Ekaa kertaa kameran edessä kuukauteen

Taisi olla ensimmäinen kerta miltei 10-vuotisen blogiurani aikana, kun en kuukauteen astunut kameran eteen kertaakaan. Kuukausi tuntuu ehkä monesta teistä lyhyeltä ajalta, mutta itselleni se oli pieni ikuisuus. Ei kuitenkaan mitenkään ahdistava tai pakottavalta tuntuva ikuisuus, vaan oikeastaan helpotus. Olen ollut rehellisesti sanoen niin henkisesti kuin fyysisestikin rikki viimeiset viikot kuopuksen huonoista öistä, etten joinain aamuina ole ollut halukas edes peiliin katsomaan.

Siinä kohtaa kameran eteen astuminen on ollut viimeisenä mielessä ja onneksi sitä ei ole ollut oikeastaan pakko tehdä missään vaiheessa. Jokin viisas ääni sisälläni kehotti hiljentämään työtahtia loppuvuotta kohden ja tässä kohtaa se palkittiin. Ei ole tarvinnut stressata kuvauksista, ainakaan oman pärstän. Olen saanut rauhassa rakentaa päiväni, kuten olen halunnut (ihan kuin sitä olisi oikealla äitiyslomalla :D) sekä oman fiiliksen mukaan keskittyä vain kameran takana olemiseen ja ikuistaa hetkiä meidän tytöistä sekä pieniä paloja täältä kodista. Jatkuva itsensä kuvaaminen on tässä blogivuosien karttuessa alkanut ajoittain tuntua hieman turhauttavalta, mutta toisaalta taas asukuvien otto on niin rutiininomainen (ja kiva!) juttu, että sen jäädessä pois sitä alkaa kyllä jonkin ajan kuluttua kaipaamaan.

Eilen kävin pitkästä aikaa työn merkeissä Helsingissä ja palaverin päätteeksi pyysin Jannia ottamaan nämä kuvat. Olo ei vieläkään ole se kaikista freesein, mutta tuntui kivalta pitkästä aikaa olla tämän jo niin tutuksi tulleen puuhan parissa. Miettiä kivoja kuvakulmia ja fiilistellä matalalta tulevaa, kauniisti imartelevaa pehmeää valoa. Myös omien kuvien editoiminen maistui taas pienen tauon jälkeen ihan hyvältä, vaikka ainahan sitä niin kriittisesti näitä katsoo ja löytää olemattomia virheitä. Näen näissä kuitenkin huomattavasti stressivapaamman ihmisen kuin vaikka kuukausi sitten ja se sellainen aito onnellisuus ja ilo kasvoilla tekee kyllä ihmeitä kenelle tahansa.

ps. Kuvissa vilahtaa yksi tämän syksyn parhaita ostoksia eli tuo tuollainen musta puhvihihainen paitapusero, joka on poimutettu useammasta kohtaa kuminauhoin. Olen pitkään etsinyt siistimpää paitaa, jota voisi yhdistellä niin arkisempiin asuihin kuin sitten juhlaan ja nyt sellainen on vihdoin löytynyt. Täydellinen vaate vaikkapa kauden juhliin paljettialaosan tai nahkahousujen kanssa, mutta myös oiva valinta työpäiviin juurikin sinisten farkkujen kaverina. Ryhdikäs, mutta mukava päällä ja helppo asustaa eri tilanteiden mukaan. Lämmin suositus tälle, jos teillä vastaava hakusessa!

saappaat MANGO / paita &OTHER STORIES / farkut H&M / laukku BY FAR / takki ZARA

kuvat: Janni Ehari

Joulukuu ja kuusi

Ja niin sitä vaan päästiin taas jouluun. Viime vuonna tähän aikaan kiristeltiin hermoja aika tavalla talohommien puolesta ja jännitettiin kuumeisesti pääsemmekö muuttamaan ennen joulua sekä ennen kuopuksen syntymää. Laskettu aikahan oli vasta tammikuussa, mutta joku ääni sisälläni kertoi tällä toisellakin kertaa, että vauvalla on kiire maailmaan. Halusin asettua taloon edes jollain tapaa ennen vauvan syntymää ja huimat viisi päivää ennen kun hän saapui meitä ihastuttamaan sanoin miehelleni, että nyt me muuten muutetaan, eikä todellakaan odotella joulun välipäiville. Viimeisillään raskaana sitä sitten huhkittiin ja puhkittiin muuttokuorma väliaikaisesta asunnosta tänne uuteen kotiin.

Yksi yö nukuttiin patjoilla lattialla ja tasan kaksi yötä ehdin nukkua rauhallisesti omassa sängyssäni ennen kuin neljäntenä yönä menivät lapsivedet. Siinä kohtaa minulla välähti, että kaikki jouluvalmistelut ovat vielä ihan vaiheessa ja aloin kirjaimellisesti keskellä yötä koristelemaan joulukuusta. Seuraavan 24h aikana kävin piipahtamassa sairaalassa ainoastaan palatakseni takisin joulupuuhiin. Kun kaikki lahjat oli paketoitu ja koti laitettu joulukuntoon palasin sairaalaan synnyttämään :D Tämä tapahtumasarja tulee varmasti pysymään mielessäni kristallin kirkkaana koko lopun elämääni ja palaan näihin muistoihin yhä uudelleen, varsinkin näin joulukuussa, kun koristelen kuusta.

Kuten varmasti jo hyvin tiedätte myös esikoisen syntymään liittyy jouluinen tarina ja siitä syystä tämä kuukausi sekä itse joulu ovat viime vuosina saaneet aivan uuden merkityksen. Olen toki aina pitänyt joulusta ja aloittanut jouluvalmistelut ajoissa, mutta lasten syntymät tekivät lempi vuodenajastani ja pyhästäni entistä rakkaamman. Eilen koristelimme joulukuun alun kunniaksi kuusen loppuun ja kyllä siinä meinasi pieni onnen kyynel poskelle vierähtää, kun katsoin näiden kahden touhuja. Vajaa vuosi sitten tuo vallaton pieni menijä oli vielä visusti masun turvissa, mutta nyt viilettää jo kovaa vauhtia suurimman idolinsa, isosiskon perässä. Minulla on sellainen kutina, että tästäkin joulusta on tulossa ikimuistoinen.

vauvan asu Newbie

minin asu Newbie esiliina & Tommy Hilfiger mekko (Zalando)