Tätä postausta toivotaan lähes viikottain ja erityisesti instan puolella tulee paljon viestejä aiheesta. Kuinka editoin kuvani? Mikä kamera minulla on käytössä? Mitä muokkausohjelmaa käytän? Entä mitä filttereitä?
Tällä kertaa muistin säilyttää muutamista kuvista myös ne alkuperäiset versiot ja sain vihdoin tehtyä tähän postaukseen havainnollistavat esimerkit siitä, miltä kuvat näyttivät ennen kuvankäsittelyä ja sen jälkeen. Kamerakalustosta on tulossa vielä oma postaus, mutta kerrottakoon tässä kohtaa se, että tällä hetkellä kuvaan still-kuvat Canonin 6D-rungolla ja käytössä kaksi uutta linssiä: Sigman 85mm 1.4 art ja Sigma 24-35mm 2.0 art. Art-linssit ovat olleet ihan mun suosikkeja, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt puhutaan kuvien muokkaamisesta.
Aloitetaan siitä faktasta, että se miten muokkaan kuviani vaihtelee yhtä isosti kuin kuvien määräkin. Joskus muokkaus on hyvin pieni, joskus melko suurikin. Vaikeissa olosuhteissa tai kiireessä napatuissa kuvissa saattaa valotukset olla vähän miten sattuu ja niitä joutuu sitten korjailemaan rankemalla kädellä jälkeenpäin. Päinvastoin kuvaustilanteessa valon puolesta hyvin onnistuneita kuvia ei tarvitse paljon muokkaillla. Kaikki kuvani kuitenkin editoin, sillä raakakuvat sen vaativat. Niihin siirtymisen myötä myös niiden hieman epäonnistuneiden korjailu on ollut huomattavasti helpompaa kuin jpg-aikoina.
Eli siis ensimmäinen ja isoin juttu kuvien editoimisessa on minulle ehdottomasti se, että kaikki kuvaamani kuvat ovat raakakuvia. RAW-tiedostot ovat paljon suurempia ja tallentuvat muistikortille ilman pakkaamista tai värikorjauksia. Ja se mikä näistä raakakuvista tekee niin kivoja on juurikin se, että niitä pystyy fiksailemaan jälkikäteen. Kuvissa itsessään on niin paljon “tietoa”, että säätöjä pystyy tekemään aika mielivaltaisesti jälkikäteen ilman, että laatu pahemmin kärsii.
Tiedostotyypin myötä minulla ei ole oikein vaihtoehtoja kuvanmuokkausohjelman suhteen, joten käytän aina Lightroomia kuvien käsittelyyn. Tarpeen mukaan korjaan kuvaa vielä photoshopilla sen jälkeen, mutta useimmiten pelkkä Lightroom riittää.
Lightroomissa käytin pitkään siinä valmiina olevia presettejä tai sitten muokkasin kuvat alusta asti itse. Jälkimmäinen oli aika puuduttavaa hommaa, vaikka toki ohjelmassa pystyy luomaan myös omia presettejä ja niitä käyttämään sitten yhdellä napinpainalluksella. Eri kuvat reagoivat kuitenkin eri tavoin valmiisiin säätöihin, joten pidemmän päälle totesin, että tällä keinolla en saa kuvista kovinkaan yhtenäisiä. Ja koska ohjelmassa valmiina olleet presetit olivat aika kömpelöitä päädyin ostamaan VSCO:n Lightroomille tarkoitettuja filtteripaketteja.
Tähän mennessä olen ostanut niitä kaksi ja viimeisimmän nyt keväällä (VSCO FILM 06). Uusimmasta paketista olen löytänyt pari aivan täydellistä filtteriä, jotka sopivat käytännössä kuvaan kuin kuvaan (Kodak Portra 160 -sarjasta). Tai täydellinen on ehkä väärä sana, ennemminkin ne edustavat juuri sitä minkälaisista kuvista tällä hetkellä tykkään. Juuri nyt fiilistelen hieman tummemman sävyisiä, tunnelmallisia ja jollain tapaa melko “värittömiä” kuvia. Oikeastaan kaikki blogikuvani saavat päälleen jonkin noista 160-sarjan filttereistä ja niiden ansiosta kuvat sointuvat kauniisti yhteen. Tämä helpottaa suuresti esim. Instassa, jos tykkää, että värimaailma pysyy yhtenäisenä.
Onko kuvankäsittely minulle sitä, että heitän filtterin päälle ja se oli siinä? Ei todellakaan! Filtterit sopivat harvoin sellaisenaan mihinkään kuvaan, vaan niitä pitää aina hieman säätää. Toki samassa tilanteessa otettuihin kuviin pystyy sitten helposti kopioimaan ne jo valmiiksi muutetut asetukset, mutta käytännössä jokainen vaatii oman hienosäätönsä. Ihannetapauksessa (joita on ehkä 1/100) kuva on filtterin säädön jälkeen valmis, mutta usein hion kuvia vielä sen jälkeen. Korjaan valoja, värejä, tarkennan jne. Tästä ei voi mitään yhtä mallia antaa, koska tämä nimenomaan on hyvin kuvakohtaista.
Yksi selkeä tavoite minulla kuitenkin kaikessa muokkaamisessa on. Yritän aina saada sen olennaisimman asian esiin kuvista. Liian pimeistä kuvista tai vastaavasti ylivalottuneista yritän kaivaa ne silmällä nähdyt asiat esiin (ks.kuvapari yllä). Ja niissäkin tapauksissa, joissa kuvan valotus on jo kuvaushetkellä onnistunut, yritän kuvanmuokkausella tuoda sen oleellisimman asian esimerkiksi asun paremmin kuvasta esille ja jättämään taustan toisarvoiseksi. Toki kameran linssi auttaa jo oleellisesti tässä blurraamalla taustan, mutta iso merkitys on myös kuvankäsittelylle. Esimerkkinä alla oleva kuvapari, jossa mielestäni vasen on aika tasapaksua, kun taas oikealla olevasta asu pääsee paremmin esille.
Mihinkään älyttömään muutokseen en halua muokkauksillani pyrkiä, vaan nimenomaan suhteellisen luonnolliseen lopputulokseen. Välillä kuitenkin intoudun muuttamaan esimerkiksi värimaailmaan radikaalimmin (esimerkki alla), jos vaikka alkuperäisen kuvan väritys ei miellytä silmääni. Usein kuitenkin filtterin avulla saan kuviini toivomani värimaailman, jolloin minun ei tarvitse enää niitä lähteä sen kummemmin hiomaan.
Käytänkö sitten aina filttereitä? Blogikuvissa tällä hetkellä 99%, mutta esimerkiksi kuvatessani muita henkilökuvia; hää-, perhe- ja lapsikuvia, tykkään tehdä muokkaukset alusta asti itse. Filttereistä saattaa herkästi tulla liian muokattu fiilis ja siitä en potreteissa niin tykkään. Blogeihin ne mielestäni sopivat, kuten myös Instaan. Ja itse asiassa useimmiten ne filtteröimättömät kuvat saattavat näyttää Instassa hieman “laimeilta”.
Käytän instassa paljon samoja kuvia kuin blogissani, joten harvemmin teen niihin enää muutoksia puhelimella. Instagram-kuvieni filtterit ovat siis yleensä asetettu jo Lightroomissa. Puhelinkuvia en ole instaan ladannut aikoihin, lähinnä siitä syystä, että omassa vanhassa puhelimessani on niin kehno kamera. En niinkään siksi, että en niitä kelpuuttaisi. Välillä olisi itse asiassa tosi kiva julkaista kuva heti sen ottamisen jälkeen. Uuden puhelimen oston myötä tähänkin tulee varmasti muutos. Jos kuitenkin kuvia puhelimella muokkaan, niin suosin siinä kohtaa VSCO:n appia. Tämän hetken suosikki filtterini siinä on A6, joka on muistaakseni ostettu erikseen. Sitä lisään kuviin vain aavistuksen ja sen jälkeen ainoastaan terävöitän kuvaa.
Loppuun vielä vähän mietteitäni kuvien muokkaamisesta. Kuvanmuokkauksessa pätee mielestäni se sama sääntö kuin monessa muussakin asiassa eli liika on liikaa. Itse huomaan jatkuvasti kehittyväni muokkaamisessa ja vielä on varmasti paljon kehitymisen varaa. Vanhoissa kuvissa pistää herkästi silmään ylimuokkaus, johon varmasti moni aloittelija sortuu. Kehityksen myötä sitä oppii hillitsemään muokkailuja ja löytämään sen kultaisen keskitien.
Täytyy kuitenkin muistaa, että valokuvaaminen ja kuvien muokkaaminen on oma taiteenlajinsa, eikä ole yhtä oikeaa ohjetta kuinka kuvia tulisi muokata. Toinen tykkää todella kevyistä ja huomaamattomista muokkauksista, toinen taas maalaa taivaan värit mielivaltaisesti ja lisäilee ylimääräisiä objektiiveja kuviin taidokkaasti. Minusta hyvä kuvaaja on sellainen, joka ylpeänä seisoo omien kuviensa takana ja pitää niitä onnistuneina. Läheskään aina se ei tarkoita täydellisen tarkkaa, upeasti aseteltua ja nappiin menneillä asetuksilla kuvattua otosta. Monesti kuvissa se fiilis on kaikista tärkein ja joskus sen tekee kuvan henkilöt, kuvauspaikka tai -sää ja joskus sitten taas kuvanmuokkaus. Sillä voi olla iso tai pieni rooli kuvissa ja se on jokaisen itse päätettävissä.
What do you think?
You must be logged in to post a comment.