Yesterday

06.30 Herätys ja pikaiset aamutoimet. Onneksi valitsin vaatteet ja pakkasin laukun valmiiksi edellisenä iltana.

7.10 Äidin kyydillä bussipysäkille. Piha on kuin luistinrata ja meinaan kaatua heti ensimmäisellä askeleella. Teitä ei ole vielä hiekoitettu, joten hiihtelen kohti autoa varovasti.

7.30 Onnibus starttaa kohti Helsinkiä. Matkan aikana näpyttelen postauksen, syön pienen aamiaisen sekä meikkaan hieman.

9.20 Bussi parkkeeraa Kamppiin, minä kiiruhdan ulos ja seuraavalle pysäkille. Ajoitukseni menee nappiin ja hyppään kyytiin.

9.40 Astun sisään Southparkiin. BIKBOKin aamupalatilaisuus on jo hyvässä vauhdissa. Ennen kuin isken kiinni aamupalapöytään, nappaan pari kuvaa tätä postausta varten. Totean siinä samalla, että minijärkkärini ei valitettavasti vedä vertoja isolle Canonin rotiskolle, vaikka sitä onkin kivempi kantaa koko päivän mukana.

10.00 Istun kuuntelemaan tulevan kevään trendeistä ja nauttimaan Southparkin mitä parhaimmista antimista. Tänne on ehdottomasti tultava joskus brunssille.

10.50 On aika siirtyä eteenpäin. Poistun Southparkista yhdessä bloggaajakollegan kanssa ja kävelemme yhtä matkaa Kamppiin. Siitä jatkamme molemmat omille teillemme.

11-14 Välillä tulee hoidettua useampi juokseva asia sekä vastattua puhelimella sähköposteihin. Puhelimen akku uhkaa loppua, joten pohdin pitäisikö istuutua kahvilaan ja avata läppäri. Kello on kuitenkin sen verran paljon, että päätän vain hakea mukaan vähän lounasta ja kiiruhtaa seuraavaan bussiin.

15.00 Istahdan kirjapitäjän penkkiin. Ensimmäinen tilikausi yrittäjänä takana ja fiilis huipussaan. Toteankin tapaamisen päätteeksi, että yrittäjäksi ryhtyminen on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni ikinä!

15.45 Huidon taas kättäni tien varressa, jotta bussi pysähtyisi. Julkinen liikenne on todellakin ollut tänään minun puolellani, vaikka maa onkin yhtä ruskeaa kuravelliä. Olen hypännyt kaikilla kerroilla oikeaan bussiin (tietämättä tarkkaan niiden reittejä) ja kaikki kyydit ovat tulleet ajallaan. Mahtavaa!

16.15 Astelen Kamppiin ja mietin mitä tehdä. Bussi Kotkaan lähtee alle tunnin päästä. Päätän ottaa tämän ajan rennosti. Mini tarvitsisi uusia housuja, mutta niitä en löydä. Sen sijaan teen pari älytöntä alelöytöjä, tietysti juuri silloin, kun en ole etsimässä mitään.

16.50 Havahdun siihen, että olen täysin unohtanut ladata puhelimeni. Akku näyttää kolmea prosenttia ja puhelin sammuukin jo ennen kuin saan pääsykoodin näpyteltyä. Minulla tulee kiire etsiä pistorasia, koska tarvitsen puhelimen bussilipun näyttämiseen. Onneksi joku järkevä on suunnitellut kaukoliikenteen terminaaliin joka toiselle ovelle pistorasiat. Puhelimeni herää henkiin juuri oikealla hetkellä ja saan kaivettua lipun sähköpostin syövereistä.

17.05 Starttaa Onnibus takaisin Kotkaan. Meistä on tullut viimeisen puolen vuoden aikana hyvät ystävät. Siis minusta ja Onnibussista. Tätä väliä on sahattu melko tiuhaan nimittäin. Kotimatkan käytän hyväkseni tekemällä töitä. Sähköposteja, postausten suunnittelua ja valmisteluja. Nälkä kurnii, mutta onneksi ostin välipalaksi yhden kookoksen makuisen raakapatukan. Se vie pahimman nälän pois.

18.45 Istahdan illan viimeiseen kyytiini, kun tuttu auto on tullut hakemaan minua. Mini innostuu silmin nähden huomatessaan, että olen palannut. Se ilme sulattaa kyllä sydämen joka ikinen kerta.

19.00 Syödään koko perhe päivällistä. Mies on tehnyt ruoan valmiiksi, joten minun tehtäväkseni jäi vain tulla pöytään.

19.30 Äkillinen väsymys puskee päälle. Nyt ei kuitenkaan ole vielä levon aika, vaan vuorossa on minin iltapuuhat. Katselen hänen kylpemistään ja autan pesemään hiukset. Hän haluaa tänään piirtää kylpyväreillä seinään ja annan siihen luvan. En olisi jaksanut taistella uhmaikäistä vastaan. Ja hyvä näin, ilta sujuu näppärästi ja hän jopa tarjoutuu itse pesemään kylpyvärit pois seinästä.

20.15 Peittelen minin sänkyyn ja laulan iltalaulut. Huomaan, että hän on ikävöinyt tänään, koska ei malta päästää minua lähtemään huoneesta. Tällä kertaa saan laulaa 14 laulua ennen kuin neiti on tyytyväinen.

21.00 Käyn itse pesulla. Olen tänään aivan liian väsynyt rasvaamaan ja puunaamaan itseäni sen kummemmin, joten pakollisen kasvovoiteen levityksen ja hampaiden pesun jälkeen suuntaan sänkyyn. Hiljaa mielessäni toivon, ettei tämä olo ole taas merkki alkavasta flunssasta. Päätän katsoa vielä pari jaksoa frendejä, mutta nukahdan ensimmäisen jälkeen. Valot jäävät päälle, mutta olen niin syvässä unessa, etten edes huomaa milloin mieheni sammuttaa ne ja tulee itse viereen nukkumaan.

lifestyle