Tämä maanantai on sisältänyt paljon pohdintaa, joten luvassa olisi pitkästä aikaa hieman syvällisempää tekstiä.
Valmistumispäivän lähestyessä minun pitäisi kai olla riemun kukkuloilla. Koulu ohi ja elämä edessä. Minulta ovat monet tutut ja puolitutut kysyneet lähiaikoina saman kysymyksen “mitäs nyt?”. Voi huokaus. Haluaisin antaa tähän täsmällisen ja jämäkän vastauksen. Olen aina ollut se, joka tietää mitä haluaa elämässään. Tiesin haluavani opiskella vaatetusalaa jo yläasteella. Tiesin haluavani tehdä töitä muodin parissa. En kai koskaan ajatellut asiaa loppuun asti. Sitä mitä todella tekisin työkseni. Vuosien varrella erilaiset suunnittelmat ovat käyneet mielessäni, mutta olen luottanut siihen, että paikkani löytyy siihen mennessä, kun koulu loppuu. Niin ei käynyt. Olen valmis, mutta minulla ei ole tietoa mitä tarkalleen haluisin tehdä. Aika harva tosin tietää tismalleen mitä “isona” haluaa tehdä. Minullakin on mielessä työtehtäviä, jotka olisivat erityisen mielekkäitä, mutta suunnan valitseminen on tuottanut päänvaivaa.
Olen jopa kironnut vaihtoehtojen liian suurta määrääkin. Jos olisin lukenut opettajaksi olisin opettaja, jos olisin lukenut lääkäriksi olisin lääkäri. Nyt minulla on useita eri vaihtoehtoja mihin suuntaan lähteä. Vaikka koulutukseni olisi hyvä pohja useisiin erilaisiin työtehtäviin, ovat alan työpaikat kiven alla. Suurin osa niistä avautuvista paikoistakin menee suhteiden kautta ennen kuin kukaan ulkopuolinen edes kuulee niistä. Tästä syystä olen jättänyt suunnan valitsemisen hieman taka-alalle ja keskittynyt hakemaan vain töitä. Vielä ei ole natsannut, mutta ajat ovat vaikeat, sen tiedän.
Minulle on tullut olo, että olen eräänlainen väliinputoaja. En ole opiskelija, mutta en ole vielä löytänyt paikkaani työelämässäkään. Luotan omaan ammattitaitooni ja siihen, että paikka vielä löytyy, mutta välillä asia ottaa suuresti päähän. Niinä hetkinä pyrin miettimään, miten onnekas olen, kun sain aikoinaan opiskelupaikan ja olen nyt 25-vuotiaana saanut opintoni jo päätökseen. Nämä asiat kun eivät ole itsestäänselvyyksiä. Pitäisi opetella olemaan tyytyväinen. En elä pilvilinnoissa ja luule, että unelmieni työpaikka on se, johon ensimmäisenä koulun jälkeen päädyn. Olen jo kauan sitten sisäistänyt, että sen saavuttamiseen voi mennä tovi. Se voi vaatia vuosien työn ja monta sellaista työpaikkaa, jotka ovat “vähän sinne päin”.
Olen kevään aikana saanut konkreettisesti huomata, että työelämään siirtyvän nuoren ei ole todellakaan helppoa löytää edes sitä ensimmäistä paikkaa. En ole nirsoillut paikkoja hakiessa, mutta olen pyrkinyt, että ne vastaisivat koulutustani. Moniin työpaikkoihin, myös niihin assistentin assistentti-paikkoihin, odotetaan työkokemusta vastaavista tehtävistä. Tänään sain kuulla, miten minulla on vain “harjoittelutyökokemusta” alalta. En tiedä kuinka olisin onnistunut koulun aikana keräämään kokemusta näistä tehtävistä muuten kuin harjoittelun muodossa. Vaatetusalan työt ovat pääsääntöisesti kokopäivätöitä, eikä mitään iltahommia, joita voisit tehdä opintojen ohessa. Meillä harjoittelut tehdään kouluajan ulkopuolella eli suomeksi sanottuna kesällä. Kesät olisivat ehkä olleet ainut mahdollisuuteni tehdä näitä päivätöitä, mutta silloin oli suoritettava harjoittelut. Eikä meidän alalla paljon kesätyöntekijöitä palkata. Koulun ohessa tehdään esimerkiksi vaatemyyjän hommia. Tietysti poikkeuksiakin löytyy sekä oppilaista että yrityksistä.
Minun olisi tehnyt mieli kysyä rekrytoinnista vastaavalta, kuinka minunlaiseni uraansa aloitteleva nuori voisi koskaan saada sitä ensimmäistä työpaikkaa, ellei saisi sitä “pelkästään” työharjoittelusta saadun kokemuksen nojalla. Minusta työharjoittelut ovat nimenomaan sitä varten, että sieltä saadaan kokemusta alan tehtävistä, joita muutoin on mahdotonta päästä tekemään. Itse olen tehnyt kaksi mainiota työharjoittelua ja myös työnantajani ovat molemmissa paikoissa olleet erittäin tyytyväisiä. Itse koin saavani harjoitteluista erittäin paljon ja olevani valmiimpi tekemään kyseisiä työtehtäviä. Toivoisin, että työharjoitteluita arvostettaisiin yleisesti ottaen työnantajien puolelta enemmän.
En usko, että työnhakuni loppujen loppuksi tyssähtäisi työkokemuksen puutteeseen, sillä ansioluettelossani on kuitenkin työpaikat-osion alla useampikin arvostettava kohta. Myös työnantajia on varmasti monenlaisia ja toiset todella ymmärtävät vasta valmistuvien tilanteen ja ovat siitä huolimatta valmiita palkkaamaan heidät ja antamaan heille sitä kipeäasti kaivattua kokemusta. Tarvitaan vain lisää yritystä sekä ripaus onnea, niin se sopiva sauma löytyy minullekin. Löytyykös täältä muita samassa tilanteessa painivia?
(kuvat satunnaisia otoksia viime vuodelta)
Laura
May 13, 2013Kovasti tsemppiä työnhakuun ja sen oman paikan löytämiseen! Itse olin vastavalmistuneena suunnittelijana (2006) niin onnekas, että valmistujaispäivää seuraavana päivänä muutin kaupunkiin, jossa heti seuraavana arkipäivänä aloitin suunnittelijan assistenttina ja tällä hetkellä teen jo täysipäiväisesti suunnittelijan töitä suurella suomalaisyrityksellä. Tiedän olevani harvinaisuus työonnessani, suurin osa silloisista luokkakavereistani ei edelleenkään ole oman alan töissä. Meitä koulutetaan yhä aivan liikaa…
Uskon kuitenkin että sulla on hyvät taidot ja asenne, jolla oikea paikka kyllä löytyy kun se vaan jostain sattuu aukeamaan. 🙂 Onnea matkaan!
Casey
May 13, 2013🙂 olit kyllä onnekas! Itse en varsinaisesti suunnittelijaksi valmistu, mutta olen sitä myös vuosien varrella lukenut ja siitä kiinnostunut. Suomessa suunnitteluhommia on aivan äärettömän vähän tarjolla, joten olen onnellinen, että meidän koulutusohjelma on keskittynyt myös muihin mahdollisuuksiin. Toisaalta, kun yhdessä koulutusohjelmassa on monia erityyppisiä opintoja, voi helposti käydä niin, ettei ole missään ekspertti. Mutta eiköhän tämä tästä 🙂 aikaa on!
AnnaKerttu
May 13, 2013Kiitos Kaisa tästä tekstistä!! Itse olen samankaltaisessa tilanteessa ja oli huojentavaa kaiken tämän ahdistuksen keskellä kuulla, etten ole ainoa joka painii välinputoamisen tunteiden kanssa. Olen itse 23-vuotiaana valmistumassa kauppatieteen maisteriksi ja viime aikoina sähköpostini ovat täyttäneet viestit “valitettavasti et ole tullut valituksi työtehtävään vähäisen kokemuksen vuoksi”. Koko valmistuminen ahdistaa, “aikuistuminen” ja tulevaisuus työllistymisineen! Eiköhän me kummatkin paikkamme löydetä vaihtoehtojen viidakossa ja elämä kantaa! Onnea tosi paljon valmistumisen johdota! Koitetaan vain hymyillä ja olla onnellisia suuren urakan päätteeksi!
Casey
May 13, 2013Arvelinkin, että löytäisin kohtalontovereita. Aika monelta suunnalta olen saanut kuulla, miten töitä ei vain meinaa saada. Toivotan valtavasti onnea myös sinulle työnhakuun. Ei se elämä tähän kaadu, vaikka alan työpaikka aukeaisi vasta myöhemmin 🙂
Minna
May 13, 2013Mulla on ollut täysin samoja tuntemuksia nyt. Opiskelen samaa alaa samassa koulussa nyt ensimmäistä vuotta. Olen aiemmin valmistunut ylioppilas-merkonomiksi eli kaupan alalle. Viime syksynä hain iltatöitä vaateliikkeistä. Laitoin hakemuksia useita kymmeniä ja pääsin moniin haastatteluihin, muttei minua valittu mihinkään. Kokemusta on kyllä vaateliikkeessä työskentelystä sekä ostoassistenttina työskentelystä ja koulutukseni myötä minun pitäisi päästä korkeampiinkin ammatteihin, kuin myyjäksi. Mutta silti ei. Aina sai vaan vastauksia, että tehtäviin on valittu joku yrityksen sisäinen työntekijä.
Keväällä minua pyydettiin töihin (koulun ohella ja kesätöihin) vaatetusalan yritykseen ostoassistentiksi. Minulle laskettiin palkat valmiiksi ja suullisesti luvattiin töitä. Tämä kaikki kuitenkin peruuntui muutaman kuukauden odottelun jälkeen sillä samalla vanhalla “kiitos mielenkiinnostamme yritystämme kohtaan, mutta valitettavasti…” -sähköpostilla. Hain myös toiseen vastaavaan yritykseen samoihin tehtäviin ja puhelimessa minulle lupailtiin töitä, mutta myöskään he eivät loppujen lopuksi palkanneet yhtäkään kesätyöntekijää. Olen soittanut kaikki alueeni vaateliikkeet läpi, mutta kaikki paikat on täytetty sisäisillä työntekijöillä tai ei oteta ollenkaan. Suurella todennäköisyydellä en pääse siis kesällä mihinkään töihin.
Tiedän siis hyvin tunteesi ja itseänikin hieman pelottaa tilanne valmistumisen jälkeen. Mietin juuri asiaa tänään, kun kuulin taas uudesta paikasta, ettei minua ole valittu. Tsemppiä sulle työnhakuun, toivotaan että vaatetusalan työtilanne paranee lähitulevaisuudessa! 🙂
Casey
May 15, 2013Minulle kävi vähän vastaava juttu alkuvuodesta ja kyllä harmittaa. Siitä on kuitenkin päästy yli ja eteenpäin mennään 🙂 Tsemppiä myös itsellesi!
Kkiira
May 13, 2013Sun teksti osu ja uppos! Täällä eri alalla,mutta vastaavanlaisessa tilanteessa.
MY
May 13, 2013Olen kohtapuolin valmistuva lääkäri ja voin sanoa, että kyllä vaan täälläkin painiskellaan ihan samankaltaisten kysymysten äärellä. 🙂 Ammatti kohta valmis, mutta mikä minusta tulee isona – siihen en osaa vieläkään vastata. Erikoistuako ja mihin? Tekisikö ensin terveyskeskuksessa töitä? Voisiko ns. putkikoulutus olla sopiva alku? Mikä voisi olla tuleva kotipaikkakuntani? Opiskelukaverit hajaantuvat ympäri maata. Minua ei varsinaisesti pidättele tai vedä kukaan tai mikään mihinkään tiettyyn kaupunkiin. Liikaa vaihtoehtoja, eikä mitään hajua, mikä niistä olisi minulle sopivin.
Uskoisin, että vaikka näinkin erilaisilla aloilla ollaan, niin molempiin pätee, että ei tarvitsekaan heti tietää mikä se “lopullinen työpaikka” tulee olemaan. Kokemusta kannattaa hankkia erityyppisistä töistä ja ne varmasti tukevat ja antavat näkökulmaa tuleviin töihin, vaikka ne olisivatkin aivan toisenlaisia, kuin aiemmin tehdyt. Ehkä siinä matkalla iskee todellinen kipinä ja inspiraatio, mikä on se oma juttu – ja siinä vaiheessa voikin jo sanoa, että minulla ON työkokemusta.
Hurjasti tsemppiä työnhakuun! Ainakin valmistujaispäiväksi työnnä kuitenkin muut asiat mielestäsi ja hymyile, nauti, mieti, mitä kaikkea oletkin jo saavuttanut ja saanut aikaan. Tulevaisuuden työrintamalla voi olla tulossa jotain todella upeaa, et vaan tiedä sitä vielä. 🙂
p.s. näitä sinun pidempiä(kin) postauksia on muuten tosi mukava lukea.
Casey
May 15, 2013Ehkä tämä lääkäri ei ollutkaan niin hyvä vertauskuva sitten, pahoittelen 🙂 Minunkin on nyt vain aloitettava jostain ja kerättävä sitä kokemusta mitä annetaan. Kyllä se oma juttu vielä löytyy! ps. kiva kuulla!
Maiju
May 13, 2013Kuulostaa harvinaisen tutulta… Valmistuin amk:sta matkailualalta vuosi sitten, ja en ole sen jälkeen päivääkään oman alan töitä tehnyt. Tuntuu, että kaikki muut saavat vakkarityöpaikkoja ja kesälomia, kun itse vain junnaa paikoillaan. Nyt olen hakemassa yliopistoon lukemaan ihan toista alaa! Niin se elämä heittelee. 🙂
Tsemppiä työnhakuun! 🙂
Casey
May 15, 2013Täytyy vaan ottaa se vastaa, mitä elämä milläkin hetkellä tarjoaa. Ei se voi ikuista alamäkeä olla, joten parempi hetkeä on varmasti luvassa. Hienoa muuten, että uskalsin vaihtaa totaalisesti suuntaa, joskus se on paras vaihtoehto 🙂
Jonnz
May 13, 2013Miten sydämellä kirjoitettu teksti <3 Vaikutat aivan ihanalta tyypiltä, toivotaan ettö unelmapaikka löytyy! Täällä painitaan samojen juttujen kanssa, joskin olen vasta 20 ja koulutukseni on vasta alkanut (terkkari). Kesätöitä ei löydy vaikka olisi kokemusta kun suhteilla menee ja omalta alalta ei vielä voi tehdä.. Harmittaa vietävästi, kun tekisin vaikka kivityöhommia 6e tuntipalkalla 🙁 Unelmia kohti sitten jokus : )
Casey
May 15, 2013Unelmia kohti on hyvä kurkoittaa. Jos ei uskalla unelmoida, niin silloin ne eivät ainakaan toteudu. Tsemppiä työnhakuun 🙂
Jonda
May 14, 2013Voin niin samaistua sun tekstiin! Kuinka turhauttavaa on olla vastavalmistunut ja pitäisi olla kokemusta siitä, tästä ja tuosta. Tuntuu, ettei anneta edes mahdollisuutta näyttää omia kykyjään. Itse koitan sinnitellä kesäloman yli nykyisessä työssäni ja aloitan syksyllä uudestaan oman alan työnhaun. Turhauttaa jo valmiiksi, mutta koitetaan molemmat tsempata 🙂 Ihana oli kuulla jonkun muunkin painiskelevan samojen ongelmien parissa.
Casey
May 15, 2013Kyllä meitä on varmasti useampi, joka tämän kanssa painii. Onneksi asioilla on tapana järjestyä, joten eiköhän me molemmat pian päästä mukavan työn makuun 🙂
Sophie
May 14, 2013Tämä teksti niin osui! Valmistuin vuosi sitten ja aloin hakemaan työpaikkoja monta kuukautta ennen koulun loppua. Halusin ensisijaisesti töitä kotikaupungistani Tampereelta, mutta mikään ei tärpännyt. Olin todella todella ahdistunut ja aloin hakea paikkoja Helsingistä (mitä en halunnut tehdä). Mutta heti ensimmäisellä onnisti ja sain sen ekan omaa alaa kaukaisesti liippaavan työpaikan!
Nyt kuitenkin painin taas samoissa ahdistuksen tunteissa, etten onnistu millään saamaan töitä kotikaupungistani… Vaikka minulla on erittäin hyvää työkokemusta vuoden verran. Ehkä olen nyt riskivalinta perheenlisäysmahdollisuuden vuoksi.
Tsemppiä työnhakuun! Kaikella on tapana järjestyä 🙂
Casey
May 15, 2013Pääkaupunkiseudulla asumisen hyvä puoli on kyllä se, että täällä paikkoja avautuu tiuhaan tahtiin, mutta hakijoiden määrä on myös valtaisa. Toivottavasti löydät töitä kotikaupungistasi. On se työ aina mukavampaa, jos muu elämä on myös kivalla mallilla ja saa asua juuri siellä missä viihtyy parhaiten 🙂
Eemi
May 14, 2013Kiva, että otit monelle ajankohtaisen ja stressiä tuottavan aiheen käsittelyyn! Olen itse kaupallisen alan opiskelija yliopistossa ja työtilanne vaikuttaa todella murheelliselta myös meille. Olen kuullut useista valmistuneista tai valmistumassa olevista, jotka olivat vieläpä todella hyviä koulussa, ja ehtivät hankkimaan alan työkokemusta opiskellessaan, mutta ”oikean” vakkarityön suhteen ei vaan tärppää. Haastatteluja saattaa tulla joo, mutta niistäkin haastatelluista kymmenestä sitten yksi valitaan tms. (kiinnostaisi tietää mitä yli-ihmisiä ne sitten on, jotka otetaan vai mistä oikein on kyse:D) Varsinkin pk-seudun ulkopuolella tilanne tuntuu olevan vielä toivottomampi. Pyrin olemaan ajattelematta niitä aikoja, kun työnhaku on itsellä edessä…Onnea sinulle kuitenkin oikean suunnan metsästykseen, asioilla on tapana järjestyä!
Casey
May 15, 2013Asioilla on tapana järjestyä kyllä 🙂 On se kova paikka hakea aina monien kymmenien kanssa sitä yhtä ja samaa paikkaa, mutta kyllä se vielä omallekin kohdalle osuu!
madde
May 14, 2013Samaistun tekstiisi aivan kympillä! Valmistun vestonomiksi vuoden päästä, eli yksi harjoittelu ja oppari olisi vielä suorittamatta. Olen aina ollut tosi määrätietoinen ja tiennyt mitä elämältäni haluan (kuten sinäkin, tiesin ajoissa että haluan opiskelemaan vaatetusalaa!) ja olen myös tehnyt ahkerasti töitä kaikkien tavoitteideni eteen. Vestonomi-opinnot aloitin sillä ajatuksella, että aivan varmasti opiskelujen aikana omat uratavoitteeni selkiytyvät ja löydän opiskelujen aikana solmituiden suhteiden avulla työpaikan heti valmistuttuani. Ihan aluksi kuvittelin jopa pääseväni unelmaduuniin heti valmistumisen jälkeen, jos vain teen kovasti töitä. Jossain vaiheessa oli pakko tinkiä tuosta ajatuksesta ja sisäistää, että niin tuskin tulisi käymään. Sen verran kovaa kilpailua löytyy meidän alalta.
Opiskelujen aikana yritin myös löytää opiskelujen lomaan ja kesäksi jotain alaani vastaavaa työtä, lähinnä vaatemyyjänä. Sekin tuntui olevan ihan kohtuuttoman vaikeaa! Kaikkialla painotetaan kokemusta kohtuuttoman paljon, eikä ilman suhteita tunnu olevan asiaa yhtään mihinkään. Aika kova pala minunlaiselleni, joka kuvittelee kaiken kyllä järjestyvän kun vain tekee kovasti töitä, on reipas, taitava ja motivoitunut. Viimein tänä keväänä sain melkoisena onnenpotkuna töitä vaatekaupasta kesäksi, ja onneksi kyseessä on vakituinen paikka, eli voin siellä jatkaa myös syksystäkin eteenpäin. Kyseessä ei ole unelmaduuni, mutta onpahan jotain omaa alaani lähellä olevaa, etten ihan tyhjän päälle jää valmistumisen jälkeen.
Tsemppiä kovasti, kyllä minäkin yritän pitää toivoa yllä siitä, että joskus käy uskomattomia onnenpotkuja ja sattumia, ja hyviä asioita käy yleensä silloin kun niitä vähiten odottaa! 🙂 Muotiala on vähän tälläistä seilailua paikasta toiseen, mikä voi olla ihan hyväkin juttu. Et kyllä ole ainut tällä alalla tuskaileva, kun kaikki tuntuu olevan niin epävarmaa!
Casey
May 15, 2013🙂 mukava kuulla samaa alaa opiskelevien kokemuksia. Näin valmistuneena semmoinen vinkki, että valitse tarkoin viimeinen harjoittelupaikka ja se kenelle opinnäytetyön teet. Ne voivat olla ne ratkaisevat kontaktit, joista ensimmäinen työsi löytyy!
aino
May 14, 2013Et varmasti ole ainoa nuori vastavalmistunut, joka samojen asioiden kanssa painii. Itse valmistuin yliopistosta opettajaksi alkuvuodesta. Minulla oli mahdollisuus lähteä toiselle paikkakunnalle töihin jo aiemmin, mutta päätin tehdä koulujutut ensin pois alta ennen kuin siirryn työelämään. Kun gradu ja tutkintotodistus lopulta olivat käsissä, tuntui ettei mitään paikkoja ollut enää auki. Aloitin työt toisella alalla, kunnes sain pyynnön haastatteluun arvostettuun ja hyvämaineisiin kouluun. Olin todella ihmeissäni, kun rehtori myöhemmin soitti ja ilmoitti valinneensa minut. Hän kertoi, että palkkaa mielellään vastavalmistuneita, jotka ovat innostuneita ja motivoituneita. Nimenomaan ajattelin, että minunlaiseni nuori ope on riski, koska oppilaat ovat tavallista innokkaampia ja tähtäävät korkealle. Jos ihmisiä palkattaisiin pelkän työkokemuksen perusteella, eihän mitään haastatteluja tarvittaisikaan. Onneksi minun kohdallani valinta ei perustunut pelkästään kokemukseen. Onnea työnhakuun, kyllä se oma paikka vielä tulee vastaan, ennemmin tai myöhemmin! 🙂
Casey
May 15, 2013Juuri tätä tarkoitin, että myös työnantajien joukossa on varmasti poikkeuksia. Onnea kovasti mielekkäästä työpaikasta 🙂
sofia_
May 14, 2013Loistava aihe! Itselläni valmistumiseen on vielä vuosi, mutta nämä samat kysymykset huolestuttavat jo nyt. Oma alani on myöskin luovemmalta puolelta, muotoilun ja sisustusarkkithetuurin puolella. Myös meillä on harjoittelujen kans tilanne, että kesä on aika niiden suorittamiseen ( jota hankaloittaa suunnittelutoimistojen hiljenminen kesäksi) ja muuta työkokemusta on todella vaikea saada “vain opiskelijana”. Mutta koska ala tuntuu täydellisesti omalta jutulta, ei auta kuin luottaa siihen, että se oma paikka vielä löytyy. Haluan päästä tekemään työtä, jota rakastan mielummin kuin työtä, josta vain helposti sain paikan ja jämähdin siihen! Tsemppiä työnhakuun ja onnea valmistumisen johdosta!
Casey
May 15, 2013Mä elän täysin samalla periaatteella kuin sinä. En tahdo tehdä töitä alalla, josta en pidä. Töitä joutuu kuitenkin tekemään suurimman osan ajan elämästä, joten sen on parempi olla mielekästä puuhaa 🙂 Luovat alat ovat varmasti juuri näitä, joille ihmiset hakeutuvat intohimon perässä, mutta joutuvat sitten taistelemaan itsensä kanssa siinä vaiheessa, kun työnhaku tökkii. Tsemppiä viimeiseen vuoteen ja urasi alulle 🙂
kaskas
May 14, 2013Voi kuule. Musta tuntuu joskus, että siitä työkokemuksestakaan ei ole mitään hyötyä. Okei, en ole vastavalmistunut vaan lähden nyt tänä syksynä opiskelemaan kandia taidehistoriasta Englantiin hyvin arvostettuun yliopistoon (jonka uskoin tekevän vaikutuksen työnantajiin) ja mulla on työkokemusta vuosi galleriasta ja kesätöissä olen ollut kahdesti museolla. Opiskelin huvikseni kulttuurihistorian approbaturinkin, että saisin edes jotain kulttuurialaan viittaavia kesätöitä vaikkapa (melko pienen) kotikaupunkini museosta. En silti ole saanut mitään alaan viittaaviakaan töitä enkä mitään muitakaan töitä. Olen laittanut 40 työhakemusta tänä kesänä enkä ole todellakaan ollut nirso. Samoin mun poikaystävällä on kokemusta pankkiharjoittelusta (hän opiskelee kauppatieteitä) ja häntäkään ei ole palkattu mihinkään juuri tuon “pelkän” harjoittelun takia.
Surkuttelen sun tilannetta todella paljon Kaisa, sillä vaikutat loistavalta persoonalta ja ihastelen jatkuvasti luomuksiasi 🙂 Vaikutat todella lahjakkaalta suunnittelijalta, jolla on myös taiteellista silmää. Toivottavasti löydät pian paikkasi!
Anteeksi tosta hirveästä avautumisesta 😀 Ymmärrän niin sun tuskaa ja myös kaikkien muiden kommentoijien ärsyynnystä työmaailmaa kohtaan!
Casey
May 15, 2013Hyvä pointti tämäkin ja avautumista täällä kaivattiinkin! Kyllä siinä ihan rehellistä onnea tarvitaan, että se työpaikka aukeaa. Monta asiaa pitää natsata 🙂 itse uskon kyllä omaan tekemiseeni, joten eiköhän se työ sieltä pian löydy!
Neiti S.
May 14, 2013Mielenkiintoinen aihe, josta mielestäni puhutaan opintojen aikana aivan liian vähän. Olin samassa tilanteessa pari vuotta sitten, jolloin valmistuin maisteriksi. En valmistunut mihinkään tiettyyn ammattiin ja hainkin kaikkea mahdollista työtä mikä vain liippasin joten kuten koulutustani. Lähetin kevään ja kesän aikana työhakemuksia n. 70-80 ja aloin syksyn lähestyessä olla jo pienessä paniikissa, kun työtä ei tahtonut löytyä. Kävin muutamissa haastatteluissakin, mutta olin joko ylikoulutettu tai omasin liian vähän alan työkokemusta. Valitut henkilöt olivat aina tulplamaistereita ja ties mitä kummin kaimoja. Lopulta pitkän odotuksen jälkeen toiveeni toteutui ja elokuussa sain juuri sen työpaikan, jota halusin kaikista eniten ja olen siellä edelleen!
Kommentillani haluan siis sanoa sen, että ei pidä lannistua, vaikka kielteisiä kirjeitä tulisi kymmenen tai sata. Aktiivisuus kannattaa aina. Uskon vahvasti siihen, että jokaiselle löytyy kuitenkin lopulta se oikea paikka. Olet pätevä ja luova ihminen. Jostakin avautuu sinulle varmasti ikkuna 🙂 Onnea siis kovasti työnhakuun!
P.S. Ajattelin aina työhaastatteluiden jälkeen, jos en saanut paikkaa, että ne vain treenasivat minua sitä oikeaa työtä varten. Osaa sitten tositilanteessa olla paras mahdollinen itsensä.
Casey
May 15, 2013Tämä “ylikoulutettu” on myös jännä juttu ja pohtimisen arvoinen aihe. Toista työtä et saa liian vähäisen kokemuksen vuoksi ja toista siksi, että olet liian pätevä 😀 naurattaa näin ajatellen, mutta ei kyllä todellisuudessa.
Itse uskon kyllä paikan avautuvan minulle, mutta kuten arvelin aihe koskettaa monia, joten oli varmasti hyvä, että nostin sen pinnalle!
ps. ihailtava asenne sinulla, itse pyrin myös miettimään, että kaikella on tarkoitus 🙂
Kata
May 14, 2013Samassa tilanteessa painiskellaan, valmistun tässä kuussa ompelijakisälliksi ja olen kovasti hakenut se oman alan että muiden alojen töitä nirsoilematta, mutta joko mistään ei kuulu mitään tai tulee kohtelias sähköposti, jossa kerrotaan, että valintamme ei tällä hetkellä kohdistunut sinuun. Onneksi olen eräässä ompelimossa saanut tehdä keikkahommia, joten toivon, että sitä kautta saadun kokemuksen pohjalta saisin joskus töitä. Sillä tämä yritys missä olen ollut hommissa on yksityisyrittäjän pyörittämä, eikä hänellä ole varaa palkata kokopäiväiseksi. Mutta katsellaan mitä tuleva kesä tuo tullessaan 🙂 Omilla ompeluprojekteilla voi onneksi kerätä kokemusta ja muutenkin harjaantua tässä hommassa 🙂
Casey
May 15, 2013🙂 onneksi on sentään nuo keikkahommat ja kuten sanoit, voit harjoitella kotona taitojasi. Tsemppiä työnhakuun!
Leina
May 15, 2013Valmistuin aikanaan AMK:sta vaatetusalalta, en tosin suunnittelijaksi minäkään. Vuosikurssiltani ei taida kukaan olla koulutustaan vastaavissa töissä, ellei esim. vaatemyyjää sellaiseksi lasketa (em työhön kyllä riittää mielestäni ihan peruskoulupohja, kiinnostus vaatteisiin ja asiakaspalveluun). Itse olen esimiestehtävissä toisella alalla. Tiedän kyllä ihmisiä jotka ovat edenneet muotialalla, mutta koulutuksella ei ole ollut mitään tekemstä asian kanssa. Eniten merkkaavat suhteet ja ulkonäkö.
Tintti
May 15, 2013Oi voi harmi kuulla, että tilanne on tuollainen 🙁 Minä luulin kokoajan, että vestonomeilla olisi paremmat työllistymismahdollisuudet kuin vaatetusalan työntekijöillä muuten. Onkohan suuntautumisella paljon vaikutusta työnsaantiin?
tiia
May 16, 2013Hyvä aihe ja se onkin paljon herättänyt ajatuksia viime aikoina. On jotenkin hullua, kun mediassa valitetaan etteivät nuoret tee mitään ja eivät halua tehdä. Kuitenkaan työpaikkaa ei niin vaan saa ja kuten aiemmissa kommenteissa on ollut, ne menevät usein tutuille.
Samaan aikaan työelämässä jo pitkään olleet ja eläkkeelle jäävät valittavat kuinka heistä imetään kaikki mehut pihalle. Moni taiteilee loppuunpalamisen reunamilla ja ei palaudu työstä edes viikonloppuna. Olisi varmaan aika jonkun tehdä ihan kunnon tutkimusta ja kirjottaa asiasta näkyvä julkaisu.
Itse olen onnellisessa asemassa, kun saan opiskella ja käydä töissä, josta pidän.
Erika F.
May 16, 2013Mä niin näkisin sut Kaisa yrittäjänä. Uudenlaisena monialan yrittäjänä ja onnistujana. Sun sosiaalisilla taidoilla, muotialan omistautumisella ja ahkeruudella voisin kuvitella sun onnistuvan omilla poluillasi paremmin kuin muiden yrityksissä. Vaikka yrittäjyys onkin ehkä se kivisempi tie valita. Mitä valitsetkin, älä koskaan epäile omia taitoja tai kyseenalaista omia unelmia!
Leina
May 16, 2013Välillä mietin että miten nuo työllistymistilastot oikein tehdään? Esim. jos valmistuu vestonomiksi ja työskentelee valmistumisen jälkeen kaupan kassalla, lasketaanko henkilö valmistuneeksi ja työllistyneeksi vestonomiksi? Epäilenpä, että lasketaan. Olisi kiva nähdä tilasto, jossa kerrottaisiin vaikkapa heti valmistumisensa jälkeen omalle alalle täysipäiväisiksi työntekijöiksi päässeet.
Omasta koulutuksestani muistan että sinne hakiessani lupailtiin maat ja mannut mutta opiskelut aloitettuani paljastui, että koululla ei ollut mitään suhteita yrityksiin tai työelämään ja vaihtariksi pääsi ehkä 1 henkilö sadasta vuodessa. Monilla opettajilla ei ollut AMK-opettajan pätevyyttä tai ei ollut opettajan pätevyyttä ollenkaan ja luentoja järjestettiin ympäri kaupunkia eri oppilaitoksissa ja ompeluhommat tehtiin pääsääntöisesti kotona.
solina
May 16, 2013Itse valmistuin (medianomiksi) jo 2007 ja voi että on ollut sen jälkeen työpaikan etsiminen ja löytäminen yhtä taistelua! Näihin 5,5 vuoteen mahtuu useita erimittaisia työttömyysjaksoja, freelance-hommia ja kuusi eri työnantajaa. Pisin työsuhteeni on ollut 9kk ja lyhin 1kk sijaisuus.
Ja tosiaan – olen 30v. ja ystävät ovat kaikki vakihommissa kuuden viikon kesälomineen… Toisaalta. viime aikoina kuulen heiltä myös paljon viestiä loppuunpalamisesta ja työelämän koventumisesta.
Loppujen lopuksi olenkin nykyään aika tyytyväinen nykytilanteeseeni freelancerina ja arvostan sitä, että olen oppinut tulemaan vähemmälläkin toimeen. Ennen olin kerskakuluttaja, nykyään shoppailen vain tarpeeseen ja silloinkin panostan enemmän laatuun – en määrään.
ninni
May 16, 2013Olit mielestäni todella rohkea, kun uskalsit kirjoittaa tästä aiheesta. Itselleni aihe on todella arka. Pelkään törmätä tuttuihin, koska hehän kysyvät mitä teen, missä olen töissä jne.. Toivottavasti tämä postaus muistuttaa muitakin samassa tilanteessa olevia siitä, että itsessä ei ole mitään vikaa vaikka töiden saaminen olisikin vaikeaa.Valmistun itse hyvin arvosanoin ja työkokemustakin löytyy jo jonkin verran omalta alalta. Silti töiden saaminen tuntuu toivottomalta. Kesätöitäkään en ole helpolla koskaan saanut, saati sitten jotain mahdollisesti pitkäaikaisempaa ja koulutusta vähänkään vastaavaa oikeata työtä. Mutta ainoa suunta tästä on ylöspäin.
Julia LK
May 19, 2013Kovin tuttu tilanne, valitettavasti. Mutta niin kauan kun yrittää, on mahdollisuus onnistua, eli tsemppiä vaan! Vaikeinta on ainakin mulle ollut päättää, että mitä sitä oikein haluaisikaan tehdä…
Työharjoitteluista sen verran, että nitä ei välttämättä kannata alleviivata harjoitteluksi. Olen tehnyt ennen maisterin papereita kaksi työharjoittelua, joissa molemmissa tein vastaavia töitä kuin “normaalit” työntekijät. Siksi olenkin käyttänyt harjoitteluista normaalin työn titteliä, ja kuvaillut yksityiskohtaisesti työtehtäväni. Mikäli työsuhteesta on kysytty vielä tarkemmin, olen totuuden mukaisesti kertonut harjoittelusta.
Myös viimeisen harjoittelupaikan esimieheni kannusti jättää mainitsematta, että paikka oli harjoittelu, koska hän pystyi vahvistamaan kysyttäessä, että tein oikeita töitä, enkä vain harjoitellut töiden tekoa. 😉 Valehtelu ei tietysti koskaan kannata, mutta työnhakupuuhissa on suuresti kyse siitä, miten itsensä ilmaisee.
Suhteista haluaisin sanoa sen, että kovin moni harmittelee suhteilla etenemistä ja ihan kuin “suhteet” tippuisivat joidenkin onnekkaiden syliin kuin itsestään. Mun näkökulmasta (ja kokemuksesta) suhteiden eteen joutuu kuitenkin tekemään kovasti töitä, mutta ovat _kenen tahansa_ käden ulottuvilla. Ja sekin vielä, että siellä työelämässä vasta suhteita käytetäänkin! Eli mikäli työrintamalla on hiljaista, kannattaa tosiaan oppia avaamaan suunsa oikeissa tilanteissa, lähtestyä pikkasen vieraampiakin ihmisiä ja tarttua rohkeasti sähköpostiin ja puhelimeen. Moni on puhahdellut kun olen saavuttanut jotain suhteiden avulla, vaikka puhahtelija voisi yhtä hyvin olla asemassani, jos olisi vain viitsinyt esittäytyä, kysyä ja toimia oikeeseen aikaan 🙂
Noora
May 20, 2013Itselläni vaatetussuunnittelun neljäs ja viimeinen vuosi alkaa syksyllä. Jotain haisua siitä mitä haluaisin tehdä on, mutta olo on ahdistunut ja voisin jatkaa opiskelua vielä pitempäänkin…
On ihan totta että tällä alalla ei saa kesätöitä – ne ovat aina harjoitteluita! Kukaan ei maksa sinulle kun on satoja tyttöjä jotka tekisivät sen ilmaiseksi.
Inhoan sitä kun sanotaan: Liian vähän kokemusta. Mistä sitä kokemusta sitten saa jos kukaan ei koskaan palkkaa? Jostain on jokaisen pakko aloittaa.
Tiesitkö muuten että on mahdollista hakea oman alan “harjoitteluun” ja työkkäri maksaa sinulle – niinkuin työvoimakoulutus. Kaverin kaveri oli ollut töissä yhdellä suunnittelijalla tällä sysyteemillä – suunnittelija tarvitsi apua mutta hänellä ei ollut varaa palkata ketään. (Tämä on myös usein ongelmana Suomessa).
Tsemppiä työnhakuun! 🙂
Jo
May 29, 2013Juuri samaisen asian kanssa painin itsekin, tosin eri ala kyseessä.
Työnantajat etsivät nuoria, hyvin koulutettuja ja työkokemusta omaavia hakijoita, nämä asiat kuitenkin riitelevät toisiaan vastaan, koska kuka voi sanoa omaavansa esimerkiksi 2-3 vuotta työkokemusta heti valmistumisen jälkeen.
Vaikea aloittaa työkokemuksen haaliminen kun ei saa tilaisuutta.