Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Suunnitteilla juuri nyt: kastejuhla

    Mielessä pyörii pitkälti kastejuhlan suunnitelmat, sillä sen lisäksi, että sain vihdoin varattua meidän kuopukselle kastepäivän olisi tänä viikonloppuna tiedossa siskonpoikani ristiäiset. Niihin minulla ei valitettavasti ole ollut aikaa paneutua ja auttaa valmisteluissa, mutta onneksi apukäsiä löytyy paljon muitakin. Nyt toivon vain, että pääsemme sinne paikan päälle. Meillä on nimittäin ollut pieni sairastupa täällä pystyssä ja tässä on jännityksellä odoteltu paraneeko mini sunnuntaihin mennessä niin hyvään kuntoon, että pystyy ja jaksaa Tampereelle asti reissata. Toivotaan parasta!

    Mutta muutama sana meidän pienen neidin tulevasta kastejuhlasta. Tosiaan sellainen on tiedossa muutamien viikkojen päästä ja olen jo hieman suunnitellut tarjottavia ym. Ajattelin tarjota kevyen lounaan itse kastetilaisuuteen osallistuville ja se kevyt lounas tulee mitä todennäköisimmin olemaan lohikeittoa. Aika vakio valinta meiltä, mutta mitä nyt hyväksi ja helpoksi todettua vaihtamaan. Kahvipöytään olen sitten tilannut kakun ja sävyyn sopivia macaronseja. Halusin kakusta mahdollisimman konstailemattoman, mutta kuitenkin kauniin ja näyttävän. Inspiraationa oli tuollaiset kollaasin kaltaiset “nakukakut”, joissa päällä on oikeita leikkokukkia. En tiedä mitä kukkia tähän aikaa vuodesta on saatavilla, mutta eiköhän jotain vaaleita ja roosan sävyisiä kukkakaupoista löydy. Ripauksen vihreääkin haluisin kakkuun esimerkiksi eukalyptyksen oksien avulla.

    Juhlien koristeluun ajattelin tilata muutamat ilmapallot ja hyödyntää varastosta jo löytyviä pompomeja. Keittiön saarrekkeen päälle saan varmasti katettua ja koristeltua kauniin pöytäasetelman. Täällä uudessa kodissa on kyllä niin paljon helpompi järjestää juhlia ja koristella paikkoja, kun ne eivät oikeastaan paljon koristelua kaipaa. Less is more on siis avainsana talon ensimmäisten ja tulevienkin juhlien koristeluissa.

    Juhla-asut niin itselleni kuin tytöillekin ovat vielä hieman auki. Varsinainen kastemekko meiltä kyllä löytyy jo ja se on se sama, jossa sekä mini että minä ollaan aikoinaan kastettu. Suvun mekko pääsee siis jälleen käyttöön. Vaikka se on kaunis ja iästään huolimatta kelpo kunnossa, niin haluan kuitenkin ihan vauvankin mukavuuden vuoksi vaihtaa kasteen jälkeen hänelle jotain muuta päälle. Minille ompelin aikoinaan mekon hänen kastejuhlaansa, mutta nyt aika taitaa olla hieman kortilla ompelupuuhia ajatellen. Minulla ei myöskään ole vielä kunnon työpöytää täällä, jossa ompeluhommat sujuisi kätevästi. Luultavasti päädyn siis valmiiseen mekkoon. Kaapista onneksi löytyy parikin vaihtoehtoa valmiina, joten kaupoille ei tässä kohtaa tarvitse lähteä. Myös minulla itselläni on sen verran monta mekkoa varastossa, että luultavasti niistä jonkun kiskaisen niskaani. Ainoastaan minille voisi olla tarvetta hankkia uusi juhlamekko. Ehkä joku sellainen, joka menisi myös tulevan kesän muutamissa hääjuhlissa.

    kultainen panta Monsoon / pitkähihainen mekko Petit Bateau / hihaton pitsimekko Jacky Baby

    0 comments
    163 likes
  • Vauvakupla – anna sen poksahtaa

    Tasan kuukausi takana vauvakuplailua kotona.

    Jouluaattona pääsimme tosiaan kuopuksen kanssa sairaalasta kotiin ja nyt on vierähtänyt jo kokonainen kuukausi. Aika menee vauhdilla, mutta kiitos joulun ja pyhien osasimme kyllä pysähtyä myös nauttimaan tästä ainutlaatuisesta ajasta. Näihin viikkoihin on mahtunut monta ensimmäistä asiaa. Vauvan ensimmäinen kylpy, ensimmäinen kauppareissu, ensimmäiset juhlat, ensimmäinen pidempi reissu Helsinkiin jne. Vauvalle kaikki on ollut uutta ja mullistavaa, mutta itse olen kokenut suurimman osan ajasta vauvan hoidon sujuvan nyt toisen kohdalla jo rutiinilla. Mutta siis vain suurimman osan ajasta. Mukaan on mahtunut myös niitä hetkiä, jolloin minusta on tuntunut, että sitä ollaan ensimmäistä kertaa näiden asioiden äärellä. En osaa mitään, olo on epävarma ja se näkyy myös päällepäin melkoisena sähläämisenä.

    Viimeksi tälläinen olo oli tiistaina, kun kävimme vauvan kanssa ensimmäistä kertaa Helsingissä. En ensinnäkään osannut yhtään arvioida kauan meillä menisi aamupuuhiin ja ajoittaa vauvan syömisiä oikein. Olin tyylikkäästi 45 minuuttia myöhässä jo heti kättelyssä. Miten sitä voikaan unohtaa kaiken vauvojen aikatauluista ihan tyystin viidessä vuodessa?! “Pienestä” viivästyksestä huolimatta selvisimme Helsinkiin asti. Sitä ennen olin toki jo panikoinut, että mitähän tässä pukisi vauvalle päälle, kun ulkona on -20°C ja autossa kuuma. Tämä pukemisasiakin tuntuu haihtuneen mielestäni vuosien varrella, kun ei ole tarvinnut enää pitkiin aikoihin miettiä lasten pukemista samalla tavalla minin osaessa nykyisin jo sanoa, jos on liian kylmä tai kuuma.

    Helsinkiin päästyäni suuntasin heti vauvan kanssa päivän ainoaan palaveriin, joka sujui itse asiassa todella näppärästi, kun apukäsiä oli vaikka muille jakaa. Sen jälkeen istuin lounaalla toista tuntia niin, että pöytäseurani vaan vaihtui :D Totesin, että helpoimmalla pääsen, kun treffaan kaikki tutut samassa paikassa, ettei tarvitse vauvaa pukea ja riisua montaa kertaa. Fiksu veto kaikin puolin, mutta siltikin tuntui, että olin välillä todella ulapalla vauvan hoidosta kodin ulkopuolella. Missä vaihtaa vaippa? Missä lämmittää maito? Onko hänellä liian kuuma? Entä kylmä? Kauankohan hän mahtaa nyt nukkua? Tämän ensimmäisen kuukauden aikana emme ole vielä onnistuneet luomaan mitään järkevää rytmiä päiviimme, joten minulla ei oikeastaan ole mitään hajua, koska vauva nukkuu tai syö. Arpapelillä, lapsentahtisesti siis mennään ja niin mentiin Helsingissäkin. Kerran pysähdyin syöttämään mm. Stockan hissien viereen. Onneksi tämä kaikki tuntuu ensi kerralla varmasti jo paljon helpommalta ja puolen vuoden päästä, kun vauvallakin alkaa olemaan jo selkeämmät rytmit, nauran omalle sähläämiselleni.

    Mutta vaikka koin oloni koko tiistaipäivän aikalailla epävarmaksi äidiksi, sain yllätyksekseni kuulla paljon positiivisia kommentteja siitä, miten ihailtavan reippaasti lähden pienen vauvan kanssa liikkeelle, toiseen kaupunkiin, työpalavereihin ja ravintoloihin. En oikeastaan ollut tullut ajatelleeksi sitä ollenkaan, että jo se, kun pääsee lähtemään neljän seinän sisältä paukkupakkasilla vastasyntyneen kanssa asioille on melkoinen saavutus. Olisi paljon helpompi ollut jäädä kotiin lämpöiseen ja tuttuun ympäristöön. Näin useampina päivinä teenkin, mutta joskus on kivaa ja ihan tarpeellistakin lähteä oman kodin ulkopuolelle. Katselemaan ja kokemaan sitä muutakin elämää, joka ei todellakaan pysähtynyt siinä hetkessä, kun vauva maailmaan tuli. Asiat vierävät eteenpäin, vaikka itse elelet vauvakuplassa kotona.

    Jo minin aikana minulle oli tärkeää nimenomaan lähteä sinne kodin ulkopuolelle, pois vauvakuplasta. Yhden lapsen kanssa pk-seudulla asuessa se tuntui olevan tosi helppoa ja kävimmekin ihan pienestä pitäen paljon kaupungilla sekä työni puolesta erilaisissa tapahtumissa. Nautin niistä sosiaalisista kanssakäymisistä muiden aikuisten (ja lasten) kanssa suunnattomasti. Sain niistä paljon voimaa ja siksi kannustan myös muita äitejä rohkeasti lähtemään kodin ulkopuolelle vauvan kanssa, edes hetkeksi! Kaikilla ei toki ole samanlaisia tilaisuuksia, joihin mennä, mutta onneksi Suomessa on tarjolla vaikka minkälaisia kerhoja ja tukiryhmiä ym. äideille. Pienetkin hetket kodin ulkopuolella saattavat olla merkittäviä äidin oman hyvinvoinnin kannalta ja siksi onkin hyvä antaa sen vauvakuplan välillä poksahtaa. Sinne pääsee kyllä takaisin ja onhan se kieltämättä ihana jäädä joinain päivinä ihan vaan kotiin, omiin oloihin.

    Nyt kun lapsia on kaksi ja välimatkaa Helsinkiin löytyy, tekisi sitä mieli jäädä kotiin useamminkin. Välillä se ahdistaa ja monimutkaisempi tilanne hirvittää, mutta olen päättänyt, että tämäkin kuvio saadaan toimimaan. Monesti tällaisissa asioissa kysymys on vain omasta halusta. Pidemmätkin reissut onnistuu kyllä, kun malttaa hieman järjestellä. Eikä minun siis aina ole päästävä Helsinkiin asti, vaan toki Kotkassakin on mahdollista käydä kodin ulkopuolella tapaamassa ihmisiä ja meiltä löytyy täältä tukiverkkoa. Suurin osa ystävistäni asuu kuitenkin Helsingissä ja siellä ovat myös ne tapahtumat ja työjutut, joihin mielelläni osallistuisin, joten yritän jatkossakin reissata sinne noin kerran viikossa. Se pitää minut järjissäni ja samalla kasvattaa varmasti kuopuksestakin yhtä sosiaalisen ja reippaan neidin kuin esikoisesta.

    2 comments
    221 likes