Viime aikoina olen saanut poikkeuksellisen paljon kyselyitä kamerakalustostani, joten ajattelin, että voisin pitkästä aikaa puhua hieman aiheesta. Muutoksia siinä on nimittäin tapahtunut sitten viime postauksen. Kirjoitin otsikkoon “uusi kamera”, vaikka todellisuudessa tämä nykyinen runkoni on jo muutaman kuukauden vanha. Uudenkarhealta se kuitenkin edelleen tuntuu ja joka kerta kuvatessa mietin, miten onnellinen olen päätöksestä satsata tähän.
Vaihdoin tosiaan kesän aikana vanhan, uskollisesti palvelleen Canon 6D runkoni Canon Mark 5 IV:hen. Olin haaveillut Mark-sarjaan siirtymisestä jo kauan ja nyt kesällä päätin sitten vihdoin toimia. Ero rungoissa on merkittävä, mutta näkyyhän se toki hinnassakin. En kuitenkaan ole katunut päätöstä hetkeäkään, sillä kamera on tärkein työvälineeni ja sen suhteen ei ole tarvetta pihistellä. Tämän uuden rungon piirto on täysin eri luokkaa, kuten on myös tarkennus-mahdollisuudet ja itse tarkennus. Olen myös tykännyt kovasti siitä, että “sarjatulituksen” nopeutta pystyy säätäämään. Muutaman bloggaajakollegan kanssa ollaan tätä runkoa yhdessä testailtu ja hekin ovat olleet todella vakuuttuneita siitä sekä huomanneet eron entiseen. Osa teistäkin on ilmeisesti huomannut eron uusimpia kuviani katsellessa, kun kyselyitä on tullut viime aikoina poikkeuksellisen paljon.
Pelkällä rungolla kuvia ei tietenkään tehdä, vaan iso merkitys on myös käyttämilläni linsseillä. Niiden suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut nyt muutosta, vaan rungon nokassa keinuu yhä viime syksynä päivittämäni linssit eli Sigman ART-sarjan 24-35mm 2.0 ja 85mm 1.4. aukolla varustettuna. Näistä ensin mainittu on se ehdottomasti eniten käyttämäni ja sellainen linssi, jota voin suositella kyllä todella monelle, joilta täyskennoiset rungot löytyy (Canon tai Nikon). Mielestäni tämä sopii hyvin yleislinssiksi, vaikka onkin suhteellisen kapea-alainen.
Olen ollut aikeissa hankkia vielä laajempialaisen zoomin käyttööni, mutta ongelmaksi niissä on monessa kohtaa tullut aukon koko ja samalla valon määrä. Tässä 24-35mm riittää valovoimaa toisin kuin esimerkiksi 24-70mm (Canon tai Sigma). Valovoima on todella iso etu meillä Suomessa, kun pimeä vuodenaika on niin pitkä ja sisällä kuvaamista tulee harrastettua melko ruhtinaallisesti. Itse käytän tätä linssiä nimenomaan sisäkuvaamiseen (sisutus yms.), reissu- ja tapahtumakuvaamiseen ja myös potretteihin. Kun zoomin asettaa 24mm saadaan vivahteikasta laajakuvaa, jossa mittasuhteet pysyvät juuri ja juuri maltillisina. Mutta kääntämällä zoomin 35mm saadaan jo paljon luonnollisemmalla mittakaavalla kuvattuja ja tiiviimmin rajattuja potrettikuvia. Toki jos haluan kuvata ihan vaan puhtaita potrettikuvia, niin valitsen linssiksi 85mm, jonka bokeh on mieletön. Se vaatii kuitenkin aina tarpeeksi välimatkaa kuvattavaan kohteeseen, joten sen vuoksi sillä tulee lähes poikkeuksetta kuvattua ainoastaan ulkona.
Uuden rungon hankkimiselle oli vielä yksi vahva perustelu. Kuvaan nimittäin still-kuvien lisäksi nykyisin myös jonkin verran lyhyitä videopätkiä cinemagrafeja varten ja siihen hommaan tämä kamera on myös ollut aivan ykkönen. Entisellä rungolla lopputulos oli aikamoista mössöä, mutta nyt cinemagrafeista saa tehtyä paljon tarkempia ja parempia. Erityisesti videotilan automaattitarkennus on tässä ollut suureksi avuksi.
Kamerakaluston lisäksi saan paljon kysymyksiä kuvien käsittelystä. Millä editoin, mitä presettejä ja filttereitä käytän jne. Kovinkaan paljon kuvankäsittelytyylini ei ole muuttunut vuodessa, joten linkkaan nyt suosiolla tähän vuoden takaiseen postaukseen. Siinä on esimerkkikuvien kera selostettu aika tarkkaan kuinka toimin, joten kannattaa kurkata sekin, jos aihe kiinnostaa.
Henriikka
September 29, 2018Mistä tuo sinun ruskea neule? ?
Kaisa
October 1, 2018Zalandolta 🙂