Arkiresepti: Pestopyörykät

Tätä reseptiä on toivottu tänne blogin puolelle niin kovasti, että päätin nyt uuden viikon kunniaksi laittaa sen jakoon ja samalla aloittaa tällaisen, näin alkuun ainakin epäsäännöllisen säännöllisesti ilmestyvän uuden postaussarjan nimeltä “Arkiresepti“.

Arkisten asioiden perään kuulutettiin viime vuonna blogeissa ihan ennätyksellisen paljon ja sen myötä lähti selkeä aalto takaisin kohti “vanhoja hyviä aikoja” liikkeelle. Arkikuulumiset, ruoat, harrastukset, perhe, opiskelu ja työ. Asiat, joista blogit aikoinaan lähtivät liikkeelle. Ja asiat, joihin moni pystyi samaistumaan. Toki näitä näkyy blogeissa yhä edelleen, mutta paljon on myös muuttunut.  Hetkellisesti varsinkin isompien blogien suunta tuntui vielä muutama vuosi sitten olevan karkaamassa todella kauas siitä lähtöpisteestä ja samaistumisen olevan yhä vaikeampaa, mutta onneksi ainakin osittain on alettu palata vanhoihin kaavoihin. Toki tietyn tyyppisten vaikuttajien ja heidän seuraajien välinen samaistuttavuudenkuilu kasvaa koko ajan, mutta ainakin Suomessa muutoksen tuulet ovat puhaltaneet laajalla rintamalla.

Omien kanavieni sisältö pysynyt aika pitkälti samana nämä kaikki vuodet, vaikka toki täälläkin alan kehitys ja muutos on omalla tavallaan näkynyt. Ruokajuttuja on viime aikoina ollut melko harvakseltaan, mutta siihen suurin syy on ollut ehkä se, että en ole oikein uskonut kenenkään jaksavan innostua perusarkiruuista, joita täällä kotona pyöritellään joka viikko. Sen suhteen en olisi voinut yhtään enempää väärässä, sillä pienen empiirisen tutkimuksen valossa nämä arkireseptit tuntuvat olevan nimenomaan niitä eniten toivottuja. Siispä pitemmittä puheitta ensimmäinen resepti kehiin ja jatkossa rohkeammin näitä teille luettevaksi ja tallennettavaksi suosikkeihin arjen ruokakriisejä varten. Ainakin itselläni selaimeen tallennetut suosikit ovat 99% ruokareseptejä. Mitenkäs teillä? :D

PESTOKANAPYÖRYKÄT (n. 8 isoa / 12 pientä)

broilerinjauhelihaa 400g / pestoa n. 2rkl / kaurahiutaleita n. 2dl / 1 kanamuna / pippuria

Sekaan voi lisätä myös muita mausteita, yrttejä, fetajuustoa yms.

Vaihtamalla pestoa saa variaatiota tähän (vihreä pesto, punainen pestoa, arrabbiata pesto)

Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Taikinan tulisi olla tahmeaa, mutta pysyä kuitenkin kasassa. Pyörittele taikinasta pyörykät ja aseta uunipellille tai vuokaan. Paista 200°C n. 10 minuuttia. Tarjoa riisin/pastan ja esimerkiksi ylimääräisestä pestosta ja kermaviilistä tehdyn kastikkeen kera. Kastiketta voit tuunata sitruumehulla, fetapaloilla. yrteillä yms.

Mitä minulle kuuluu? 01/2020

Tein viime keväänä tämän jo aika klassikoksi muodostuneen “hei mitä minulle juuri nyt kuuluu?” -postauksen ja äsken tuli olo, että uusi sellainen voisi olla paikallaan. Joten täältä pesee, kuulumisia juuri NYT!

Mitä oikeasti nyt kuuluu?

Isossa mittakaavassa oikein hyvää kiitos. Lapsiperheenarki painaa osittain päälle ja huonot yöunet verottavat yhä sitä parhaista parhainta oloa, mutta olo on kuitenkin pidemmän päälle hyvä ja positiivinen. Sellainen kutina on, että parempia aikoja (ja kevättä!) kohti ollaan koko ajan menossa!

Parisuhde / perhe / ystävät?

Kuten jo mainitsin, niin edelleen nuo melko kehnot yöt tuottavat välillä hieman ärräpäitä ja kitkaa niin perhe-elämään kuin parisuhteeseenkin. Väsyneenä sitä ei aina jaksa antaa itsestään parastaan ja sortuu sanomaan asioita, joita ei tarkoita. Onneksi sitä kuitenkin tietää mistä kenkä puristaa ja tietää myös sen, ettei tämä vaihe kestä ikuisesti. Viime kuukaudet ovat vaatineet todellisia ponnisteluita aika ajoin, että paketti pysyy kasassa, mutta niin kai se välillä vaatii. Onneksi sitä huomaa jo nyt, jos takana on parempi yö, että koko porukka on heti paremmalla tuulella ja hommat luistaa.

Ystäviäni olen nähnyt joulunpyhien jälkeen hieman harvakseltaan, mutta parin viikon päästä järjestettävät syntymäpäiväjuhlat onneksi takaavat sen, että saadaan taas porukka kasaan yhdeksi illaksi.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Työrintamalla tapahtuu kyllä, mutta mitä, niin en sitä ärsyttävää kyllä voi vielä kertoa. Uusia tuulia kuitenkin kevään tullen tulossa ja se kutkuttaa kivasti mieltä. Meidän nuoremmalle löytyi myös osa-aikainen hoitopaikka, joten pystyn vuoden tauon jälkeen taas pikkuhiljaa palailemaan paremmin töiden pariin. Töitä ja kunnollista työaikaa on kyllä rehellisesti sanoen ollut jo kova ikävä, joten odotan innolla tulevaa.

Harrastukset / Hyvinvointi?

Tästä aiheesta löytyy nyt paljon positiivista sanottavaa, sillä olen kunnostautunut oman hyvinvointini ja liikunnan osalta joulun jälkeen. Kiitos siskoni olen alkanut treenata useamman kerran viikossa. Palasin jo syksyllä koriskentille ja aloitin palloilemaan kerran viikossa, mutta nyt olen sen lisäksi treenannut lihaskuntoa niin ulko- kuin sisätreenienkin muodossa. Sisko vetää meidän koristiimille 1-2 viikossa lihaskuntotreenejä ja ne ovat kyllä tuoneet nopeasti selviä tuloksia. Jaksan paremmin ja voimaa on selkeästi tullut lisää. Näiden lisäksi olen toki jatkanut aktiivista lenkkeilyharrastustani ja itse asiassa eilen juostessa huomasin selkeitä kehittymisen merkkejä viime vuodesta. Askel tuntuu todella pljon kevyemmältä ja jalat ovat vahvistuneet huomattavasti. Ensi kesänä ollaan teräskunnossa, jos tällä menolla jatketaan ja se jos joku tuntuu erittäin motivoivalta!

Inspiroi eniten?

Kyllä tuo äsken mainittu treenaaminen inspiroi tällä hetkellä aika lailla. Ylipäätänsä hyvinvointi kiinnostaa. Sitä huomaa aika nopeasti, miten se omasta olosta huolehtiminen vaikuttaa aivan kaikkeen. Nyt pitää vain yrittää pitää tästä hyvästä vireestä kiinni. Onneksi on sisko potkimassa takapuoleen, jos meinaa treeni-into kadota :D

Treenaamisen lisäksi sisustuskuume on ollut jo tovin korkealla. Kotona on tullut vietettyä paljon aikaa ja sen vuoksi myös varmasti mietittyä tätä sisustusta. Jos lottovoitto napsahtaisi kohdalle pistäisin paikan varmasti kerralla kuntoon. Nyt pitää hieman maltillisemmin tehdä hankintoja, mutta eiköhän tässä tämän vuoden aikana saada koti jo aika hyvälle mallille.

Inspiroi vähiten?

Tätä kohtaa jouduin miettimään kauan, sillä tuntui todella vaikealta keksiä asiaa, joka ei inspiroisi minua yhtään tällä hetkellä. Tarkistin jopa edellisen vastaukseni, joka kuului “matkustus, TV:n katsominen ja talvitakit&asusteet”. Ihan en voi tähän samaistua, mitä nyt tuota telkkaria tulee edelleen katsottua todella vähän. Matkustaa voisin, mutta ei siihenkään mitään pakottavaa tarvetta ole. Ja talvitakin pukisin kyllä paljon mielummin kuin sadetakin. Pikkupakkanen olisi erittäin paikallaan!

 

Mitä syön / katson?

Instastoorini mukaan syön Fazerin suolaista toffeekrokantti -suklaata :D Se voi hyvinkin olla se PARAS suklaa, jota on koskaan valmistettu. Olen myös onnistunut koukuttamaan itseni veriappelsiineihin, jotka taitavat olla juuri nyt parhaimmillaan.

Kuten kerroin, TV:tä on jälleen kerran tullut katsottua todella vähän, mutta iltaisin, tyttöjen mentyä unille avaan Netflixistä vanhan tutun suosikkini Gilmore Girlsin ja ahmin sitä siihen asti, kunnes silmät painuvat kiinni. Siinä on kyllä yksi sarja, jota voi tuijotella kerta toisensa jälkeen kyllästymättä.

Mitä odotan?

Aika persoonatonta aloittaa sää-vastauksella, mutta hitsi vie kyllä minä odotan tämän ikuisen marraskuun päättymistä. On niin pimeää ja koleaa koko ajan, että toivoisin säätilojen tekevän täyskäännöksen joko talveen tai sitten suoraan kevääseen. Tämä välivaihe on todella turhauttava ja tuntuu, että olisi jatkunut jo ikuisuuden.

Odotan myös kovasti tuota kuopuksen hoidon alkua ja toivon, että kaikki menee sen osalta mukavasti. Esikoisen kanssa oli alkuun aika paljon kaikkia haasteita, mutta kuopus vaikuttaa siltä, että hän voisi olla tässä kohtaa helpompi tapaus.

Odottamisen arvoisia pieniä juttuja ovat myös nuo postauksen alkupuolella mainitut syntymäpäiväjuhlat sekä alustavasti suunnitellut pikkureissut. Ylipäätänsä odotan sitä kaikkea mitä tämä vuosi 2020 tuo tullessaan. Mitään suuria jo tiedossa olevia suunnitelmia ei ole, kuten ehkä edellisinä vuosina on ollut ja se tuntuu ihanan jännittävältä.