Juuri, kun eilen puhuttiin siitä miten bloggaajat ovat löytäneet omat vahvuutensa ja panostaneet täysillä niihin omiin lempiaiheisiinsa, päästään tänään Si Modan todelliseen kultakaivosaiheeseen eli hiuksiin. Ei ihan heti uskoisi, että tämän tyylipainotteisen blogin luetuin kategoria on nimenomaan hiukset, mutta näin se asia on. Uusimmille seuraajille selvennän sen verran, että tämä hiushysteria pääsi valloilleen keväällä 2013, kun julkaisin postauksen, jossa kerroin dramaattisesta hiustenlähdöstäni. Sitä seurasivat kuvat uudistuneet tytöstä, jonka pitkä, puoleen selkään ulottunut tukka oli harventunut niin, että se piti napsaista polkkamittaan. Tämä hiusjuttu oli silloisen elämäni ylivoimaisesti suurin ja vaikuttavin asia, mutta en näin jälkeenpäin olisi uskonut, että se olisi ollut mm. minin syntymän ohella se blogini luetuin ja eniten selatuin aihe.
Polkkamitta ei missään vaiheessa ollut itselleni mieluinen, vaikka hauska muodonmuutosleikki lyhyet hiukset totisesti oli. Päätin kuitenkin siltä istumalta aloittaa hiustenkasvatusprojektin, tavoitteena pitkät hiukset. Kasvatusprojektin vaihe-vaiheelta kuvia löytyy muuteen täältä. Nyt, kun katsoo näitä tämän postauksen kuvia, voin ilokseni todeta tulleeni päämäärääni. Kyllä tuo kuvissa näkyvä hiuspehko jo pitkäksi lasketaan, vaikka siitä onkin juuri napsaistu viitisen senttiä pois. Alkuperäisessä mitassa ei vielä olla, enkä siihen ehkä enää pyrikään, mutta muutamat lisäsentit ovat kyllä vielä tervetulleita.
Nämä kuvat ovat tosiaan otettu viime viikolla kampaajakäynnin jälkeisenä päivänä. Kerroin teille aikaisemmin varanneeni ajan ihan sokkona kotkalaiseen kampaamoon ja hieman jännittäneeni lopputulosta. Ehdin myös jo kommentoimaan, että kaikki meni muuten hyvin, mutta ehkä aavistuksen liian tummaksi tyvi loppujen lopuksi värjättiin. Ne ystävät, joille olen tästä asiasta valittanut, ovat vain todenneet, että hyvältähän tuo näyttää. No kyllähän se varmasti hyvältä näyttää, kun tämä on se sama väri, joka minulla on ollut edelliset 10 vuotta 😀 Olisin kaivannut hieman vaihtelua ja halunut pitäytyä vaaleammassa. TAI oikeastaan tyvivärin tummuus on ihan ok, mutta se levitettiin ehkä hieman liian pitkälle latvoihin ja näin ollen vaalea pätkä jäi hiusten leikkuun jälkeen melko lyhyeksi.
Ennen olisin ehkä kriiseillyt asiasta enemmän, mutta tänä päivänä sitä ollaan vain tyytyväisiä siihen, että olen ylipäätänsä terve ja tukkaa päässä riittää. Hiustenkasvatusoperaation mahtavin juttu itselleni onkin ollut se, että hiukseni ovat vahvistuneet tässä parin vuoden aikana lähes entiselleen. Latvat ovat vielä hentoiset, mutta melkein 20 sentin matkalta tukka on yhtä paksu kuin joskus teininä. Terveellisten elämäntapojen lisäksi uskon kyllä lisäravinteiden ja erilaisten päänahan verenkiertoa tehostavien aineiden voimaan. Biotiinilla, MSM-jauheella yms. olen ainakin minä saanut tukkaani lisää senttejä nopeammin. Pieni postaus näistä hiusten pelastajista löytyy muuten täältä.
Jos värin tummuus ei ollut ihan nappi, niin sävy sen sijaan osui ja upposi. Nyt ollaan todellakin kauniissa kylmän ruskeassa, jota on haettu kissojen ja koirien kanssa viime vuodet. Monet teistä ovat kyselleet kuinka ylläpitää tätä kylmää väriä, kun punaisuus meinaa pukata esiin jo muutaman pesun jälkeen (sama täällä). Salaisuus on hyvin yksinkertainen, nimittäin yksi hoitoaine, jota ostin edelliseltä kampaajaltani. Se todellakin pitää ainakin itselläni punaisuuden poissa melkeimpä seuraavaan kampaajakertaan saakka. Käytän hoitoainetta n. kerran viikossa korvaamaan tavallisen hoitoaineen pesun yhteydessä.
Olipahan taas kerran paljon puhetta hiuksista. Nyt täytyy viimeistellä työt koneella ja laittaa itseni lähtökuntoon. Auto nimittäin starttaa pian kohti Helsinkiä. Mukava viikonloppu edessä, toivottavasti teilläkin!
photos: Sara Vanninen, edited by me
What do you think?
You must be logged in to post a comment.