Ystävyydestä

Olen aika kehno solmimaan todellisia ystävyyssuhteita. Tämä ei tarkoita, että olisin sosiaalisesti kömpelö (päinvastoin). Minulla on paljon kavereita sekä tuttuja ja tulen erinomaisesti toimeen lähes poikkeuksetta kaikkien kanssa.

En jää seinäruusuksi porukassa, vaan uskallan kyllä avata suuni tuntemattomienkin ihmisten edessä. Uusiin ihmisiin törmätessä olen kuitenkin jollain tapaa varuillani ja voi kulua pidempikin aika ennen kuin uudesta tuttavastani tulee läheinen ystävä, vaikka meillä synkkaisi alusta asti.  Ehkä tästä syystä  läheisiä ystäviä minulla on vain pieni kourallinen. Vain ne sitkeimmät ovat jaksaneet kitkutella mukana tähän pisteeseen asti 😀

Olen myös hyvin itsenäinen ja viihdyn yksin. En ole koskaan haalinut pakonomaisesti ihmisiä ympärilleni 24/7. Minusta on mukavaa viettää välillä aikaa ihan itsekseen. Tykkään shoppailla yksin, treenata yksin, katsoa tv-ohjelmia yksin. Olen jopa tavallaan ollut reissussa yksin, kun vietin viikon Pariisin opintomatkastamme suurimman osan aikaa yksin kierrellen. Ollaan mieheni kanssa tultu siihen tulokseen, että tämän on liityttävä jollain tapaa siihen, että olemme esikoisia. Tämä piirre nimittää yhdistää meitä molempia. Vaikka tykkäämme molemmat viettää aikaa yksin, niin onneksi rakastamme myös toistemme ja ystäviemme seuraa.

Siihen pieneen kouralliseen tosiystäviä mahtuu mm. tämä kuvissa näkyvä mahtava tyyppi. Saran kanssa ollaan tunnettu jo kouluajoilta asti, mutta vasta viime vuosina blogihommat ovat tuoneet meidät yhteen. Ystävyytemme on siis minulle tyypilliseen tapaan kypsynyt hiljalleen, mutta erittäin vahvaksi! Sara on tällä hetkellä ehdottomasti yksi tärkeimmistä ihmistä minulle, tavallaan se paras työkaveri ♥ Ollaan yhteyksissä päivittäin ja nähdäänkin viikottain, vaikka välimatkaa on muuton jälkeen yli sata kilometriä.  Meitä yhdistää blogihommien lisäksi omaperäinen huumorintaju, jäätävä itseironia ja tietty maanläheisyys, jota arvostamme molemmat kovasti.

Koemme myös molemmat suurta intohimoa työtämme kohtaan. Siitä syystä onkin ihanaa tehdä yhdessä hommia, kun molemmat on samalla intensiteetillä mukana. Vaikka meissä on paljon samaa, olemme luonteeltamme kuitenkin monessa kohtaa kuin yö ja päivä. Ihailen Saran huoletonta asennetta päivittäin, kun huomaan itse sotkeutuvani omiin, liian kireällä vedettyihin perfektionistin lankoihin. Joskus voisin ottaa hänestä mallia ja höllätä niitä hieman tai laskea jopa kokonaan irti.

Nämä kuvat ovat jatkoa viime viikkoiselle projektille, joka lähti siitä, kun päätimme mahtavan kuvauspartnerini kanssa laittaa taas luovat päämme yhteen. Lopputuloksena oli kuvaukset, joissa saimme molemmat vuorotellen toteuttaa omia visioitamme. Annoimme itsemme täysin toisen armoille ja astuimme kameran eteen tietämättä, mitä tuleman piti.

Saran ottamat kuvat minusta julkaisin täällä blogissa jo aikaisemmin ja nyt olisi näiden minun ottamien vuoro. Ollaan oltu molemmat niin täpinöissämme tämän projektin lopputuloksista, että suunnitteilla on jo uusi kuvaussessio! Mitäs siellä tykätään?

photography