vko:a saanut nimettömässä kantaa ja kyllä _se_ tunne tuntuu joka kerta kun sitä vilkaisee. Menimme kihloihin hyvin nuorina, hankimme hopeiset n. 12 euroa maksaneet sormukset. Omani hukkui epäonnisen kesätyön seurauksena. Nyt tänä kesänä piiiitkien kihlajaisten jälkeen (5.v) menimme vihdoin naimisiin. Hankimme alkuvuodesta ne kultaiset perinteiset kihlasormukset ja vihkisormuksena minulla on rivitimantti sormus jossa 12 pienen pientä timanttia, siro ja juuri omaan nimettömääni sopiva. Kultaseppä jolta ostimme sen oli aivan uskomaton ihan kuin jostain “sormusten herrasta” hän halusi sormuksen olevan minulle juuri se oikea, ja sitä se todella onkin! Kuten sanoit, sormuksen hinta ei tuo sille arvoa… Enemmän arvoa tuo se kaiverrus sen sisällä!
Toivon teille ihania häitä!
Casey
July 4, 2012Ihana tarina teilläkin, näitä on niin kiva lukea 🙂 Hymyilyttää vaan koko ajan miten kauniita tarinoita ihmisillä on jaettavana. Onnea vielä suht tuoreesta avioliitosta ja kiitos!
Caelia
July 4, 2012Minulla on sekä kihla- että vihkisormus mieheni mummovainaan, tunnearvoa siis löytyy näissäkin 🙂
Mama loves heels
July 5, 2012Noin 6-vuotta olen vihkisormustani kantanut ja kihloissa olemme olleet noin 8,5 vuotta. 🙂 Molemmat sormukset ovat mieheni ideoita, kummastakaan minulla ei ollut mitään hajua. (Otti minulta salaa sormuksen jota käytin oikeassa nimettömässä :D) Sormukset ovat titaniumia. Kihloihin menimme jo noin 3 kk yhdessäolon jälkeen ja siis pian 9-vuotta yhteistä elämää takana.
Ihania häitä teille!
riiri
July 5, 2012Näitä hääjuttuja on kiva lukea! Miksi olisit halunnut vaihtaa lasikiven (joka ei ollutkaan lasia) arvokiveen, jos sormuksen arvolla ei ole sinulle mitään väliä?
Casey
July 6, 2012Ihan sen kestävyyden vuoksi 🙂 lasikivi ei kestä arkikäytössä, johon ks. sormus on nyt siis päätymässä. En olisi siihen nytkään laittanut mitään hirvittävän arvokasta kiveä.
puuhevonen_
July 6, 2012Mun tietämys timanteista ja arvokivistä on aika pyöree nolla vaikka nimettömässä komeileekin aikamoinen järkäle 😀
Olis tosi mielenkiintoista kuulla minkälaisia arvokiviä on olemassa?
Timantti nyt totta kai ja sitten on timantin jäljitelmiä kuten cubic zirconia ja mossainite mutta ovatko ne sitten arvokiviä? Näyttävät mun mielestä ihan timanteille mutta eivät kuitenkaan kestä ikuisesti.
Mulle pääjuttu on se että sormuksen tulisi kestää kutakuinkin elämän loppuun asti, aivan kuten meidän avioliitonkin. Tuntuisi jotenkin oudolta vaihdella kuluneita kiviä uusiin jatkuvasti. Mutta toisaalta timanttikin voi rikkoutua ihan pienestäkin iskusta joten 😀
Maria
July 6, 2012Ihanaa, että löysit mieluisan vihkisormuksen! 🙂 Kuvia odotellessa, nämä hääpostaukset ovat jotenkin tosi suloisia. Itse en vielä ole kovin perehtynyt siihen, millaisen sormuksen haluaisin (paitsi valkokultaisen ehdottomasti eikä mitään kovin bling bling-tyyppistä). Jos löytäis sen miehen ensin!