Reilu viikko sitten puhelimeeni tuli vieraaksi häiriötila, joka oli minulle ennestään tuttu, sillä se on käynyt kylässä aikaisemminkin tässä puolen vuoden aikana. Aikaisemmilla kerroilla vika on kuitenkin mennyt matkoihinsa ennen kuin olen ehtinyt asiaan sen kummemmin reagoida, mutta tällä kertaa se tuli ilmeisesti jäädäkseen. Häiriötilassa näytön värit vääristyivät oudon vihreiksi, vaikka puhelin muuten pelittikin hienosti. Luuri parkani näytti siltä kuin olisi voinut pahoin, ihan kuin se pahoinvoiva emoji! Tämä ei onneksi estänyt soittamista ja viestittelyä, mutta kuvien kannalta työskentely oli mahdotonta. Viikon aikana tajusin miten tärkeä työväline puhelin olikaan nimenomaan kuvien osalta minulle.
Jo pelkästään kuvien ottaminen oli haasteellista, kun värissävyt olivat niin pahasti vääristyneet. Kauniiden ruskakuvien ja -videoiden, joita pursuaa nyt joka tuutista, ottaminen oli ihan mahdotonta, kun kaunis luonto näytti oman puhelimeni näytöllä lähinnä sairaalta. Onneksi nämä ovat pieniä murheita, mutta yllättävän ison ongelman tämä pieni vika onnistui luomaan viikottaisiin työrutiineihini. Viikon aikana en ottanut enkä muokannut puhelimella yhtään kuvaa. En päivittänyt instastooria kahta tekstipätkää lukuunottamatta ja kuviakin päivitin tasan kaksi mieheni puhelimella. Instagramin käyttö omalla puhelimella oli käytännössä mahdotonta, kun minulla ei ollut mitään hajua miltä julkaistavat kuvat ja videot näyttivät oikeasti.
Moni varmasti jo pyörittelee siellä päätään, että hyvä nainen on sinulla ja ongelmat. Mutta tästä päästäänkin siihen todelliseen pointtiini. Vaikka koin ajoittain pientä ahdistusta puhelimeni vihertaudista, niin viime viikko oli jotenkin todella virkistävä. Jälkeenpäin olen harmitellut etten omista sitä appia, joka mittaa puhelimen käyttöaikaa, sillä siinä olisi varmasti ollut mieletön ero verrattuna edellisiin viikkoihin. Nykyään sitä tulee roikottua ihan liikaa puhelimella myös niiden työjuttujen lisäksi, että “pakollinen” tauko teki erittäin hyvää. Viime viikolla en käyttänyt puhelinta kuin tärkeisiin soittoihin/viesteihin sekä satunnaisiin googletteluihin ja olin todella positiivisesti yllättynyt siitä fiiliksestä, joka minulle lopulta viikon jälkeen jäi. Päätin siltä istumalta ottaa tavaksi pitää tällaisia päiviä ja jopa viikkoja useamminkin, vaikka uusi puhelimeni nyt toivon mukaan pysyttelee terveenä pitkään.
Kuvissa näkyvä villapaita on muuten varmasti se eniten kyselyitä viimeisen vuoden aikana kerännyt vaatekappale. Valkoinen muhkea neule on ostettu alkuvuodesta Zarasta ja ollut niin kovassa käytössä et se kaipasi jo tuuletuksen lisäksi muutakin huoltoa. Villapaidan hihansuihin on tullut pientä nyppyyntymään (joka on siis ihan tyypillistä villavaatteelle), mutta onneksi ne saa poistettua helposti. Muutoin neule on edelleen priimakunnossa ja hyvä todiste siitä, että välillä joku edullisempikin tuote voi olla kovassa käytössä melko kestävä. Laatu ei aina tule hinnan mukana. Muutama huomattavasti arvokkaampi neuleeni on ollut paljon maltillisemman käytön jälkeen paljon huonommassa kunnossa. Tästä vanhasta postauksestani löytyy muuten paljon infoa neuleiden eri materiaaleista ja niiden hyvistä sekä huonoista ominaisuuksista. Siitä kannattaa napata vinkit talteen neuleostoksille!
ps. Lupailin viime viikolla neuvolan jälkeen raskauskuulumisia, mutta neuvola siirtyikin tälle päivälle, joten palataan niihin huomenna 🙂
Zara knit
ASOS faux leather leggings (maternity)
L’intervalle shoes
Mango belt
Gucci bag
Cubus headband
photos: Sara Vanninen, edit: me
What do you think?
You must be logged in to post a comment.