Unenpuute

Väsymys. Kaikille varmasti tuttu ja joskus koettu tila. Välillä sitä aiheuttaa aamun pikkutunneille juhliminen, välillä liian stressaava työputki ja välillä öisin heräilevät vauvat. Oli syy mikä tahansa, ovat väsymyksestä aiheutuvat fyysiset ja henkiset oireet yleensä hyvin samankaltaisia. Väsymyksen pystyy kuitenkin usein kuittaamaan päiväunilla tai hyvin nukutulla yöllä, mutta unenpuute on syntynyt sen verran pidemmällä aikavälillä, että sen korjaaminenkin vaatii yleensä enemmän aikaa.

Unenpuute on siis tietyllä tapaa syvempi väsymystila, joka aiheutuu jatkuvasta univajeesta. Väsymykselle tyypilliset oireet ärtynyt olo, suoritus- ja vastustuskyvyn heikkeneminen, ongelmat muistin ja päättelykyvyn kanssa sekä fyysiset kivut voimistuvat univelan kasvaessa. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa yhden yön valvominen voi aiheuttaa jonkin sortin aivovaurion. Kyse ei siis todellakaan mistään pikkujutusta, vaikka unenpuute hyvin yleistä onkin.

Itse olen ollut aina hyvä nukkuja. Nukun missä vaan, milloin vaan. Nukahdan sekunnissa ja nukun äärimmäisen sikeästi. Herään vain niihin ääniin, joiden tiedän olevan sellaisia, että niihin tulee herätä (herätyskello, vauvan itku yms). Univaikeuksista kärsin ensimmäistä kertaa elämässäni pari vuotta sitten hiustenlähtöepisodin aikaan, mutta se saatiin onneksi lopulta hallintaan melko nopeasti. Silloin havahduin ensimmäistä kertaa siihen, miten kamalaa oli se, ettei pystynyt nukkumaan. Seuraavan kerran jouduin tekemisiin yövalvomisen kanssa, kun mini syntyi. Silloin olin kuitenkin valmistautunut valvomiseen ja koin sen huomattavasti positiivisempana asiana, koska heräilyn syynä oli pieni vauva.

Sitä paitsi olen ollut melko onnekas pikkuneidin suhteen, koska hän nukkui ehkä “normaalia” paremmin vauvavuotena. Muutamia surkeasti nukuttuja öitä toki hänenkin kanssaan on kertynyt, mutta ei mitään älyttömiä monen yön putkia. Lasta en siis voi unenpuutteestani syyttää. Syy on ehdottomasti omissa valinnoissani. Näin ollen pitäisi olla helppo korjata tilanne. Olen kuitenkin sen sortin suorittaja, että huomaan kärsiväni vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on äitynyt jo melkoisen pahaksi.

Viime viikolla tuli sitten niin sanotusti seinä vastaan, kun taistelin monta yötä nukahtamisen kanssa. Jalkoja koski, päässä vilisi ja olo oli umpiväsynyt, mutta uni ei vaan tullut. Päivisin aivoni kävivät erityisen hitaalla ja treenaamisesta ei meinannut tulla mitään, koska hengästyin jo pelkästä vaunujen työntämisestä. Pelkäsin jo hemoglobiinini olevan taas laskussa, mutta tällä kertaa taustalla oli puhdas unenpuute. Kasvoista väsymys paistoi kilometrien päähän ja ruma olo ahdisti entisestään.

Lukiessani unenpuutteesta minulle tuli hieman yllätyksenä, miten yksilöllistä onkaan se, kuinka paljon ihmisen tulisi nukkua. Se perinteinen 8 tuntia ei pidäkkään paikkaansa, vaan toiset pärjäävät erittäin hyvin 6 tunnin yöunilla kuin toiset vaativat joka yö sen 9 tuntia. Mieheni kuuluu selkeästi enemmän tuohon 6 tunnin porukkaan, kun taas minä taidan olla yksi niistä ikuisista lapsista, jotka haluavat tarvitsevat vähintään 9 tunnin yöunet.

Ehkä tästä syystä en ole jotenkin ajatellut, että voisin kärsiä unenpuutteesta. Olen kuitenkin nukkunut juurikin tuota 6-7 tuntia vähintään yössä ja pitänyt sitä riittävänä. Jos kerran mieskin jaksaa sen voimilla tehdä töitä, niin miksen minäkin? Muutaman viikon näin jaksoinkin, mutta pitkällä aikavälillä se on selkeästi ollut minulle liian vähän. En siis olekaan toivoton unikeko, vaan vaadin yksinkertaisesti enemmän yöunta kuin esimerkiksi juuri mieheni. Se on vaan hyväksyttävä fakta ja sen mukaan elettävä. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, on yksi syy valvomisen takana ollut työhommat. Työrytmi on minin kasvaessa muodostunut hyvin ilta/yöpainotteiseksi, eikä se selkeästi sovi itselleni. Paljon muitakin syitä viime aikaiseen väsymykseen ja yökukkumiseen on ollut, mutta tämä koneen näpytteleminen oli niistä varmasti se suurin.

Parin päivän loma sekä pieni keskustelu itseni kanssa teki kuitenkin erittäin hyvää ja nyt olen taas paremmassa vireessä. Ehkä myös aavistuksen viisampi. Päivärytmiä on muunneltu ja suorittaja luonteelle annettu pieni läksytys. Kevyemmällä otteella jatketaan eteenpäin.

Tässä muutamia selviytymiskeinoja muille unenpuutteesta kärsiville:

1. Mieti mikä sinua valvottaa. Listaa asiat paperille ja mieti miten voisit nämä asiat poistaa tai muuttaa.

2. Säännöllinen päivärytmi. Päivärytmistä tulee usein mieleen pienet lapset, mutta myös aikuiset tarvitsevat päivärytmiä. Säännöllisyys on se avainsana ja silloin elimistö tottuu esimerkiksi menemään nukkumaan ajoissa.

3. Liikunta ja ruokavalio. Näitä nyt ei voi koskaan kylliksi korostaa. Liikunta rentouttaa ja parantaa näin ollen unenlaatua. Myös ruoalla on suuri merkitys ja erityisesti iltasyömiseen, ruoan määrään ja laatuun, tulisi kiinnittää huomiota.

4. Ennen nukkumaan menoa kannattaa tehdä jotain “stressitöntä”. Lue kirjaa, kuuntele rauhallista musiikkia yms. Ei kannata suunnittella seuraavan päivän, saati seuraavan viikon tai kuukauden asioita. Liian monimutkaiset ja pitkälle aikavälille ulottuvat asiat voivat häiritä nukahtamista. Itselleni puhelimen selailu ja esimerkiksi seuraavan päivän asun miettiminen sängyssä ovat pahimpia esimerkkejä tästä. Ne saivat molemmat kyytiä tämän episodin jälkeen.

5. Puhuminen läheisille ja avun pyytäminen. Ei ole mitään syytä olla kertomatta läheisille, että olet väsynyt. He voivat varmasti mahdollisuuksien mukaan auttaa ja järjestää sinulle kaipaamaasi lepoa.