Tikkitakissa

Hei ensimmäisenä iso kiitos kaikista viesteistä täällä ja Instan puolella koskien edellistä julkaisuani paniikkikohtauksesta. Viikko on mennyt vähän vaihtelevasti. Mukaan on mahtunut tosi hyviä (ns. normaaleja päiviä) ja sitten semmoisia ok päiviä, mutta myös pari rehellisesti huonompaa. Eihän tässä kukaan odottanutkaan, että heti oltaisiin iskussa, mutta malttamaton luonteeni on aina hyvien päivien jälkeen niin innoissaan hyvästä olosta kropassa, että hetken aikaa sitä kuvittelee prosessin etenevän vauhdilla.

Takapakit ovat kuitenkin täysin normaaleja ja niihin olen loppupeleissä osannut suhtautua yllättävän hyvin. Silloin olen ottanut heti hieman rauhallisemmin ja sanonut ääneen läheisilleni, että hei nyt ei ole se paras olo. Tämä onkin ehkä ollut minulle kaikista haastavinta, myöntää siis, että en pärjää esimerkiksi yksin lasten kanssa koko iltaa. Takaraivossani jyskyttää yhä edelleen ajatus, että minut on luotu pärjäämään ja kyllä tämä tästä, mutta onneksi joku pieni järjen hivenen on onnistunut hivuttautumaan sinne sekaan ja murtaa nämä päähänpinttymät. Avun pyytäminen on jo taito itsessään ja iso askel kohti parempaa.

Tästä asusta minun piti teille vain sanoa, että miten hauskaa onkaan, että tikkitakit ovat tulleet niin isolla volyymilla takaisin. Niistä tulee hyvällä tavalla mieleen lapsuus. Minulla on lapsena samettikauluksinen tikkitakki ja se oli vihreä. Aivan kuten tämäkin takki, joka on muuten osoittautunut todella käytönnölliseksi. Menee ihan sellaisenaan kevyenä takkia, mutta erityisen lämmin yhdistelmä tulee sujauttamalla tämän villakangastakin alle välikerrokseksi. Tykkään myös pidemmästä mallista ja korkeasta kauluksesta! Nahkapöksyjen, neuleen ja maihareiden kanssa siitä syntyy se täydellinen syysasu.

takki KappAhl (pr-gift) / housut Lindex / kengät Zara / neule COS / laukku Elleme

kuvat: Sara Vanninen

outfitstyle