Tietoa mainostajalle ›
  • Bloggaajan tulevaisuus?

    Mitä olet ajatellut tehdä tulevaisuudessa?

    Kysymys, jonka kuulen suhteellisen usein. Mitä olen ajatellut tehdä työkseni esimerkiksi viiden vuoden päästä? Missä ja kenellä haluisin työskennellä? Yrittäjänä vai yrityksen työntekijänä? Missä näen itseni? Minne urani vie?

    Kun jäin äitiyslomalle edellisestä työpaikastani, en tiennyt palaisinko enää sinne, hakisinko myöhemmin johonkin muualle vai mitä ylipäätänsä tekisin. “Tyhjän päälle” en jäänyt, olihan minulla blogi. Äitiysloman ohella se oli tietyllä tapaa helppo työ. Tai helppo on ehkä väärä sana, koska missään nimessä minin vauva-aika yhdistettynä päivittäiseen bloggaamiseen ei ollut helppoa. Se oli kuitenkin suhteellisen helposti järjesteltävissä ja ylipäätänsä mahdollista toteuttaa. Harvoja töitä kun pystyy yhdistämään siihen, että olet samaan aikaan kotona lapsen kanssa. Tämä tuntui kuitenkin luontevalta ja varmasti osittain sen takia päätin seuraavana syksynä perustaa yrityksen.

    Aluksi sen toiminta koostui pelkästään blogiin liittyvistä jutuista, mutta varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana kuvioihin on tullut mukaan muitakin töitä. Olen mm. kuvannut yksityishenkilöille ja yrityksille. Yritystoiminnan laajentamisen on mahdollistanut se, että minulla on nyt ekaa kertaa kolmeen vuoteen kunnon työajat, kun lapsi on päiväkodissa. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon muutoksia, enkä osaa edes kuvitella mikä tilanne on vuoden päästä. Miten siis osaisin vastata mikä se on viiden vuoden kuluttua?

    Sen tiedän, että bloggaaminen tulee joskus jäämään pois. Ainakin jollain tasolla. En ole koskaan kuvitellut, että tekisin tätä loppuelämääni. Minulle blogi on ollut väylä tehdä paljon enemmän. Sen kautta olen päässyt tutustumaan ihmisiin ja yrityksiin, joiden tapaaminen olisi ehkä muutoin ollut mahdotonta. Olen luonut suhteita, oppinut ja kehittynyt. Olen ikuisesti kiitollinen itselleni siitä, että aloitin bloggaamisen. Se ei ole koskaan ollut minulle se tavoite, vaan avain seuraaviin oviin.

    Monesti kuulee puhuttavan siitä, miten bloggaajat kuvittelevat voivansa jatkaa kiiltokuvamaista elämää vielä vuosia. Voi olla, että joku niin kuvitteleekin, mutta omat kokemukseni ovat kyllä jotain ihan muuta.

    Monesti kuulee puhuttavan siitä, miten bloggaajat kuvittelevat voivansa jatkaa kiiltokuvamaista elämää vielä vuosia. Voi olla, että joku niin kuvitteleekin, mutta omat kokemukseni ovat kyllä jotain ihan muuta. Olen nähnyt monen työkseen bloggaavan kollegan laajentaneen omaa yritystoimintaansa blogin rajojen ulkopuolelle. Valjastaneen ne kaikki omat vahvuudet sekä opitut asiat yhteen ja luoneen niistä ihan mielettömän (henkilö)brändin. Yksikään heistä ei mieti, että heidän työhönsä kuuluisi nyt tai tulevaisuudessa vain kauniiden, tarkasti aseteltujen epärealististen aamupalakuvien kuvaamista, vaan he tietävät, että se on ja tulee varmasti olemaan myös paljon muuta. Se liittyykö työ enää jossain vaiheessa millään tavalla bloggaamiseen on varmasti monelle vielä arvoitus.

    Itse voin sanoa aivan suoraan, että en vielä tiedä mitä teen viiden vuoden kuluttua. Olenko täysipäiväinen yrittäjä? Vai teenkö oman yrityksen ohella töitä mahdollisesti jossain toisessa yrityksessä? Entä mitä jos olenkin tehnyt täyskäännöksen urallani ja lähtenyt opiskelemaan jotain muuta? Ei sekään ole poissuljettu vaihtoehto. Onneksi minun ei edes tarvitse osata vastata tähän nyt. Paras elämänohje minkä olen äidiltäni saanut, on kehotus kokeilla ainakin muutamaa eri työtä elämän aikana.

    Nykyään yhä harvemmin kuulee kenenkään tehneen 50 vuoden uraputkia saman yrityksen leivissä. Ei siinäkään mitään pahaa ole, mutta nykypäivän yhteiskunnassa uranvaihdokset vain ovat arkipäivää. Se, että olet tässä hetkessä jotain ei tarkoita, että olisit sitä myös viiden, kymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua. Minä voin siis aivan hyvillä mielin todeta tänään olevani bloggaaja, valokuvaaja ja someyrittäjä. Ehkä viiden vuoden kuluttua olen jotain ihan muuta.

    ps. Vielä ehtii osallistua Kevätmessujen lippuarvontaan täällä.

    photos: Elisa Lepistö, edited by me

    1 comments
    39 likes
  • Kolmenkympin jakkukriisi

    shirt GINA TRICOT / jacket SAMSOE&SAMSOE / jeans GINA TRICOT

    shoes BILLI BI (Zalando*) / sunnies G-STAR

    Tässä vielä kokonaisuudessaan eilisessä postauksessa vilahtanut asu. Melko keväiset ovat fiilikset tässä, kun ikkunoista heijastuu kirkkaan sininen taivas ja kaikki talviasusteet on  vihdoin riisuttu pois. Raikas valkoinen kauluspaita ja vaalea denim tuovat nekin oman ripauksensa kevättä. Takista haluisin sanoa sen verran, että siitä on aika pitkä aika, kun minulla on viimeksi nähty bukleekankainen jakkutakki päällä. Ylipäätänsä jakkujen käyttö on viime vuosina ollut tosi vähäistä. Bomber- ja armytakit ovat nahkatakin ohella kiilaanneet jakkujen edelle.

    En tiedä onko se tuo lähestyvä kolmenkymmenen vuoden ikä vai mikä, mutta jostain syystä jakut innostaa taas. Ja nimenomaan tällaisissa hyvin klassissa malleissa ja materiaaleissa. Tällainen takki tuo ihanaa kontrastia ja ryhtiä tällaiseen kokonaisuuteen. Esimerkiksi bombertakin kanssa tämä asu olisi ollut hyvin erinäköinen ja paaaljon rennompi. Ei sillä, että se olisi huono asia. Nyt sattui vaan olemaan jakkufiilis.

    Tällä kertaa ei ollut sen kummempaa asiaa, kuin muutama sana jakuista, mutta ei kai sitä aina tarvitsekaan olla. Vähän kevyempää luettavaa tähän lauantaipäivään. Ehkä huomenna irtoaa syvällisempää tekstiä.

    photos: Sara Vanninen, edited by me

    2 comments
    36 likes
1 2 3 876