(Work)day with me

En muista tehneeni koskaan päivä kanssani postausta. Välillä se mainitaan toivepostauksien yhteydessä, joten olen sen kyllä moneen kertaa kirjannut ylös postausideoihin. Viime kerralla, kun tätä postausta pyydeltiin, jäin miettimään kuinka toteuttaisin sen? Entä minkä päivän valitsisin?

Elän tällä hetkellä melkoista kaksoiselämää, jolloin toiset päivät sisältävät hyvin perinteisiä kotiäidin tai yleisesti lapsiperheen menoja. Toisina päivinä taas viiletän pitkin Helsinkiä työasioilla. Päätin, että toteutan molemmat päivät. Mutta koska olen aivan järkyttävän huono muistamaan aloittaa kuvaamisen heti aamusta ja napsimaan niitä pitkin päivää, on tämän postauksen kuvat kahdelta eri päivältä. Molemmat niistä tosin vietin Helsingissä ja sisällöt olivat lähes identtiset. Tekstit ja kellon ajat ovat peräisin eiliseltä…

07.20 Vilkaisen kelloa. Pakko lepuuttaa silmiä vielä hetki, edellinen ilta venyi pitkäksi ja olen nukkunut vasta kuutisen tuntia.

08.00 Herään, vilkaisen aamuyöstä viereen tuotua naperoa ja hymähdän hänen nukkumisasennolleen. Nappaan puhelimen yöpöydältä ja selaan jo kukonlaulun aikaan tulleet meilit (kuka niitä lähettää??).

08.10 Nousen, teen pikaiset aamutoimet ja hörppään lasin vettä.

08.30 Yritän meikata, syödä aamupalaa ja laittaa hiuksia apinanraivolla, jotta ehtisin tehdä kaiken ennen kuin kuuluu pieni suloinen ääni “äitii olen herännyt”. Ehdin saada pohjameikin valmiiksi ja hiusten latvat suoraksi, mutta sitten käy kutsu minin aamupuuhiin.

08.45 Lapsi pukeissa ja aamupalalla isänsä kanssa, joten minä palaan viimeistelemään meikin.

09.00 Sisko tulee meille. Minä pakkaan tavaroita laukkuun, vedän kenkiä jalkaan ja höpisen samalla miten jääkaapissa on valmiina vuoallinen lasagnea.

09.15 Sanon heipat minille ja lähden viemään miestä töihin. Työpaikalta kurvaan suoraan moottoritielle ja kohti Helsinkiä.

10.00 Vajaan tunnin ajon jälkeen auto ilmoittaa jostain viasta. Taulussa palaa keltainen outo merkki, joten soitan miehelleni. Hän lupaa selvittää asian.

10.05 Saan puhelun mieheltäni ja hän kertoo, että auto on vietävä huoltoon heti. Onneksi Helsinkiin on matkaa enää vartti ja huoltopaikkakin sijaitsee melko lähellä metroasemaa, jonne olin muutenkin matkalla.

10.20 Saavun huoltopaikalle. En ole yhtään autoihmisiä ja se kai näkyy minusta kilometrien päähän, kun astun autoliikkeeseen sisälle. Onneksi minua tulee palvelemaan erittäin ystävällinen nainen. Hän käy ongelman läpi mieheni kanssa puhelimitse ja minun tarvitsee vain luovuttaa avaimet.

10.40 Seisokelen jo odottelemassa metroa keskustaan.

11.00 Eli vain puolituntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä saavun ensimmäiseen listallani olevaan paikkaan. Tälle päivälle on merkitty niin tapaamisia, kuvauslainojen hakemista kuin pressipäiviäkin. Ensimmäisenä nappaan mukaan tämän kuun M&S-kampanjaan kuvattavat tuotteet.

11.30 Satun huomaamaan, että Sokoksella saa -20% kaikesta, joten teen pari täsmäostosta kosmetiikkapuolelta. Urban Decayn tuotteita ei Kotkassa myydä, joten ne täytyy jatkossakin hakea Helsingistä.

12.00-14.30 Piipahdan muutamilla eri pressipäivillä. En orjallisesti juokse kekkereistä toiseen, mutta jos koen, että pressipäivillä on mielenkiintoisia ja omaan blogiini sopivia brändejä käyn mielelläni tsekkaamassa uutuudet sekä tapaamassa brändien edustajia. Tällä kertaa bongaan parikin kivaa juttua, juttelen sekä showroomin työntekijöiden että eri brändien edustajien kanssa pari sanaa menneistä onnistuneista yhteistöistä ja suunnittelemme jo hieman uutta. Ulkopuolisen silmiin pressipäivät näyttävät ehkä lähinnä siltä, että siellä kilistellään skumppalaseja, syödään suloisia sormiruokia, hypistellään uutuuksia, kikatellaan ja lähdetään goodie bagin kanssa kotiin. Juuh, kaiken tämän lisäksi koen itse, että näillä reissuilla myös tarttuu mukaan paljon tietoa tulevista mallistoista ja tuotteista sekä ennen kaikkea tärkeitä kontakteja. Siitä syystä pidän tätä melko tärkeänä osana blogini brändäystä. Monet jutut ovat saaneet alkunsa näistä lyhyistä tapaamisista.

15.00 Suuntaan hakemaan vielä yhdet kuvauslainat ensi viikkoa varten. Tässä vaiheessa minulla on niin paljon tavaraa kannettavana, että auton huoltoon joutuminen ärsyttää tuplasti enemmän.

15.30 Törmään sattumalta Minnaan, jonka näin jo joskus aiemmin pressipäivillä. Ehdotan ekstemporee asujen kuvaamista ja Minna suostuu. Ei itse asiassa olla koskaan aikaisemmin kuvattu yhdessä, mutta yhteinen sävel löytyy nopeasti. Kiitos vielä!

16.00 Soittelen auton perään ja toivon sen olevan jo valmis. Tänään olisi tarkoitus tehdä vielä illalla hommia kotona. Auto ei kuitenkaan ole valmis, joten on keksittävä jotain tekemistä hetkeksi. Päätän istahtaa Teatteriin syömään salaatin, koska en ole oikeastaan nauttinut kunnon ateriaa vielä tänään. Harmittelen, että en ottanut läppäriäni mukaan, mutta toisaalta ihanaa nauttia myöhäinen lounas kaikessa rauhassa.

17.00 Saan kuulla, että auto on valmis ja lähden kaikkien kassieni kanssa raahautumaan kohti autoliikettä.

17.20 Saan avaimet käteen, soitan lapsenvahdille ja pahoittelen, että pääsen vasta nyt lähtemään kotiin. Automatka sujuu rennosti musiikkia kuunnellen. Välillä kuljen tämän matkan bussilla, mutta olen oppinut myös nauttimaan yksin ajamisesta. Ennen suorastaan vihasin pelkäsin kuollakseni autolla ajamista.

18.30 Haen minin vanhempieni luota, jonne sisko on hänet aikasemmin jo vienyt. Siitä jatketaan suoraan mieheni työpaikalle ja napataan hänet kyytiin.

19.10 Saavutaan koko perhe kotiin. On mini iltapuuhien aika, joten en ehdi vieläkään avata läppäriäni. Minä syön lasagnea päivälliseksi samaan aikaan, kun pikkuinen nauttii iltapalaansa.

21.00 Kun tyttö on viimein unilla, mietin aloittaisiko tämän postauksen kirjoittamisen vai ei. Olen kuitenkin ihan puhki, kiitos huonosti nukutun edellisen yön, joten päätän pitää täysin koneettoman päivän.

21.30 Suihkun jälkeen muistan kuitenkin, että minun on vastattava muutamaan tärkeään sähköpostiin. Teen sen tällä kertaa puhelimella, jotta päätökseni koneettomasta päivästä pitää.

21.45 Jumppailen jalkojani fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Akillesjänteeni ovat olleet jo kuukauden päivät pahasti tulehtuneet, mutta valitettavasti parantuminen voi kestää vielä parikin kuukautta.

22.15 Istuskelen jääpussi jaloissa sohvalla ja katselen frendejä. Olen taas aivan koukussa tuohon kaikkien aikojen suosikkisarjaani, jonka olen katsonut läpi ainakin 10 kertaa. Miten ne voikaan olla niin hauskoja, vaikka sitä osaa kaikki kohdat ja vuorosanat ulkoa?

22.30 Olen harvinaisen ajoissa peiton alla ja silmät luppaavat jo kiinni. Kerrankin pitkät yöunet edessä. Jes!

 

Voisi sanoa, että tämä oli melko tyypillinen etätyöpäiväni Helsingissä (lukuunottamatta tuota auton reistailua, joka toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta). Joskus näihin mahtuu palavereita ja kuvauksia, mutta tällä kertaa lähinnä pressipäiviä ja kamojen noutamista. Ensi viikolla sitten puolestaan palautetaan kuvauslainoja ja kuvaillaan toivottavasti enemmän. Bussilla mennessä yritän myös hyödyntää matkan koneella näpyttelyyn.

Toinen “day with me” -postaus tulee lähiaikoina ja siinä tosiaan näette sitten “kaksoiselämäni” toisen puolen, eli päivän täällä Kotkassa kotona. Yritän siihen kuvata hieman täsmällisemmät ja paremmin havainnollistavat kuvat.

ps. kevätmallistojen suosikit: tuo Zalandon helmikoristeltumekko ja Vilan (tai Vero Modan?) kamelitakki, joka on hyvin samanlainen kuin omani.