Yhden otoksen päivä

Olen monesti miettinyt, että tekisin blogiin perinteisen ”Päivä kanssani” –postauksen. Mutta en ole onnistunut löytämään siihen uutta näkökulmaa. Kesällä minulle valkeni mitä halusin tehdä. Mieheni ihmettelee aina miksi esimerkiksi asukuvia ottaessa pitää aina laukoa 200 kuvaa, joista kelpuutan sitten 3-5 kpl. Ennen kelpasi kymmenen kuvaa, joista puolet päätyivät blogiin. Tähän on tultu. Nyt karsitaan ja rajusti. Niin kuvista, aiheista kuin sanavalinnoistakin.

Päätin tuolloin, että haluan tehdä postauksen, jossa kaikki kuvat ovat otettu ensimmäisellä otolla, eikä niitä käsitellä sen kummemmin. Asetukset eivät ehkä ole kohdillaan, eivätkä kuvakulmat, eivätkä tarkennukset, mutta niillä mennään. Ensimmäisissä otoissa on samaa fiilistä kuin filmikuvissa. Todellisia tilannekuvia lavastettujen sijaan. Tarkat asetelmat ja loppuun asti mietityt kuvakulmat saavat hetkeksi jäädä taakse.

Ajatus tästä ”yhden otoksen” kuvapäiväkirjasta kuitenkin hieman jäi. Muistin sen taas tällä viikolla, kun luin Jannin tekstin blogimaailman muutoksesta. Tämä tosiaan on vuosien varrella muuttunut ja uskon sen muuttuvan edelleen. En ehkä ole muutoksen suhteen kovin katkera tai surullinen, vaan pikemmin arvostan sitä, miten bloggaajat ovat luoneet kuin tyhjästä uuden ammattikunnan. Se miten tämä kehittyy ja kuinka pitkälle tämä kantaa on suuri arvoitus. Toki välillä rasittaa se miten korkealle rima on nykyään vedettyä ja ehkä erityisesti se, minkälaisen esikuvan jotkin bloggaajat tänä päivänä saattavat antaa lukijoille. Ennen oli tosiaan helpompi samaistua, mutta nykyään ammattibloggaajan elämä voi olla niin kaukana lukijan omasta arjesta, että blogin lukeminen ahdistaa.

Tätä en missään nimessä tahdo omille lukijoilleni, vaan yritän kynsin ja hampain pitää kiinni omasta kuvauksesta Si Modasta. Koen tämän yhä olevan elämänmakuinen tyyliblogi ja sellaisen sen tahdon pysyvän. Täällä saa ja kuuluu näkyä myös se minkälainen minä olen sisältä. Liian siloiteltu kuva bloggajasta, hänen tyylistään ja kodistaan voi pidemmän päälle muuttua entisen inspiroivan sijaan puuduttavaksi.

Mielenkiintoinen huomio on kuitenkin se, että ulkomailla nämä muotilehtimäiset blogit, joissa bloggaajaa ei varsinaisesti tunneta vaan ainoastaan nähdään erilaisia asuja hänen päällään yms, ovat suuressa suosiossa. Suomessa sen sijaan luetaan ja oletettavasti myös arvostetaan hieman päiväkirjamaisempia blogeja, joista saa enemmän irti kirjoittajasta. En itsekään ole liian kiiltokuvamaisten blogien kannattaja, vaan tykkään myös, että blogissa on jotain johon pystyy ”tarttumaan”. Toisaalta liian yksityiskohtainen kerronta ja kotikutoisuus ovat mielestäni taakse jäänyttä aikaa blogeissa. Näiden väliltä on löydettävä kultainen keskitie. Haluan tässä erikseen mainita ja samalla kehua kolleegani Hannaa (Strictly Style). Hän on mielestäni onnistunut löytämään tämän keskitien täydellisesti. Laadukas blogi, joka on kuitenkin samanaikaisesti lämmin ja ennen kaikkea inhimillinen. Hän todella ansaitsi palkintonsa Elle Style Awardseissa, onnea vielä!

Blogimaailman muutoksen vuoksi on ehkä hyvä muistuttaa välillä, että täällä ruudun toisella puolellakin tosiaan ollaan aivan tavallisia tallaajia ja elellään aivan samaa arkea iloineen ja suruineen kuin muutkin. Tahdon jatkossakin kehittää omaa blogiani ja kuvaustaitojani sekä pysyä ajan hermoilla. Tahdon tehdä laadukasta jälkeä, harkita asujen kuvauspaikkoja, mutta pitää mielessä blogini kuvauksen. Toivon, että olen jo nyt omassa blogissani onnistunut luomaan balanssin blogien ammattimaistumisen ja entisen ihanan kotikutoisuuden tunteen välille.

 

Tässä hyvin tavallinen päiväni kolmellatoista muokkaamattomalla laukaisulla otettuna:

08.30 Joku lyö tutilla poskeen. Avaan toisen silmän ja näen varpaideni vieressä pupun. Laitan silmät kiinni. Saan taas tutilla poskeeni. Nostan katseeni ja kuuluu pieni heleä naurun ääni. Ätätätä. Eli äiti nyt ylös!

08.40 Puuhaillaan aamupuuhia. Vaihdetaan vaippaa, käydään pienellä pesulla, etsitään vaatteita molemmille. Kun tyttö on valmis, rasvaan kasvot, puen päälle ja harjaan hiukset. Minuutissa.

09.00 Mennään alakertaan ja keittiöön. Minä vartion herkeämättä, ettei tyttö pääse nousemaan syöttötuolistaan. Samalla yritän kerätä jääkaapista tarvittavat ainekset ja hyräillä hämähämähäkkiä. Multitaskingia parhaimmillaan. Syötän tytölle aamupuuron ja käytän kaikki parhaat lahjontakeinoni, jotta lautanen saadaan tyhjäksi.

09.45 Tyttö on jo leikkimässä ja minä olen saanut oman aamupalani valmiiksi. Asetun syömään sitä ja sillä välin mini tyhjentää lelulaatikkonsa pitkin olohuonetta. Aamupalan ohella selailen sähköpostit ja kommentit läpi.

10.15 Meikkaan pikaisesti samalla vilkuillen ettei eräs ole löytänyt a. sähköpistokkeita b. kiviä eteisen lattialta c. tietä portaisiin.

11.00 Hetken leikittyämme yhdessä on tytön lounaan aika. Sitten pakkaan nopeasti hänen hoitolaukun ja heitän eteisen lattialle molempien ulkovaatteet valmiiksi.

11.20 Hikihatussa puen ne ensin tytölle ja sitten itselleni. Kokoan yöksi kasaan laitetut vaunut ja asetan tytön niihin. Puolessa minuutissa kerään vaunuihin tarvittavat tavarat ja nappaan oman laukkuni olalle. Paiskaan oven kiinni ja tarkistan vastan sitten muistinko avaimen. OI jes, muistin! Samalla totean, että jonkin sortin ensilumi on maassa.

11.50 Kamppiin päästyämme tytön silmät luppaavat siihen malliin, että on aika käydä päiväunille. Työntelen häntä hetken ulkona vaunuissa, jonka jälkeen päätän käydä tsekkaamassa Dieselin SS15 malliston lähistöllä.

13.00 Mini on herännyt ja suunnistamme eteenpäin. Käymme palauttamassa eräät kuvauslainassa olleet vaatteet. Tapaamme mieheni kanssa ja käymme koko perhe yhdessä lounaalla pitkästä aikaa. Tällä kertaa testattiin rautatieaseman viereinen Maya. Oli muuten hyvää kookosbataattikeittoa!

15.30 Kotona jälleen. Kävimme matkalla ostamassa tytölle muutamat talvitamineet. Nyt on taas leikin vuoro ja minä istun hetkeksi alas. Kuppi teetä ja pari palaa tummaa suklaata maistuvat taivaalliselta.

17.00 Syödään taas. Tällä kertaa päivällistä. Poikkeuksellisesti minin vaatekerta on tähän asti säilyt suhteellisen puhtaana, mutta ruoan jälkeen täytyy vaihtaa. Lähdetään samantien käymään Bauhauksessa lamppuostoksilla.

19.00 Tullaan kotiin. Tyttö konttaa eteisestä suoraan isänsä syliin. Näytetään hänelle joulukalenteria, joka ostettiin pieneltä partiopojalta.

20.30 Iltatoimet on tytön osalta paketissa ja hänen on aika käydä nukkumaan. Sen jälkeen otan iltapalaa ja aloitan “työpäiväni”. Tällä kertaa ei ole kuvia karsittavana ja käsiteltävänä, kun olen ottanut ne tasan 13 kuvaa, jotka kelpaavat hyvin. Uppoudun silti hakemaan inspiraatiota Pinterestistä ja katsomaan jakson Greyn Anatomiaa. 

23.30 Saan vihdoin itseni yläkertaan. Tarkistan, että tytöllä on kaikki hyvin ja sujahdan peiton alle mieheni viereen. Nukahdan sekunnissa.

lifestyle