Tuplasynttärit ja lastenjuhlien elämänkaari

Tuplasynttärit takana ja kaikki neljä (äidit sekä tyttäret) erittäin tyytyväisiä. Juhlat olivat menestys monellakin tapaa, mutta en kyllä tiedä mikä olisi ollut fiilis, jos ei oltaisi tätä yhdessä parhaan kaverini kanssa toteutettu.

Olen tässä tämän päivän ajan pohtinut hieman lastensynttäreiden elämänkaarta ja päätin loppujen lopuksi kirjoittaa aiheesta oman (sarkasmin täyteisen) postauksen. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että aikuisten äitien mielestä lastensynttärien elämänkaari menee jokseenkin näin;

1-vuotissynttäreitä odotetaan kovasti, niihin panostetaan ja juhlitaan innolla isolla porukalla. Synttärisankari puetaan mahdollisimman söpöksi ja valokuvia otetaan vähintään tuhat kappaletta. Oman asun äiti on miettinyt jo edellisellä viikolla ja vieraiden saapuessa hän sädehtii kuin päivänsankari itse.

2-vuotissynttäreillä meno saattaa mennä vielä astetta hullummaksi, kun lapsi on kasvanut siihen pisteeseen, että ymmärtää jo hieman juhlien päälle. Nyt juhlista löytyy teema ja kaikkea siihen liittyvää aina koristeista ruokiin saakka. Teema on tietysti peräisin esimerkiksi lapsen lempilelusta tai väristä, kuin hän olisi sen itse valinnut. Valokuviin satsataan tälläkin kertaa, sillä onhan lapsen synttärit vuoden kohokohta. Päivänsankarin asu on taas viimeisen päälle ja äidinkin oma mätsää siihen sekä teemaan hienosti. Loppusiivous tuntuu hieman rankalta, mutta hei kyllähän tämän lapsen vuoksi tekee vaikka joka kuukausi!

3-vuotissynttäreitä lähdetään taas innolla järjestämään, mutta jo järjestelyvaiheessa iskee tuskan hiki. Pitikö tähän hommaan taas ryhtyä? Leipoa itse kaikki ja koristellakin vielä. Vieraiden saapuessa äiti on vielä kotivaatteissa ja keittiö näyttää siltä, kuin siellä olisi räjähtänyt pommi. Taapero syö juhlien aikana kakkua siihen tahtiin, että sokerihumala yllättää ja vauhti yltyy liiankin hurjaksi. Valokuva saatii onneksi otettua kynttilöitä puhaltaessa. Illan päätteeksi äiti, jolla on muuten edelleen ne samat kotivaatteet päällä, makaa sohvalla puolikuolleena. Vielä pitäisi siivota keittiö, mutta kun silmät luppaavat jo. Taapero ei sen sijaan suostu käymään nukkumaan, kiitos kolmen kakkupalan.

Ennen 4-vuotissynttäreitä äiti saa kuningasidean. Miksi tehdä tämä homma yksin, kun sen voi jakaa parhaan ystävän ja toisen äidin kanssa? Yhteissynttäreissä työt voidaan jakaa puoliksi. Ja kun löytyy vielä puolueeton paikka järjestää synttärit, voivat molemmat äidit unohtaa siivoustuskan. Yhteissynttäreitä varten laaditaan lista ja molemmat äidit hoitavat siitä osansa. Juhlat onnistuvat hienosti. Vieraat ovat tyytyväisiä, kaikille riittää istumapaikat, tarjottavia on sopivasti ja lapsilla hauskaa. Kukaan ei kiukuttele (muuta kuin siitä, että onnistuneet juhlat loppuivat) ja kaikki ovat ehtineet pukeutua asianmukaisesti (mitä nyt toinen päivänsankareista viilettää loppuajan pelkässä aluspaidassa ja sukkahousuissa). Kuviakin ehditään muutamat ottamaan, juuri sen verran, että niistä jää kiva muisto tuleville vuosille.

5-vuotissynttäreistä minulla ei ole kokemusta, eikä vielä tässä vaiheessa suunnitelmaa niiden varalle, mutta veikkaampa, että jos en keksi niitä varten yhtä mahtavaa ideaa kuin tänä vuonna, niin makaan taas sohvalla raatona juhlien jälkeen. En nimittäin usko, että nämä lastensynttärit tästä ainakaan ajan myötä helpottuvat. Alan vahvasti ymmärtämään äitiäni, joka lopulta järjesti meidän kaikkien kolmen lapsen synttärit aina yhdellä kertaa. Olimme toki kaikki syntyneet kuukauden sisään, mutta vuosia oli välissä useampikin. Lapsena en halunnut mitään muuta kuin omat synttärit, mutta nyt ymmärrän, miksi en niitä kovinkaan montaa kertaa saanut. Lastensynttärit ovat ihana asia, mutta onneksi niiden jälkeen saa aina vuoden verran levätä 😉

ps. TALOBLOGISSA UUSI POSTAUS!

lifestylesi moda mini