Vastakohtien viikko

Pahoittelut pienestä postaustauosta. En ollut suunnitellut sitä yhtään, kuten en myöskään ollut viime viikon lopullista ohjelmaa. Kaikkea sattui ja tapahtui, mutta onneksi ei mitään sen vakavempaa. Lopputulemana kuitenkin totesin, että minun täytyy pikku hiljaa alkaa vähän hidastamaan työtahtia ja yrittää rentoutua keskeneräisestä talosta huolimatta.

Jouduin tosiaan keskiviikkona piipahtamaan iltamyöhään päivystyksessä synnärillä, mutta se oli luojan kiitos väärä hälytys. Vauvan syke löytyi hienosti ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Testien perusteella lapsivettä ei tihkunut, vaikka sitä alkuun epäilin. Mitään muitakaan merkkejä ennenaikaisesta syntymästä ei ollut, joten pääsin parin tunnin jälkeen lähtemään kotiin. Varmuuden vuoksi vauvan kokoa mittailtiin taas ja bebe vaikuttaisi kasvavan omalla miinuskäyrillään kaikesta huolimatta hienosti. Seuraava tähän kokoon liittyvä tsekkaus on ensi viikolla neuvolassa ja muutaman viikon päästä sitten taas synnärillä. On kyllä mieletöntä miten hienosti Suomessa näitä seurataan ja miten hyvää, vilpitöntä ja asiantuntevaa palvelua sitä saa vuorokauden ympäri. Jälleen yksi syy olla erittäin kiitollinen kotimaasta ja siitä, että täällä on tarkoitus tämäkin lapsi synnyttää.

Keskiviikkona selvittiin siis säikähdyksellä ja sain ohjeeksi kuunnella omaa kroppaani ihan tavalliseen tapaan. Mitään erityistä lepoa ym. minulle ei tällä kertaa määrätty. Torstaiksi olin buukannut koko päivän kestävät kuvaukset, jotka olin jo varautunut siinä hetkessä perumaan, mutta synnytyslääkärin mielestä niihin osallistumiseen ei ollut mitään estettä. Oli kuulemma täysin ok lähteä, joten seuraavana päivänä suuntasin sitten pääkaupunkiseudulle ja Zalandon joulukuvauksiin. Pitkä työpäivä verotti kuitenkin sen verran, että päätin pyhittää loppuviikon ihan vaan rentoilulle ja minin kanssa olemiselle. Mieskin oli viikonlopun työmatkalla, joten se oli varmasti oikea päätös.

Sunnuntaina kelailin kulunutta viikkoa mielessäni ja ajattelin, että johan sitä mentiin taas ääripäästä toiseen niin tilanteissa kuin tunteissa. Keskiviikkoyönä makasin käyrillä sairaalasängyllä ja jo torstai-iltapäivänä juhlin aikaista joulua hirsimökissä Zalandon porukalla kuvaajien hääriessä ympärillä. Välillä sitä tuli naurettua vedet silmissä ja välillä silmäkulmat taas kostuivat surun sekä pelon kyyneleistä. Alkaa tämä raskaus pikkuhiljaa tuntumaan ainakin henkisesti. Fyysisesti olen onneksi edelleen ihan kelpo kunnossa, jos ei la-su välisen yön närästyskohtausta lasketa. Jo kolmannen  vai neljännen kerran muutaman viikon sisään jouduin heräämään 4-5 välillä niin kamalaan poltteeseen, ettei siihen enää noin vain nukahdetakaan. Tämä kipu on kuitenkin tuttua minin odotusajoilta, joten en ole siitä huolissani, vaikka se helvetilliseltä tuntuukin. Pitää vain olla loppuajan entistä tarkempi ruokavalion suhteen ja kantaa Rennietä mukana kaikkialle.

Ensi viikolla minulla alkaisi äitiysloma, jos palkkatöistä olisin pois jäämässä, mutta näin yrittäjänä se ei menekään ihan niin. Vielä en ole ihan tarkalleen suunnitellut, kuinka tulen hoitamaan työt vauvan syntymän jälkeen, sillä siihen tulee vaikuttamaan niin monia asia. Tilanne täytyy katsoa tarkemmin sitten vauvan syntymän jälkeen ja suunnitella työkuviot hänen ehdoillaan. Nyt ennen syntymää teen töitä siihen tahtiin, kun hyvältä tuntuu. Muutamia sovittuja deadlineja on, mutta onneksi olen malttanut pysyä realistisena töitä sopiessa. Fyysisen kunnon puolesta työt onnistuu vielä hyvin ja niiden teko maistuu. Toki meillä on tässä vielä ekstrana päällä tuo taloprojekti ja talon viimeistely, mutta eiköhän kaikesta selvitä. Viime syksyinen keskenmeno opetti minulle paljon ja tajusin jälleen kerran mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Myös edellisviikon väärä hälytys oli hyvä muistutus tästä.

Perhe ja terveys tulevat siis olemaan loppuvuoden (sekä loppuelämän) tärkeyslistani kärjessä ja kaikki muut sovitellaan sitten niiden jälkeen aikatauluihin sekä tilanteisiin sopiviksi. Joulu, sen laajimmassa sesonkimerkityksessä, on minulle tärkeä juhlapyhä juurikin perheen yhteisen ajan vaalimisen kannalta ja tänä vuonna aion kyllä vaalia sitä entistä ahkerammin. Jouluihmisenä olen alkanut jo rummuttaa jouluradiota, sekä hörppinyt glögiä useamman kupillisen. Täällä blogissa ja Instan puolella olisi myös tarkoitus aloittaa fiilistelemään jouluisia juttuja jo näin marraskuussa, toivottavasti se passaa teille!

SUPERDRY pants&hoodie

(saatu, pr-lahja)

photos: Sara Vanninen, edit: me

lifestylesi mama