8 vaatteen syysgarderobi

*Kaupallinen yhteistyö Sokos

Tiedättekö mikä on minun kikkani pitää vaatekaappi toimivana? Sesonkien (ja säiden) vaihtuessa otan esiin kauden tärkeimmät vaatekappaleet, joiden ympärille oikeastaan kaikki asuni rakennan. Asettelen vaatteet lattialle ja pähkäilen siinä kaikki mahdolliset yhdistelmät joko flat lay-tyylillä tai ihan päälle puettuna. Näistä voi vielä ottaa kuvat talteen puhelimeen, niin asukriisin iskiessä on helppo etsiä inspiraatiota. Noin 8-12 vaatteella saa rakennettua lukuisia asuja ja yhdistelmiä eri tilaisuuksiin.

Ajattelin nyt yhteistyössä Sokoksen muotiviikkojen (13-26.9) kanssa näyttää minkälainen voisi olla esimerkiksi toimiva ja monipuolinen kahdeksan vaatteen syysgarderobi. Vastaavanlaiset tuotteet minulta löytyy jo kaapista, joten oli helppo keksiä näihin lainavaatteisiin yhdistelmät. Alla ensimmäiseksi kaikki valitsemani tuotteet, jotka muuten löytyivät kaikki paikallisesta Kotkan Sokoksesta (!) ja sen jälkeen kuvia asuista, jotka olen toteuttanut Sokoksen “Löydä tyylisi” -ideologian eri rohkeustasoja silmällä pitäen.

Esprit takki / Soya Concept paitapusero / Marimekko housut / Soya Concept neuleliivi / Marc O’Polo neuletakki / Vero Moda keinonahkahousut / Makia tikkitakki / Marimekko huivi

Klassinen valkoinen kauluspaita kuuluu minulla, joka sesongilla näihin kauden tärkeimpiin vaatekappaleisiin, joten valitsin sen tietysti myös tähän. Hieman oversize malli antaa sille useampia käyttömahdollisuuksia.

Mustat suorat housut ovat niin ikään ympäri vuotinen valintani. Erityisesti syksyisin ja keväisin näitä tulee pidettyä loaferien kaverina.

(Keino)nahkahousut sen sijaan ovat monesti se toinen housuvalintani kylmempinä kausina. Ne tuovat kivaa kontrastia pehmoisiin neuleisiin.

Neuleita syysvaatekaapissa riittää ja tähän valitsin nyt klassisen neuletakin sekä vähän villimpänä korttina neuleliivin.

Takkipuolelta musta tikkitakki oli odotettava valinta ja sen rinnalla vaalea paitamallinen villakangastakki oli sopivan erilainen.

Syysgarderobin kruunasi näyttävä villahuivi.

Kuinka sitten nämä puin? Tässä alla kolme asuehdotusta:

Asu 1. Tuttu ja turvallinen valinta. Hyvä perusasu arkeen, tällaisena minut useimmiten arkisin näkee.

Asu 2. Ripaus rohkeutta. Tähän valitsin jotain sellaista, mitä olen halunnut kokeilla, nimittäin neuleliiviä. Bootsien ja kauluspaidan kanssa koin tämän kaikista omimmaksi, vaikka neuleliivi sopii ehdottomasti myös housujen kanssa käytettäväksi.

Asu 3. Rutkasti rohkeutta. Tähän valitsin jotain, mitä en olisi uskonut valitsevani, mutta joka on nyt pitkään ollut jo pinnalla, eli chaket-mallinen takki. Vieläkään en koe tätä ihan omakseni, vaikka asu sinällään sopi tyyliini tosi hyvin!

Mikä näistä kolmesta on teidän suosikki?

ps. Sokoksella on nyt viikonlopun aikana (18.-19.9) voimassa -20% etu, joka koskee kaikkia normaalihintaisia pukeutumisen tuotteita. Edun voi hyödyntää myös verkkokaupassa koodilla MUOTI20.

Ravintola- ja kahvilavinkit Kotkaan

“Missä Kotkan paras lounas?”  /  “Mihin mennä kahville?”  /  “Mitä ravintolaa suosittelet?”

Nämä on ehkä yleisimmät dm-viestit, jotka nykyisin saan IG:ssä. Erityisesti tänä kesänä moni tuntuu eksyneen Kotkaan ja sehän on tietysti kaupungin kannalta positiivinen juttu! Erityisen iloinen olen siitä, että klassikko kesäkohteiden Porvoon ja Loviisan kylkeen on nostettu Kotka! Nämä kolme tulevat heti peräkkäin pk-seudulta lähtiessä itään ja Kotkaan saakka ajomatkaa on vain tunnin verran.

Kotka ei ehkä ole ollut yhtä trendikäs kohde kuin edellä mainitut, mutta omasta mielestäni tämä kaupunki on pikku hiljaa alkanut herätä ja puhjeta kukkaan myös matkailumielessä. Tässä paikassa on potentiaalia ihan älyttömästi ja toivottavasti tänne kehkeytyy tulevaisuudessa yhä enemmän upeita kohteita, joissa käydä. Niin me paikalliset kuin tänne tulevat turistitkin!

Ravintolapuolen suhteen tilanne ei ole aina ollut ihan paras, mutta pikku hiljaa täältäkin noustaan. Ajattelin nyt koota tämän hetken vinkit tähän ja katsotaan mikä tilanne on parin vuoden päästä:

RAVINTOLAT:

The Van

The Van tarjoaa Kotkan torilla burgereita ja taivaallisen hyviä tacoja! Kuulemma nyt listalla on myös lasten annokset. Toivottavasti tämä tällä hetkellä vaunusta myyvä ravintola saisi talveksi sisätilat. Ehdottomasti ruoan suhteen kotkalaista kärkeä.

Kuusisen kalamaja

Kotkalainen klassikko sijaitsee ihan kaupungin kärjessä, merellisessä ympäristössä. Tarjolla lohisoppaa ja -leipiä. Meidän vakio lounaspaikka!

Frans&Rosalie

Vaikka kyseessä on ketjumesta niin pakko kehua näiden lounaspöytää. Todella raikas ja täynnä mitä ihanempia soosseja (hummusta yms.), täällä käydää monesti arkisin lounaalla myös.

Vausti

Fiinimpää illallispaikkaa etsiessä kannattaa suunnata tänne, vastikään uudistuneeseen Vaustiin, joka sijaitsee ihan Kotkan keskustassa.

Ravintola Keisarinsatama

Kotkan höyrypanimolla sijaitseva Ravintola Keisarinsatama tarjoaa merelliset puitteet aavistuksen keskustan ulkopuolella. Tänne pääsee kesäisin myös omalla veneellä. Täällä järjestetään myös mm. hääjuhlia.

Tori

Uudehko ravintola Tori Kotkan torilla on itseltäni vielä käymättä, mutta lounaasta olen kuullut hyvää. Välimerellinen menu ainakin kuulostaa lupaavalta…

Erkan Bistro

Ehkä se Kotkan tunnetuin kebabmesta eikä syyttä! Tämä rento paikka on varmasti kaikille kotkalaisille tuttu ja perinteinen perjantaipitsan tai -kebabin hakupaikka!

Kaunissaaren Maja ja Ravintola Vaakku

Kaksi saaressa sijaitsevaa kohdetta vielä tähän. Ensimmäinen sijaitsee nimensä mukaisesti (Pyhtään) Kaunissaaressa ja Vaakku puolestaan Varissaaressa, johon on vain lyhyt venematka Kotkansaarelta. Kaunissaaren veneyhteys lähtee niin ikään Kotkansaarelta, Kuusisesta aikaisemmin mainitun kalamajan kupeesta.

Ravintola Laakonki

Ruoan suhteen itselläni täällä vähän kahdenlaisia kokemuksia, mutta miljöönä Vellamon terassi upea! Poikkeaisin tänne kahville ja napsimaan pari kuvaa Vellamon kuuluisilta kattoportailta.

 

KAHVILAT:

Pitko Cafe

Kotkan Keskuskadulla sijaitsevasta Pitkosta saa myös lounasta ja kahvilanpitäjällä on myös toinen mainitsemisen arvoinen paikka Haminassa; Rampsi Kitchen & Lounge.

Cafe Dagmar

Langinkosken kupeessa sijaitseva söötti Cafe Dagmar tarjoaa kesäisin myös lounasta. Parasta antia täällä taitaa olla heidän pannukakut! Samalla voi heittää pienen kävelykierroksen kosken kauniissa ympäristössä.

Cafe Laituri

Kotkan keskustassa Sapokan vesipuiston yhteydessä sijaitsevasta Cafe Laiturista saa kaupungin parhaat pullat. Pienehkö paikka on sympaattinen ja lukuisien laiturien ympäröimä.

Kesäkahvila Kärkisaari

Kärkisaaressa, pienen matkan päässä Kotkan keskustassa sijaitsee pitsihuvila, jossa toimii nyt kesän ajan kesäkahvila ja -hostelli syyskuun loppuun saakka!

Palski

Tänne suuntaisin ehdottomasti katsomaan auringonlaskua kylmän juotavan kera! Myös päiväsaikaan helppo ja kiva puistokohde ihan ydinkeskustassa.

Torikahvila

Ei Kotkaa ilman possoa ja possoa ilman toria. Jos tulet Kotkaan niin yksi ja ainoa annos, joka sun pitää osata tilata on posso. Torilta saa ne parhaat!

Uupumus, stressi ja hermoston yliaktiivisuus-tila – kuinka tästä parannutaan?

*Pro bono-yhteistyö Neurosonic

Viime talvi ja kevät olivat minulle ehkä elämäni raskainta aikaa. Kärsin paniikkikohtauksista, lukuisista stressiperäisistä vaivoista ja mysteerisistä kivuista, joista osa ajoi minut aina päivystykseen saakka. Useamman kuukauden ajan juoksin lääkäriltä ja avulta toiselle. Minut tutkittiin perin pohjin ja kaikki yrittivät auttaa parhaansa mukaan. Isoksi helpotuksekseni mitään vakavaa ei löytynyt, mutta keho sekä myös mieli oli silti rikki ja pahasti. Yhdessä hetkessä saatoin tuntea olevani taas energisempi ja enemmän oma itseni, mutta sitten heti perään makasin taas kuilun pohjalla. Se oli ahdistavaa ja pelottavaa. Tuntui kuin joku olisi varastanut kehoni, tehnyt siitä heikon ja sairaan sekä sekoittanut vielä pääni kaupan päälle.

Kun aikaa kului, tiedottomuus siitä, mikä minua oikein vaivasi alkoi kalvata mieltäni joka ikinen päivä. Olin jatkuvasti “pakene ja taistele” -tilassa, vaikka yritin rentoutua ja levätä. Yhtenä päivänä sisko kysyi minulta, että voisinkohan kärsiä sympakotoniasta, kuten hän aikoinaan? Sympakotonialla tarkoitetaan autonomisen hermoston yliaktiivisuutta eli keho käy jatkuvasti ylikierroksilla. Luettuani vaivasta aloin vahvasti uskomaan, että tästä oli kyse. Hyvin pitkältä aikaväliltä kertynyt uupumus oli vienyt kehoni niin pahaan stressitilaan, että hermostoni ei sitä enää kestänyt. Se oli aivan riekaleina. Pitkittynyt stressi ja uupumus olivat aiheuttaneet sen, että sympaattinen hermostoni oli ottanut vallan ja jäänyt ns. päälle, vaikka sen pitäisi aktivoitua vain tilassa, jossa ihmiseltä vaaditaan toimintaa. Normaalitilassa sympaattinen hermosto väistyy tilanteen päätyttyä ja ihminen pystyy rentoutumaan sekä palautumaan. Minä en palautunut, enkä pystynyt rentoutumaan. Kehoni hälyytti sympakotoniasta monin tavoin, mm. suolisto- ja uniongelmilla, keskittymisvaikeuksilla, päänsäryillä ja väsymyksellä. Lista vaivoista oli pitkä, mutta oli helpottavaa ymmärtää, että kyseessä ei ollut sairaus vaan kehon epätasapainotila. Ilman siskoani ja hänen omia kokemuksiaan en olisi ehkä näinkään nopeasti ottanut selkoa ongelmastani.

Sympakotonian hoitaminen osottautui kuitenkin yllättävän haastavaksi. Kokeilin monenlaisia keinoja ja minulle vakuutettiin, että kaikki helpottuisi, kun vain lepäisin ja ottaisin rennosti. Se oli vaikeampaa kuin olin koskaan kuvitellut, sillä kehoni oli itsepäinen ja “niin tiloissa”, ettei se enää osannut rentoutua. Osa hyväksi todetuista apukeinoista löi vain lisää vettä myllyyn ja osasta en taas saanut mitään irti. Ymmärsin, että oli löydettävä se minulle sopiva keino saada kehoni tasapainoon. Siinä kohtaa päätin kokeilla ensimmäisen kerran Neurosonicia, jota paikallinen joogaohjaaja oli minulle lämpimästi suositellut. Näin jälkikäteen olen hänelle ikuisesti kiitollinen tästä suosituksesta, sillä kuten ehkä arvaatte, se toimi. En sano, että Neurosonic suoranaisesti minut paransi, mutta sillä on ollut suuri vaikutus siihen, että tänään, kun tätä kirjoitan tunnen oloni taas omaksi itsekseni, olen energinen ja levännyt.

Tästä syystä palan myös halusta kirjoittaa Neurosonicista teille. Kertoa oman tarinani ja sen mistä apu lopulta löytyi. Kuten alun “pro bono-yhteistyö” -merkintä kertoo, ei minulle tästä julkaisusta makseta palkkaa. Haluan kirjoittaa tästä siksi, että jos siellä jossain on joku toinen, joka kärsii juuri nyt näistä samoista oireista tai elää muuten hyvin stressaavaa tai uuvuttavaa elämänvaihetta, niin toivon voivani tarjota hänelle yhden apukeinon lisää. Kuten tämä mainitsemani joogaohjaaja tarjosi minulle. Kirjoitan tätä siis puhtaasti oman kokemukseni pohjalta ja koko sydämestäni.

Mutta palataan siihen hetkeen, kun astelin ensimmäistä kertaa Minna Bergholmin joogastudiolle ja asetuin makuulle Neurosonic-patjalle. Oli toukokuu ja olin kärsinyt oireistani puolen vuoden ajan. En odottanut patjan tekevän ihmeitä, mutta toivoin, että tuntisin edes jotain. Olin todella jännittynyt ja päädyimme kokeilemaan Neurosonic-patjaa kaikista matalimmilla tehoilla. Reilun puolen tunnin ohjelma kului hitaasti. Joogaohjaaja kertoi monen nukahtaneen sen aikana, mutta minä en nukahtanut. En osannut rentoutua siinäkään hetkessä, vaan pääni vilisi ajatuksia. Jossain kohtaa harmittelin jo koko kokeilua, ei tästä olisi mitään hyötyä, minä mietin siinä silmät kiinni makoillessani lämpöisen viltin alla, rentouttava musiikki korvissani. Ehkä noin 25 minuutin jälkeen kehoni alkoi yhtäkkiä rentoutua. Jäsen jäseneltä tunsin, miten joku antoi periksi. Se ei ollut radikaalia lihasten rentoutumista, mutta sen verran selkeää, että sen siinä makuullani huomasin. Mieli alkoi myös rauhoittua ja yhtäkkiä huomasin silmäluomieni painavan. Silloin ohjelma loppui ja Neurosonicin värinä allani lakkasi. Hassua, ajattelin ja nousin hitaasti istumaan. Join ohjeen mukaan runsaasti vettä ja lähdin kohti kotia ilman sen kummempia tuntemuksia. Kahden tunnin kuluttua tästä minuun iski armoton väsymys. Väsymys, jota en ollut kokenut edes ollessani todella uupunut. Lopulta en jaksanut enää nostaa edes käsiäni, vaan lysähdin vain sohvalle ja nukahdin. Heräsin siitä muutaman tunnin jälkeen tokkurassa. Lihakset olivat yhä vetelät kuin relaksantteja saaneet, joten tein vain pakollisen iltapuuhat ja jatkoin suoraan yöunille. Seuraavana aamuna heräsin pirteämpänä ja energisempänä kuin puoleen vuoteen ja olo oli hämmentynyt. Oliko tässä tosiaan ratkaisu ongelmaani?

Tähän väliin on ehkä hyvä kertoa teille muutama sana Neurosonicista. Mikä se oikein onkaan? Neurosonic on matalataajuus-hoito, joka on kehitetty lievittämään erilaisia kehollisia stressi- ja jännitystiloja. Hoidossa kehoon lähetetään matalataajuista värähtelyä, mikä rauhoittaa autonomista hermostoa ja mieltä. Eli juuri sitä, joka itselläni kävi valtavilla kierroksilla. Neurosonic lisää vastaavasti parasympaattista toimintaa ja edesauttaa näin kokonaisvaltaista palautumista. Tähän olin pyrkinyt myös monilla muilla keinoilla, mutta ongelmakseni oli muodostunut kehoni itsepäisyys. Se ei pystynyt eikä halunnut rentoutua, vaikka kuinka yritin. Tähän kiteytyy ehkä se, miksi minä löysin avun juuri Neurosonicista. Neurosonic nimittäin ohjaa kehoa meditaation kaltaiseen tilaan, jolloin palautuminen nopeutuu ja tehostuu. Pakotettu meditaatiota oli ainoa keino saada kehoni irti niistä valtavista jännitystilaverkoista, jotka olin siihen tietämättäni, hämäkkimäisesti kutonut. Sen sijaan, että mieleni työskenteli rentoutuakseen teki patjan värähtely nyt sen puolestani.

Hoidosta ja värähtelyn vaikutuksista on tehty useita tutkimuksia. Se on tarjonnut apua uniongelmiin, stressiin ja palautumiseen. Myös urheilijat ovat löytäneet Neurosonicin ja käyttävät sitä palautumisen lisäksi esimerkiksi vireystilan nostamiseen ennen vaativaa suoritusta. Neurosonicia voi ohjata omalla sovelluksella puhelimen kautta ja sieltä on valittavissa erilaisia ja eri pituisia ohjelmia hieman eri tarkoituksiin. Itse olen pääasiassa käyttänyt rentoutumista ja palautumista, jotka ovat olleet oleellinen apu stressiperäisten oireiden, unihäiriöiden ja hermostollisten ongelmien lievittämiseen. Myös haasteellinen kylkikipuni on lievittynyt Neurosonicin avulla.

Neurosonic kuulostaa näin kirjoitettuna melkoiselta ihmelaitteelta, mutta sitä se on nimenomaan minulle ollut. Alkuun kävin joogastudiolla noin kerran viikossa Neurosonic-hoidossa, mutta sittemmin olen päässyt kokeilemaan sitä aktiivisemmin kiitos Neurosonicin tarjoaman patjan vuokraus -mahdollisuuden. Neurosonic halusi tarjota minulle kotilainaan yhtä heidän patjoistaan, jotta voisin nähdä minkälainen vaikutus aktiivisemmalla ja monipuolisemmalla käytöllä omalla kohdallani on. Alkuun teinkin hoitoja useamman kerran viikossa ja joskus jopa aamuyöstä, jos en pystynyt nukkumaan. Pikku hiljaa kerrat ovat harvenneet, enkä koe enää tarvitsevani hoitoa niin usein, mutta pelkkä ajatus siitä turvasta oireiden palatessa on rauhoittanut mieltä. Näiden parin kuukauden aikana olen huomannut merkittävän muutoksen kehossani sekä fyysisesti että psyykkisesti. Neurosonic on tehnyt minulle juuri sen, mitä lupaakin; rauhoittanut autonomista hermostoa ja mieltä.

Tiedän jo nyt, että tässä on hoitomuoto, johon tarpeen tullen tukeudun myöhemmin tutulla joogastudiolla patjan kotivuokrauksen päätyttyä. Nykyisin osaan tunnistaa paremmin kehoni ensimmäiset hälytysmerkit, sekä myös hoitaa niitä. Olen veisannut ylistysvirttä Neurosonicista sukulaisille, ystäville ja pitkin naapurustoa. Kaikille tämä ei ehkä sovi tai tuo vastaavanlaista apua kuin minulle, mutta mahdollisuus tarjota sitä edes yhdelle kohtalotoverille antoi tarpeeksi motivaatiota kirjoittaa tämän tekstin.

Uupumus ja stressi ovat viime vuosina olleet paljon tapetilla ja yhä useampi on uskaltanut puhua näistä ongelmista ääneen. On hienoa, että uskalletaan antaa kasvot näille vaikeille ja ennen niin vaietuille asioille sekä kertoa välillä pelottaviakin tarinoita siitä, miten syviin vesiin nämä ovat ihmisiä vieneet. Monesti näissä tarinoissa on kuitenkin aukko siinä paranemisen kohdalla. Toipuminen oli pitkä, mutta kuinka se tapahtui? Mistä ihmiset lopulta löysivät avun? Olkoon tämä minun postaukseni juurikin se pätkä tarinaa, jossa kerrotaan kuinka uupumuksesta, stressistä ja hermoston yliaktiivisuudesta voi parantua. Tai kuinka minä paranin tällä erää.

Resepti: Maailman paras tonnikalatahna

Hei pakko jakaa tänne nyt tämä tonnikalatahna, josta olen monesti IG:n puolella hehkuttanut. Tämä sopii hyvin juhannuspöytään(kin) ja menee niin suolakeksien, saaristolaisleivän kuin vaikka näin lettujen päällä. Itse olen niin koukuttunut tähän, että syön monesti tahnaa suoraa astiasta lusikalla 😀 Ohje on tosi simppeli ja vaikka en normaalisti varsisellerin ystävä ole, niin tässä se on se juttu ja tekee tahnasta älyttömän hyvää!

Helppo tonnikalatahna

Tonnikalaa  / Hellmans majoneesia / varsiselleriä / punasipulia / sitruunamehua / pippuria

Mitään sen kummoisempia määriä mulla ei ole, riippuu paljon tonnikalaa laitan. Majoneesia sen verran, että tonnikalasta tulee tahnamaista, varsiselleriä oman maun mukaan, yksi pieni punasipuli riittää hyvin yhtä tonnikalapurkkia kohden. Samoin puolikas puristettu sitruuna.

Mukavaa juhannusviikkoa sinne!

Mustavalkoisia kesäasuja

Huomasin puhelinta selaillessa, että miltei kaikki viimeaikaiset asut ovat olleet mustavalkoisia. En mitenkään tahallisesti ole vältellyt muita värejä, mutta tästä huomaa hyvin, että vaatekaappini käytetyimmät vaatteet löytyvät juurikin näissä sävyissä ja miksailen niitä jatkuvasti yhteen. Joskus sekaan eksyy ripaus beigeä tai farkunsinistä, mutta muuten mennään pitkälti tällä monotonisella paletilla.

Mitä te tykkäätte mustavalkoisista asuista?

Kivoja hellepäiviä sinne!

Kesäkuulumisia

Voisin taas aloittaa postauksen kertomalla, miten viime kerrasta on aikaa, mutta skippaan sen. En ollut vielä 2kk sitten valmis palaamaan blogin pariin, enkä tiedä ihan varmasti olenko vieläkään, mutta kokeillaan. Olen tehnyt luonnoksiin valmiiksi postauksia, niin ainakin niitä tulen nyt tässä julkaisemaan 🙂

Täällä ollaan hyvin kesäisissä fiiliksissä, kuten varmasti sielläkin. Alkukesä on tarjoillut meille suomalaisille hienoja kelejä ja toivotaan, että ne vain tästä jatkuvat ja paranevat. Meille tämä kesä on ollut hieman erilainen verrattuna muihin, koska esikoinen on nyt ensimmäistä kertaa koululaisena pitkällä kesälomalla. Normaalisti olemme aloittaneet kesäloman juhannuksesta ja lomailleet heinäkuun, mutta nyt loma alkoi hänen osalta jo heti kesäkuun alussa. Tämä on vaatinut vähän totuttelua meiltä molemmilta, mutta ainakin ensimmäistä puolestatoista viikosta on nyt selvitty :D.

Mitä teidän pienet koululaiset tekee kesälomalla? Leireilevätkö he? Ovatko sukulaisilla “hoidossa”? Kavereiden kanssa?

Itse olen yrittänyt keksiä hänelle jotain pientä puuhaa päiviin, ettei aika kävisi pitkäksi. Toki tylsääkin on välillä hyvä olla, mutta jonkin asteinen ohjelmien organisointi on antanut paremman työrauhan itselleni. Toki tytöllä riittää harrastuksia, mutta nekin ovat hyvin iltapainotteisesti, ettei niistä työpäiviin ole sillä tavalla apua.

Kuopuksen ja samalla koko perheen kanssa se virallinen kesäloma olisi tarkoitus aloittaa juhannuksesta, mutta tulevat sääkartat näyttävät nyt siltä, että voi olla, että lomailemme jo hieman ennakkoon pari päivää. Itselleäni ei onneksi tämän päivän jälkeen ole sovittuna enää deadlineja ennen juhannusta. Muutamat rästihommat täytyy vielä hoitaa ja sitten voi hyvällä omalla tunnolla jäädä kesälomalle. Tosin oma lomalle jääminen tuntuu hieman oudolta tänä vuonna, kun koko alkuvuosi on ollut niin rikkonainen sairastelun vuoksi.

Juuri nyt haaveilen siitä, että elokuussa voisin taas palata energisenä ja hyvinvoivana töiden pariin, kun koulu alkaa ja kuopus palaa päivähoitoon. Sormet ristiin, että tämä toteutuu. Ainakin olen nyt löytänyt itselleni sopivia apukeinoja, joiden toivon tukevan palautumista. Näistä tulen kirjoittelemaan teille pian lisää, joten pahoittelen tätä salamyhkäisyyttä.

Tiivistetään tähän loppuun vielä viime aikojen kuulumiset;

  • Sain koronarokotteen viime maanantaina, jes! Kiitollinen siitä, vaikka en niinkään sen tuomista haittavaikutuksista 😀 Osasin odottaa kipeää kättä ja mahdollista kuumereaktiota, mutta hämmentävä pahoinvoiva olo tuli vähän puskista, vaikka siitäkin toki mainitaan ja monet teistäkin kertoivat sellaisesta kärsineen. Oma “rokotedarrani” kesti miltei viikon ajan + kainalo kipeytyi ja käteen tuli muutamaksi päiväksi ihottumaa. Nyt onneksi nekin poissa 🙂
  • Kesäloman reissuja on tässä pikku hiljaa aloitettu suunnittelemaan ja mietittiin ainakin Turkuun&Naantaliin Muumimaailmaan lähtöä sekä Kuopion seudulle mieheni sukulaisten luo visiittiä. Minkälaisia kesäreissuja teillä on mielessä?
  • Toissa viikolla minusta tuli tuplatäti, kun sisko sai toisen pojan ♥ Vitsit miten sitä oli jo parissa vuodessa unohtanut miten pieniä ja avuttomia nyyttejä  vastasyntyneet ovat. Ja miten ihanan helppoja ne omalla tavallaan ovat verrattuna 2,5 vuotiaaseen tuholaiseen 😀
  • Tulevien viikkojen aikana olisi taas tarkoitus laittaa hieman kotia ja pihaa valmiimmaksi. Ne iänikuiset verhot ja terassikalustus nyt ainakin alkuunsa. Kesällä pitäisi myös hioa meidän suunnitelmat pihan ja piharakennusten suhteen. Tuntuu, että näille on niin vaikea arjen keskellä löytää aikaa. Jotain olen kuitenkin jo nyt saanut tehtyä, sillä ensimmäiset istutukset sekä ruukkuun että maahan on istutettu meidän takapihalle. Hiljaa hyvä tulee edelleen 🙂

Hei taas blogimaailma

Tuntuupa omituiselta kirjoittaa tänne. Haparoin ensin salasanan kanssa, sitten meni tovi ennen kuin kirjoituskenttä ja sen toiminnot alkoivat taas tuntumaan tutuilta. En ole koskaan aikaisemmin pitänyt blogista näin pitkää taukoa. Melkein kahden kuukauden loma oli kuitenkin tässä kohtaa välttämätön. Se oli rehellinen sairasloma, sillä minusta ei vain ollut tähän. Yhdessä vaiheessa minusta ei ollut mihinkään työhön, vaan jouduin ensimmäistä kertaa yrittäjävuosieni aikana laittamaan asiakkaalle viestiä, että julkaisuja on siirrettävä. Meilit kasaantuivat ja aika tuntui pysähtyvän kaikissa kanavissani. Se tuntui alkuun tosi pahalta, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että hitsi vie näin monta vuotta ilman ainuttakaan sairaslomaa on aika hyvin. Ei sillä, että sen ottamisessa olisi yhtään mitään pahaa, vaan että olen kiitollinen siitä, ettei sitä ole tarvittu. Mutta kuten tiedämme, meille kaikille tulee eteen jossain kohtaa sellainen ajanjakso, jolloin oma hyvinvointi ja lepo menevät kaiken edelle.

Jos minua ajoittain harmitti se, ettei minusta ollut näihin hommiin, niin tuhat kertaa enemmän itkin sitä, etten jaksanut aina olla lasteni kanssa. Se oli kova pala ja on edelleenkin. Lapset ovat kuitenkin siitä loistavia, että he sopeutuvat. Ja vielä huomattavasti nopeammin sekä paremmin kuin me aikuiset. Kun äiti oli “vähän väsynyt”, toivat tytöt leikkiruokaa sänkyyn ja piirsivät parane pian -kortteja. Heidän silmistään ei paistanut huoli, vaan suunnaton auttamisen ilo.

Nyt olen jaksanut lasten kanssa taas touhuta ja palata pikku hiljaa töiden pariin, vaikka edelleen teen lyhyempää päivää ja viikkoa. Olo on ollut päivä päivältä parempi ja toivottavasti se tästä vain kohenee. Olen ottanut rutiiniksi käydä aamukävelyllä ja äsken kävimme Jannin kanssa heittämässä taas aurinkoisen aamulenkin. Viikkoja käytännössä sängyn pohjalla ryvenneenä on kyllä ollut maailman paras juttu päästä taas liikkumaan.

Tänään lenkin jälkeen tuntui myös pitkästä aikaa siltä, että halusin ja jaksoin taas avata blogin. Monia ajatuksia, jopa blogin lopettamisesta on pyörinyt viime kuukausien aikana päässä, mutta vielä ei aika tunnu olevan sille oikea. Jotain annettavaa minulla vielä on tai blogilla minulle. Kerroin eilen luottavani elämässä aika vahvasti intuitioon ja niin teen tässäkin. Kyllä sen sitten tuntee, kun on joku asia tulossa tiensä päähän. Tänään se ei ole tämä blogi.

Ihanaa olla taas täällä ♥ mitä teille kuuluu?

Operaatio tutti pois taaperolta

“Mitens teidän hiihtoloma suunnitelmat?” “Noh ajateltiin vähän käydä lasten kanssa retkillä ja ulkoilla ja olla vaan yhdessä ja ja ja” “mitens teidän?” “Me ajateltiin ottaa tutti pois taaperolta”

Operaatio tutti veks alkaa tänään. Äitiä jännittää. Lapsi raukka ei vielä oikein ymmärrä mitään, vaikka häntä on “lämmitelty” tähän jo pari viikkoa. Sain teiltä Instan kautta listan erilaisista keinoista tutin heivaamiseen, joten jaan ne nyt tässä. Ensi viikolla voin sitten kertoa, miten meidän tuttitarina meni.

Tuttien vieroitus voi olla semi helppo homma tai sitten kunnon tahtojen taistelu. Tuti voi ottaa pois käytöstä vähitellen: Ensin vain unikäyttöön & hätätapauksissa, sitten pois esim. päikkäreiltä ja päivähoidosta. Lopuksi tutti jää myös pois yökäytöstä. Me ollaan periaatteessa tehty tätä, mutta ei kuitenkaan mitenkään järjestelmällisesti. Nyt tutti on ollut turvana nukkuessa ja välillä “hätätilanteissa” sekä vastikään päiväkotiin tutustuessa. Itse koen kuitenkin, että kertalaakista tutin pois ottaminen on tehokkaampaa aikakin meidän tempperamenttisilla tytöillä, joten sellainen laastarin repäisy olisi nyt luvassa. Ja jollain seuraavista keinoista:

  • Leikataan tutit päät irti -> niitä ei pysty enää imeskelemään. – Tässä on mahdollisuus, että tutit jäävät vielä hetkeksi taloon, jolloin lapsi voi haluta pitää niitä kädessä ja/tai mahdollisesti haluta heitellä niitä, mutta onko se hyvä vai paha juttu?
  • Laitetaan tutit pakettiin ja viedään “naapurin vauvalle” tai “metsän eläimille”. Vauva tai eläimet voivat antaa pienen vastalahjan isolle lapselle, joka ei tarvitse enää tuttia. – Tämä tehtiin esikoisen kanssa ja se toimi hyvin!
  • Käydään valitsemassa lapsen kanssa tuttien tilalle muu “turva” unille, jos ei unilelua ennestään ole ja jätetään tutit kaupan roskakoriin. – Tää voisi toimia meillä nyt, koska kuopuksella ei ole unilelua, vaan pitää toista tuttia kädessä “unileluna”. Hän on myös sen verran iso, että voisi sen puolesta toimia myös.
  • Kiinnitetään tutti esim jesarilla syöttötuoliin ja annetaan lapsen imeä tuttia vain siinä vieressä seistessä. Kyllästyy kuulemma yllättävän nopeasti – Tämä kikka oli näistä ehkä se hauskin ja häikäilemättömin 😀 tekisi jopa mieli empiirisen tutkimuksen vuoksi testata, mutta veikkaan, että meidän tulisieluun tämä ei ehkä toimisi. Hän saisi luultavasti tutin siitä irti tai jos ei saisi, niin tuoli saisi kyytiä 😀

Tähän kohtaan haluan vielä sanoa, että oma mielipide tuteista ylipäätänsä vauvalla on, että ne tuli tarpeeseen meillä ja on ollut suureksi avuksi. Tuteista luopuminen käy jollain itsestään, jollain tosi helposti ja jollain sitten vaikeimman kautta. Se missä iässä tuteista luovutaan riippuu taas vanhemman (ja välillä lapsen) mielipiteestä. Meidän oli tarkoitus ottaa tutit pois 2v kohdalla, mutta kuten esikoisen kanssa tähän samaan syssyyn sattui päiväkodin aloitus hieman yllättäen, niin siirrettiin sitä nyt parilla kuukaudella. Meillä isot muutokset ovat aina lapsilla ottaneet hieman aikaa ja kantapään kautta olen oppinut, että kannattaa ehkä porrastaa niitä, jos mahdollista. Koska tutticase ei ollut niin akuutti kuin päiväkoti, niin päätin antaa lapsen taas sopeutua hetken uuteen paikkaan ja rytmiin ennen kuin teen lisää muutoksia pienen elämään. Lapsen silmin nämä voivat olla tosi suuria asioita, vaikka meistä vanhemmista ne eivät tuntuisi kummoisilta. Mutta kukin tavallaan ja omaa lasta myötäillen!

Nyt toivottakaan meille onnea 😀 sormet ristiin, että tää menee näppärästi!

Pinnalla nyt: Tikkitakit

Pitkästää “Pinnalla nyt” -postaus! Instagramin puolella on tullut toiveita myös näistä, joten yritetään laittaa niitäkin tasaisin väliajoin niin muodin kuin sisustuksen saralta. Ainakin muutama odottelee jo luonnoksissa nyt valmiina.

Mutta aloitetaan ajankohtaisimmasta eli takeista! Viime syksyn ja tämän kevään ehdottomasti trendikkäin takki on tikattu. Salmiakkikuvioiset tikkaukset tekevät muuten yksivärisestä takkikankaasta heti todella eläväisen, vaikkei siinä varsinaista kuosia olekaan. Malleja löytyy sekä lyhyitä että pitkiä sekä kauluksettomia että kauluksellisia versioita. Omat suosikkini ovat lyhyet laatikkomaiset takit ilman kaulusta ja pitkät takit ns. shaalikauluksella, josta saa hyvän tuulen suojan kääntämällä sen ylös. Pitkissä versioissa vyö näyttää myös erittäin hyvältä ja kuroo muutoin yleisesti hyvin väljejä malleja kasaan. Väreistä klassinen musta ja beige sekä muut maanläheiset sävyt toimivat mielestäni parhaiten.

Keräsin tähän ylle vähän eri budjetteihin sopivia vaihtoehtoja. Suuntaa antavan hinnan kirjasin alle!

Mustat pitkät takit:

Arket (alle 200€) / Monki (alle 100€) / Twist&Tango (alle 300€)

Mustat lyhyet takit:

Arket (alle 100€)  / Totême (Alle 500€) / &Other Stories (alle 100€)

Beiget/ruskeat takit:

vaalea Monki (alle 100€) / ruskea Arket (alle 200€) / beige Arket (alle 200€) / vihertävän ruskea Mango (alle 50€)

Lapsiperheen uniasiaa

Instagramin puolella kävin pientä keskustelua meidän perheen nukkumisesta ja erityisesti lasten nukkumisesta. Se kirvoitti sen verran monta hyvää keskustelua, että päätin jatkaa aihetta täällä.

Tosiaan nyt on aika tarkalleen saatu vuoden verran nauttia yöunista meidän perheessä. En puhu edes hyvistä yöunista, vaan yöunista ylipäätänsä, sillä kuopuksen vauvavuosi ja vähän päälle (1v2kk asti) oli valvomista. Jatkuvaa, uuvuttavaa, hermoja kiristävää ja “kohta menetän uskoni” -tyyppistä valvomista. Öihin ei tuntunut auttavan mikään keino (voin vannoa, että KAIKKI kokeiltiin). Lopulta ymmärrettiin ottaa allergiaepäilyt tosissaan ja saatiin karsimalla selville, että maito ja omena on parempi pitää poissa kuopuksen ruokavaliosta. Sen jälkeen meni alle viikko ja hän nukkui koko yön ilman itkuja. Siinä kohtaa oltiin niin loppu molemmat vanhemmat, että päätettiin antaa kuopukselle juuri ne asiat mitä hän yöllä vaati nukkuakseen ilman itkuja. Hän halusi viereen, joten otin hänet kainaloon. Hän halusi tutin, mieluiten kaksi (toisen suuhun ja toisen käteen “unileluksi”), sehän sopi meille. Minun puolestani hän olisi vaikka saanut nukkua päälläni koko yön, jos vain nukkui.

Kuopuksen nukkuminen parani paranemistaan ja lopulta hänestä tuli yhtä kelpo nukkuja (ei niinkään nukahtaja) kuin isosiskonsa. Maassa rauha ja myös vanhempien pääkopassa. Ajattelin, että tästä sitten jossain kohtaa siirrymme vaiheeseen, jossa hän nukkuu koko yön omassa huoneessaan. Tähän välin kerrottakoon, että esikoinen on nukkunut omassa huoneessaan (yöhiippailuja lukuunottamatta) n. 8kk ikäisestä lähtien, joten tottakai alkuun oletin, että kuopuksen kanssa voitasiin mennä jotakuinkin samaa rataa. Tai itse asiassa kuvittelin ennen hänen syntymäänsä, että voisimme tehdä siirron jo paljon aikaisemmin, koska esikoisen kohdalla sitä mahdollisuutta kaksiossa asuessamme ei edes ollut. Mutta kuten todettua, kuopus näytti vauvavuotenaan lähinnä “keskisormea” meille vanhemmille, kun yritimme unijärjestelyitä parannella eikä omassa sängyssä nukkuminen maistunut senkään jälkeen, vaikka onneksi yöitkuista päästiin eroon. Äidin kainalossa oli yhä se paras paikka.

Ajatukseni ja mielipiteeni siitä, että vauvojen olisi hyvä siirtyä jo aikaisessa vaiheessa omaan huoneeseen nukkumaan ovat tätä myötä heittäneet kuperkeikkaa. Se mikä toimi esikoisen kohdalla, ei toiminutkaan kuopuksella. Yllätys, yllätys. Lapset ovat erilaisia, tässäkin kohtaa. Kaikilla ei toimi samat jutut, eikä tarvitsekaan toimia. Ei ole oikeaa ja väärää. Eikä varsinkaan tapaa, jolla jotenkin “pilaisit” lapsesi edes hetkellisesti. Minusta tuntuu, että Suomessa on jotenkin todella mustavalkoinen kulttuuri vauvanhoitoon liittyvissä asioissa. Nähdään vain yksi vaihtoehto ja kuljetaan sitä kohti sokeana. Ja annetaan myös kovaan ääneen kuulua, jos joku yrittää toimia toisin. Itselläni ei olisi pokkaa lähteä neuvomaan toista äitiä, että ei muuten kannata tehdä näin tai sitten käy niin ja niin. Mikä minä olen hänelle sanomaan, kun en tunne hänen vauvaansa kuten hän tuntee tai tiedä heidän tilanteestaan.

Tämä ehdottomuus, parhaiden tapojen ylikorostaminen ja neuvominen voi olla todella ahdistavaa varsinkin uusille tuoreille äideille. Ensinnäkin on jo tarpeeksi hankalaa rämpiä siinä uudessa elämäntilanteessa, joka on kaikkea muuta kuin helppo, vaikka lapsi olisikin perustyytyväinen ja nukkuisi öisin. Vauva on kuitenkin yksilö siinä missä me aikuisetkin, eikä mekään kaikki tykätä samoista asioista. Toisen vauva tykkää nukkua kainalossa ja toinen viihtyy hyvin omassa pinniksessä. Jos lapsesi nukkuu vain ja ainoastaan vieressäsi, niin punnitse olisiko itsesi ja hänen kannalta parempi ottaa kainaloon, vaikka sitten seuraavaksi viideksi vuodeksi. En nimittäin usko, että voisit tällä päätöksellä “pilata” yhtään mitään, enkä myöskään usko, että kukaan vanhempi koskaan katuu tällaista päätöstä jälkikäteen.

Se päivä nimittäin koittaa vielä, jolloin äitin viereen ei enää halutakaan tulla. Toisilla se tulee aiemmin kuin toisilla, mutta se tulee. Se pieni ihminen, joka oli sinusta joskus niin riippuvainen eikä saanut unenpäästä kiinni kuin olemalla ihan liki onkin yhtäkkiä iso, täysin omillaan pärjäävä. Nyt, jos ajattelin tuota joskus meidänkin kohdalla koittavaa hetkeä, niin koen lähinnä kiitollisuutta itselleni, että olen antanut kuopuksen nukkua meidän välissä ja annan vastedeskin. Isompikin tyttö saa tulla meidän makkariin tarpeen tullen nukkumaan patjalle. Tällä hetkellä minulle riittää se, että he osaavat molemmat nukahtaa nätisti omiin sänkyihinsä. Se mistä he aamulla heräävät, on joka aamuinen mysteeri. Lähes poikkeuksetta kuopus siirtyy jossain kohtaa meidän väliin ja porskuttaa siinä aamuun asti. Neljää ihmistä meidän sänkyyn ei oikein mahdu, mutta on myös ollut niitä aamuja, jolloin heräämme kaikki sikinsokin parisängystä. Siinä kohtaa ollaan lähinnä vitsailtu, että isompi sänkyhän tässä tarvitaan.

Vaikka tässä talossa on yön pimeinä tunteina koettu viime vuosien aikana todella epätoivoisia hetkiä, niin nykyisin, jos satun kesken yötä heräämään ja huomaan ensin kuopuksen kylkeäni vasten ja sitten esikoisen tulleen sänkyni viereen lattialle, en voi kuin hymyillä. Saatan siinä kohtaa silittää heitä nopeasti ja miettiä, että hitsi vie, siinä ne tytöt on, turvassa mun vieressä ♥