Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Raskaus ja ulkonäkö

    Olen saanut tämän raskauden aikana kuulla paljon kauniita sanoja niin teiltä (kiitos! ♥)  kuin tutuiltakin ulkonäöstäni ja siitä miten raskaus kuulemma sopii minulle, mutta millaiseksi olen itse näin toisella kolmannella kertaa tuntenut oloni? Onko olo sisälläni ollut yhtä viehättävä? Olenko tuntenut itseni kauniiksi? Entäpä naiselliseksi ja seksikkääksi?

    Lähdetään liikkeelle siitä, että ensimmäinen raskaus ja minin syntymä mullistivat itsetuntoni täysin ja samalla myös elämäni. Ennen esikoistamme olin vielä hyvin epävarma omasta kehostani. Näin siinä paljon vikoja ja vain harvoin tunsin todella olevani sopusuhtainen ja kaunis. Minulla oli selkeästi itsetunnon kanssa ongelmia, vaikka en sitä missään vaiheessa myöntänytkään. Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt kuinka armoton olin omaa vartaloani ja ulkonäköäni kohtaa, sekä miten huonosti sitä välillä sen vuoksi kohtelin.

    Ikä ja äitiys ovat kuitenkin tehneet minusta vahvemman ja itsevarmemman naisen. Enää en jaksa välittää pikkuasioista ja oikeastaan nautin siitä, että jokainen meistä on erilainen ja hieno oma yksilö. Toki minunkin elämääni mahtuu edelleen huonoja hius-, naama- ja vartalopäiviä, mutta en muserru niiden kohdalla. Hatut ja muut päähineet ovat huonojen hiuspäivien parhaita kavereita ja kasvotkin saa inhimillisen näköisiksi meikillä (tai sitten ei, mutta ei se haittaa).

    Viime syksynä minulla oli elämäni isoimmat sekä tärkeimmät kuvaukset edessä ja onnistuin juuri pari päivää ennen niitä hankkimaan yskänrakkulan huuleeni, kiitos keskenmenosta syntyneen stressin. Joskus aikoinaan tuo olisi tuntunut maailman lopulta, mutta nyt lähdin rohkeasti kuvauksiin, joiden tuloksena syntyivät alkuvuodesta julkaistut Vilan SS18 kampajankuvat. Kukaan ei todennäköisesti niitä katsoessaan huomannut huulessani mitään vikaa, enkä rehellisesti itsekään muistanut koko rakkulaa kuvat nähtyäni.

    Tämän nykyisen raskauden kohdalla minulta on monesti kysytty onko tämä poikennut minin raskaudesta. Kuten tekin varmasti olette jo raskauspostauksieni rivien välistä lukeneet, niin onhan se. Monellakin tapaa. Isoimmat eroavaisuudet ovat olleet juurikin ulkoisissa ja niissä “mitättömissä” esteettisissä ongelmissa. Minin aikaan ihoni oikein kukoisti ja hiukset kasvoivat sekä paksuuntuivat vauhdilla. Tällä kertaa kärsin erityisesti alkuraskaudessa minulle poikkeuksellisen suuresta määrästä epäpuhtauksia. Kasvoni kukkivat kuin teinillä ja yhä edelleen niitä epäpuhtauksia tupsahtelee tasaiseen tahtiin yön aikana ilostuttamaan päiviäni.

    Lisäksi hiukseni rasvottuivat alussa rajusti ja tuntuivat lähinnä ohenevan kuin paksuuntuvan. Olen myös tässä raskauden aikana saanut riesakseni erikoisia veriluomia, joista yhden tyylikkäästi keskelle kasvoja. Kävin näyttämässä niitä jo kerran ihotautilääkärillä ja kuulemma poisto onnistuu heti raskauden jälkeen kätevästi laserilla, elleivät ne sitten katoa lapsen synnyttyä yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Kaikennäköistä inhottavaa esteettistä pikkuvaivaa on siis riittänyt, mutta yllättäen oloni on ollut paljon rennompi kuin minin raskausaikana.

    Viime syksyn keskenmenolla on varmasti ollut osuutta asiaan ja olenkin ollut ainoastaan iloinen, että “oireita” on riittänyt ja vauva on voinut hyvin. Niinä hetkinä, kun olen kokenut oloni kaikkea muuta kuin viehättäväksi olen todennut, että “no jaa, nämä “ongelmat” todennäköisesti häviävät synnytyksen myötä tai jos eivät, niin se on sitten sen ajan murhe”. Ne ovat joka tapauksessa kaiken tämän arvoisia.

    Mitä tulee painonnousuun ja turvotukseen, niin vaikka ulkoisesti muutokset ovat olleet pieniä ja kuulemma liikun yhä todella ketterästi, niin kyllä sitä omaa “normaalia” kehoa ja liikkumista on tässä ehtinyt jo tulla ikävä. Vatsa on sirohko, mutta tunne sisällä kaikkea muuta kuin siro :D Siksi aina naurattaakin, kun joku toteaa, että sinulla on varmasti helppoa, kun vatsa on noin pieni. Varmasti helpompaa kuin valtavan vatsan kanssa, mutta en tätä kuitenkaan ihan helpoksi sanoisi. Omat ongelmat ja vaivat meillä jokaisella odottajalla on, näytti se ulkopuolisen silmiin kuinka helpolta tahansa.

    Olo ei siis ole ollut ainakaan näin viimeisinä kuukausina mikään kaikesta ketterin ja sulavin, mutta mitenkäs sen naisellisuuden ja seksikkyyden laita? Niiden suhteen tunteet ovat heitelleet näiden 8kk aikana todella pahasti. Välillä sitä on tullut ihasteltua peilistä alusvaatteisillaan, että vitsit näytän oikeasti aika kivalta, mutta sitten on ollut niitä päiviä, kun on jo valmiiksi tuntenut olonsa muumien möröksi ja peilistä vanhingossa oman kuvansa nähtyään on tehnyt mieli juosta peiton alle piiloon loppupäiväksi. Minulle raskaus ei tälläkään kertaa ole tuonut mitään upeita naisellisia muotoja, enkä koe olevani mitenkään järin ylpeä pyöreästä vatsasta (vaikka toki äärimmäisen onnellinen sisällä asuvasta tyypistä), joten siksi en oikein osaa ajatella, että joskus miettisin tätä aikaa taaksepäin ja ajattelisin, että vitsit näytin upealta tuolloin. En myöskään ole ollut erityisen innostunut vatsani koskettelusta tai halunnut sitä sen kummemmin pukeutumisella korostaa. Jotenkin en koe yhtään olevani se tyyppi, joka haluaa esitellä masuaan maailmalle, vaikka raskaana oleva nainen mielettömän kaunis näky onkin. Sisällä oleva minityyppi on se kaikista tärkein asia, enkä siitä syystä usko ikävöiväni vatsakumpua ja melskaavaa tunnetta sisälläni enää hänen sieltä poistuttuaan. En kokenut mininkään raskauden jälkeen mitään vauvamaha-kaipuuta, joten tuskin tulen kokemaan sitä tälläkään kertaa.

    Jos tähän loppuun yrittäisin nyt hieman tiivistää ajatuksiani aiheesta, niin olen tässä raskaudessa kokenut oloni hyväksi, turvalliseksi ja onnelliseksi. Ulkonäön suhteen on mieli vaihdellut, mutta niinhän se vaihtelee raskausaikana muutenkin. Mitään mieletöntä euforista oloa sisältäni pursuavasta naisellisuudesta ja pyöristyvästä vatsasta en ole kokenut, enkä usko, että tulen kokemaankaan, mutta ei kaikkien mielestäni tarvitse sellaista raskausaikana kokea. Vaikka meille onkin taas suotu se yksi elämän hienoimmista lahjoista ei se tarkoita, että olisi jotenkin väärin hakailla tässä vaiheessa oman “normaalin” vartalon perään. Se on varmasti ihan luonnollinen reaktio, eikä se vähennä yhtään sitä onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta, jota vielä syntymätöntä vauvaamme kohtaan tunnen.

    0 comments
    123 likes
  • Joulun toivotuimmat

    Vähitellen ajattelin alkaa täällä blogissakin jo fiilistelemään edessä häämöttävää joulua. Itse asiassa Instan puolella julkaisin jo eilen ensimmäiset jouluisemmat kuvat ja vinkkejä lastenjoululahjoihin. Kannattaa siis kurkata sieltä, jos mielessä on hankkia ihana pehmoinen paketti perheen pienimmälle.

    Tämän yllä olevan kuvan sen sijaan piti alunperin olla ihan vaan inspiraatiotaulu itselleni ja sittemmin tänne blogiin. Tajusin kuitenkin, että siinähän on paljon hyviä ideoita joululahjoihin, joten pidetään tätä nyt jonkinlaisena joululahjavinkkipostauksena vähän meille isommille. Itse en tänä vuonna rehellisesti toivo muuta kuin muuttovalmista kotia ja onnistunutta synnytystä sekä tietysti tervettä vauvaa. Toki onhan siinäkin jo aika monta isoa (valtavaa) toivetta, mutta jotenkin kaiken tämän taloprojektin ja loppuraskauden keskellä materia tuntuu mitättömältä.

    Minusta on kuitenkin ihana antaa (ja toki myös saada) lahjoja, varsinkin jos ne ovat juuri sellaisia mitä toinen oikeasti tarvitsee. Ylimääräistä tavaraa ei kukaan halua nurkkiinsa lojumaan ja siksi pyrin omissa lahjahankinnoissani tarkasti miettimään vaihtoehtoja sekä asettumaan aina sen lahjan saajan asemaan. Jos en jostain syystä keksi mitään oikeasti hyödyllistä materiaa, niin olen turvautunut ruokalahjoihin. Ne ovat olleet hitti vuodesta toiseen ja tänäkin vuonna, ajan ja energioiden riittäessä, aion muutamat syötävät lahjat toteuttaa.

    Mutta jos nyt unohdetaan tästä postauksesta nuo ruokalahjat, niin mitä ne sellaiset hyödylliset ja mieluisat lahjat sitten voisivat olla? Tässä alla omat vinkkini:

    Kotijuttuja

    Pyyhkeet, lakanat, keittiötekstiilit ym. ovat monesti mieluisia ja jos tuntee lahjan saajan maun pääsevät ne mitä todennäköisimmin ahkeraan käyttöön. Meillä ainakin on tällä hetkellä sellainen tilanne taas, että yksi sun toinen kodintekstiiliosasto kaipaisi päivitystä. Tekstiililahjoissa kannattaa pysyä maltillisissa värimaailmoissa (ellei tiedä toisen rakastavan värejä) ja suosia hyviä materiaaleja. Itse olen ihan hullaantunut pellavaan tällä hetkellä ja se näyttää ihanalta niin lakanoissa kuin lautasliinoissakin.

    Tekstiilien lisäksi pienet kodin tavarat kuten kynttilät ovat mielestäni myös varmoja valintoja joululahjaksi. Toki jos tuntee toisen sisustusmakua tarkemmin voi sitä yllättää läheisen jollakin isommalla jutulla kuten asuntoon sopivalla taululla tai vaikkapa hänen keräämänsä astiasarjan osalla.

    Mukavat kotivaatteet ja yöasut

    Itse olen todella huono ostamaan koti- ja yöasuja ja ehkä siitä syystä koen, että ne ovat hyviä lahjaideoita. Vaikka yleensä vierastan vaatelahjojen antamista, niin näiden kanssa en kuitenkaan usko, että on mahdollista mennä kovinkaan pahasti metsään. Pehmeät kashmir-asut ovat ehdottomasti tämän vuoden yksi suurimmista lahjahiteistä, mutta myös perinteiset yöpuvut ja aamutakit pitävät varmasti pintansa. Niihin on ihana kääriytyä sitten joulunpyhinä.

    Pientä henkilökohtaista

    Pieniin paketteihin mahtuvat ne suurimmat jutut, niinhän sitä sanotaan. Enkä nyt tässä kohtaa puhu sormuksista, vaikka joulukihlat olisivatkin varmasti satumainen juttu. Monille meistä naisista tietyt korut ovat niin tärkeitä, että niitä haluaa kantaa kaulassaan ja käsissään päivittäin. Tässä vaaditaan jo aika hyvää ihmistuntemusta, mutta onnistuessaan tällaiset lahjat saattavat päästä todella ahkeraan käyttöön. Itselläni on esimerkiksi omalla nimikirjaimellani varustettu kultainen koru, jota pidän lähes päivittäin. Nyt olen ajatellut hankkivani siihen esikoisen ja myöhemmin sitten kuopuksen nimikirjaimella varustetut laatat. Siinä on sitten semmoinen koru, jota en varmasti malta riisua edes yöksi.

    Perinteisiä lahjoja

    Sukkia, suklaata ja kirja. Joululahjojen kultainen resepti, josta varmasti ilahtuu niin pienet kuin suuretkin jouluttajat. Äitini kutoo vuodesta toiseen mielettömän kauniita villasukkia ja antaa niitä sitten lähimmäisilleen lahjaksi joulun tullen. Sellaisessa lahjassa yhdistyy niin käytännöllisyys, käsityöt kuin kaunis lämmin ajatuskin. Osaisipa sitä itsekin neuloa yhtä taidokkaasti! Onneksi sentään suklaata osaan ostaa ja jopa itse valmistaa. Kirjojakin on tarjolla joka lähtöön tarjolla ja jos lukeminen ei maistu sellaisenaan, niin äänikirjoista tykkää melkein jokainen. Viime vuonna ostinkin äidilleni joululahjaksi äänikirjoihin kuunteluaikaa ja innostuin myös kuuntelemaan niitä itse kuluneen vuoden aikana. Syksyn kiireet ovat kuitenkin vähentäneet kirjojen kuuntelun ja lukemisen olemattomiin, mutta tämän härdellin rauhoituttua, olisi varmasti oiva paikka taas rauhoittua (ääni)kirjojen pariin.

    Kashmirasu Balmuir / muut kodin tekstiilit ja tavarat H&M

    0 comments
    64 likes