Valmiiseen pöytään

*Yhteistyössä Suomen Lähikauppa

Minua pyydettiin järjestämään juhlat. Juhlat arjen keskelle. Päädyin järjestämään brunssin ystävilleni.

Nyt mielessänne pyörii todennäköisesti ajatus viimeisen päälle katetusta pöydästä, harkituista yksityiskohdista ja loppuun asti mietitystä menusta. Heleästä puheensorinasta ja nautinnollisesta hetkestä kahvimuki kädessä.

Yli 50% prosenttia tulevista kuvista antaa näin olettaakin, loput kuvat kuitenkin kertovat, että mukana olleet kolme alle 3-vuotiasta tekivät muka niin fiinistä tilaisuudesta vähemmän fiinin, mutta sitäkin tärkeämmän.

Näiden juhlien tarkoitus ei nähkääs ollut luoda glamour elämystä. Ei ollut tarkoitus rehvastella, ei ollu tarkoitus järjestää vuosisadan upeinta brunssia. Tarkoitus oli kutsua kaksi ystäväperhettä lauantaiaamuna valmiiseen pöytään. Kaksi perhettä, jotka elävät aivan yhtä hektistä arkea kuin mekin. Kaikilla elämäntilanne on käytännössä sama. Esikoinen ihanassa taaperoiässä ja vauhtia riittää. Sukulaisten tukiverkosto kaukana ja arki on niin sanotusti “yhtä läpsystä vaihtoa”. Minä vien, sinä haet, minä tulen, sinä lähdet. Me kaikki tiedämme miten suuri apu on jonkun kolmannen aikuisen “ylimääräiset kädet” edes tunnin ajan. Miten paljon arkiaskareita nopeuttaa lapsen leikkikaveri, kun ei itse tarvitse rakennella legotaloja. Miten suuri asia onkaan saada jakaa arjen “stressi” jonkun kanssa, joka tietää tasan tarkkaan mistä puhut.

Pieni tai hieman suurempi palvelus ystävältä toiselle hektisen arjen keskellä voi olla se pelastava palanen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Me olemme jo tovin järjestäneet treffejä arkisin toistemme luona niin, että kukin vuorollaan tarjoaa luonaan. On todellista luksusta istahtaa välillä valmiiseen pöytään. Kun minua pyydettiin järjestämään juhlat yhteistyössä Suomen Lähikaupan kanssa, totesin tämän olevan otollinen hetki hieman suurempaan palveukseen ystävilleni. 

Kävin perjantai-iltapäivällä Lansantien Siwassa ostoksilla samalla, kun kävin kurkkaamassa josko Nihtisillan kierrätyskeskuksesta löytyisi taas aarteita. Kirppislöytöjä en tehnyt, mutta Siwasta kannoin sadan euron budjetilla neljä ja puoli kassillista ruokaa kotiin. Kaikkea tuoreista kasviksista ja hedelmistä aina loimuloheen ja parmankinkkuun. Menun olin suunnitellut jo etukäteen ja se koostui perinteisistä aamupala antimista, useammasta suolaisesta tarjottavasta sekä tietysti jälkiruoasta.

:: BRUNSSIMENU ::

Hedelmäinen alkujuoma

Kreikkalainensalaatti

Lohipiiras

Frittata (resepti täällä)

Feta-lihapullat

Kaura-ruislesesämpylät

Leikkeleet, juustot & levitteet

Itse tehty mysli & turkkilainen jugurtti

Kahvia & tuoremehua

Nigellan brownie

Ananas-kookos-mehujäätelöt

 

Kotitekoinen mysli

175°C n. 15 min

kaura- ja ruishiutaleita (Nalle) 5dl // rypsiöljyä 0,5dl // hunajaa 3 rkl // pieni pussi cashewpähkinöitä // ripaus suolaa // kanelia 1tl // kardemummaa 2tl

Sulata hunaja pannulla rypsiöljyyn, varo kiehauttamasta. Sekoita kulhossa hiutaleet, pähkinät ja mausteet. Kaada öljy&hunajaseos päälle ja sekoita niin, että kaikki hiutaleet kostuvat hieman. Levitä mysli uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda uunissa n. 15 minuuttia. Voit käännellä mysliä tarpeen mukaan välillä. Varo, ettei se tummu liikaa. Anna jäähtyä ja tarjoa turkkilaisenjugurtin kera.

Vaikka kello kymmenen jälkeen lauantaiaamuna startanneet juhlat vaativat juhlien järjestäjältä melkoisen suorituksen, oli se sen kaiken vaivan arvoista. Alku meni kuten lapsiperheissä yleensä. Kaunis ajatus yhteisestä lasien kilistelystä jäi unholaan, kun sämpylöiden paistaminen venähti, yksi lapsista vierasti ja huusi nälkäänsä, toinen halusi tutkimusretkelle ympäri asuntoa ja kolmas kinusi mehua.

Ei ehkä vaikuta kovinkaan rentouttavalta aamulta, mutta kun vihdoin päästiin pöydän ääreen kaikkien kasvoille levisi leveä hymy. Jokainen sai mahansa täyteen ja ennen kaikkea jokainen sai syödä melko rauhassa (niin rauhassa kuin lasten kanssa voi syödä). Kaunis kattaus oli muutaman minuutin jälkeen muisto vain, kun pienet syömärit valtasivat alaa. Pöydästä (ja lattiasta) näki, että täällä oli tosiaan nautittu ateria useamman perheen voimin. Jollain tapaa hyvin hellyyttävää.

Kuten oli myös se hetki, kun pakastimesta kaivettiin esiin itse tehdyt mehujäätelöt. Minikin pääsi herkuttelemaan ja ilme oli kyllä näkemisen arvoinen ensimmäisen lipaisun jälkeen. Kiitos kaikille osallistuneille ♥

Koska sinä olet viimeksi kutsunut ystävän valmiiseen pöytään? 

Se on ihana ja lämmin ajatus, kuten on myös Siwa-lähikauppojen ja valokuvaaja Juliana Harkin yhdessä toteuttama valokuvaprojekti #siwaihmiset. Se kokoaa yhteen Siwassa asioivia ja työskenteleviä ihmisiä ympäri Suomea. Elämänmakuisia ja jopa liikuttaviakin tarinoita kannattaa käydä lukemassa täältä.

ps. Muutamat reseptit näistä tulossa myöhemmin!

cooperationfood