Hirsitalo 2.0

Meidän piha

*kaupallinen yhteistyö Veke.fi

Viimeisten viikkojen aikana on tullut hurjan paljon kysymyksiä meidän pihasta ja erityisesti pihakalusteista, joten nyt on oiva hetki näin kesäkauden alun kunniaksi tehdä kattava postaus aiheesta. Tämä on tosiaan meille jo neljäs (!!) kesä tässä ja pikku hiljaa on piha tai lähinnä tämä suuri 120 neliöinen terassialue tässä muotoutunut valmiiksi.

Ensimmäisenä vuonnahan meillä ei ollut koko terassia, vaan se rakennettiin toisena kesänä. Silloin tähän hankittiin myös ensimmäiset kalusteet, mutta oikeastaan vasta viime kesänä aloin kunnolla sisustamaan meidän ulko-olohuonetta. Teetimme valtavan suuren ruokapöydän ja asensimme mm. markiisin. Kalusteiden osalta halusin jakaa pihan kolmeen osaan; ruokailu-, oleskelu- ja löhöilyalueisiin. Toki järjestystä saisi muutella mielivaltaisesti milloin vain, mutta koin, että tällainen kolmen alueen ryhmitys olisi hyvä isolle terassille. Aika nopeasti huomasimme, että monet puutarhakalusteet, joita olimme katselleet olivat auttamatta liian pieniä meidän terassille. Tällaisen “tanssilavan” päälle ei jotenkin istuneet pienet ja “kiikkerät” kalusteet, vaan vaadittiin jotain jykevämpää ja massiivisempaa.

 

Veke.fi sivuston laajasta tarjonnasta löysin lopulta ne kaikista parhaimmat vaihtoehdot meille. Hillerstorp Himmelsnäs aurinkovuoteisiin iskin ensimmäisenä silmäni. Ne olivat täydelliset meidän “löhöilyalueelle”; tarpeeksi jykevät ja tarpeeksi suuret. Niissä on kaunis moderni muotoilu ja meidän rakastama tiikki materiaalina. Halusimme ehdottomasti materiaaliksi puun, joka harmaantuisi kauniisti ajan myötä. Nyt vuoden käytön jälkeen puu on jo selkeästi harmaantunut, joten älkää ihmetelkö värieroa sivustolla ja täällä blogissa. Minusta tiikkiset kalusteet vain paranevat ajan myötä ja nimenomaan tämä harmaantuminen tekee niistä todella upeita.

Ja kun kerran tiikin makuun pihalla pääsimme, niin samalla teemalla jatkettiin myös “oleskelualueen” kohdalla. House Nordic Derby teak-tuolit olivat kuin tehty meidän pehmustettujen tuolien kaveriksi. Ne toivat sopivasti lämpöä ja rouheutta. Näiden tuolien paras puoli on siinä, että ne sopivat myös sisäkäyttöön, kuten kuvasta näkyy. Tuoleissa on ihan super hyvä istua, vaikka eivät pehmustettuja olekaan. Veikkaan, että tuo sopivan kalteva ja rento istuma-asento takaa sen. Nämä ovat säilyneet vuoden päivät huomattavasti ruskeampina kuin aurinkovuoteet, vaikka tiikkiä tosiaan molemmat ovat. Veikkaan, että näissä on jokin erilainen käsittely päällä ja jää nähtäväksi haalistuuko väri tästä vielä. Mutta eipä tuo haittaa vaikka ei haalistuisi, sävy on tällaisenakin todella kaunis!

Talven yli nämä tuolit tosiaan olivat meillä sisällä ja pakkasimme muutenkin koko terassikaluston tuota jättipöytää lukuunottamatta talvisäilöön. Muutama viikko sitten toimme kalusteet taas terassille. Tänä vuonna ei ole enää suuria hankintoja tehtävänä, vaan kokonaisuus alkaa olla hyvin kasassa. Pienillä asioilla saa kuitenkin vielä viimeisteltyä ilmettä. Kuten vaikka näillä Ecopots Sofia -ruukuilla, jotka tilasin tänä keväänä Veke.fi sivustolta kahdessa eri koossa. Isomman Sofia-ruukun halusin ruokapöydän päälle ja istutin siihen yrttejä. Siitä voi kätevästi napsia lisää makua annokseen, vaikka kesken ruokailun. Pienempi Sofia-ruukku puolestaan päätyi oleskelualueen marmoripöydälle. Tästä pöydästä muuten kysellään tosi usein ja kerrottakoon vielä nyt yhteisesti, että tämä on kirppislöytö parilla kympillä! Painaa kuin synti, mutta sehän sopii paremmin kuin hyvin meidän tuuliselle merenrantatontille.

Ecopotsin ruukkujen lisäksi löysin Veken puutarhakalusteosastolta vielä yhden oleellisen jutun meidän kesäolohuoneeseen, nimittäin uuden grillin! Ostimme edellisen grillin meidän Helsingin kotiin ja se tuli sitten viime vuonna tiensä päähän. Täksi kesäksi meillä on nyt upouusi Mustang Monterey kaasugrilli alla, joten ennustan lukuisia ihania kesäpäiviä- ja iltoja tässä pihalla hyvän ruoan parissa.

Nyt toivottelen teille oikein ihanaa kesää näiden kuvien myötä! Meillä alkoi eilen koululaisen kesäloma ja itsekin pääsen tuossa piakkoin lomatunnelmiin ja täysillä nauttimaan meidän pihasta!

Screen-kaihtimet oikotie onneen

*Kaupallinen yhteistyö Eurokangas

Naurattaa yhä tuo viaton, sinisilmäinen ajatukseni, ettei meidän koti välttämättä tarvitsisi verhoja. Se nimenomaan tarvitsee niitä. Se tarvitsee niitä akustiikan näkökulmasta, estetiikan näkökulmasta, silmien terveyden näkökulmasta sekä lämpöhalvauksen näkökulmasta. Kun muutimme tähän taloon joulukuussa 2018, meillä ei ollut aavistustakaan minkälainen kuumuus meitä koettelisi joka kevät ja kesä. Puhumattakaan siitä kirkkaudesta, joka pakottaisi meidät pukemaan aurinkolasit päähän ruokapöytään. Olimme todella naiiveja tämän suhteen ja todella uskoimme siihen, että oli parempi säilyttää ikkunat ja ikkunaseinät koskemattomina kuin “pilata” ne verhoilla. Yksi kesä kuitenkin todisti ajatuksemme vääriksi ja toinen kesä puolestaan pakotti toimimaan. Viime kesänä meille asennettiin ensimmäiset verhot. Tänä keväänä loputkin huoneet “verhotettiin” ja vastoin kaikkia odotuksiani koti tuntuu nyt enemmän kodilta kuin koskaan aikaisemmin.

Kerroin teille jo tammikuussa kuinka “verhot viimeistelevät kodin“, mutta sitä tarinaa, jossa “screen-kahtimet ovat oikotie onneen” en ole vielä kertonut. Tänään keskitytään siis niihin ja näiden kuvien saattelemana yritän vakuuttaa teidät siitä, että screenit totta tosiaan ovat oikotie onneen.

 

Meidän screenit ovat peräisin Eurokankaalta, kuten ovat kotimme verhotkin. Kaikki on valmistettu mittatilauksena Suomessa. Verhoprojektimme alussa tilasimme screenit vain alakertaan keittiöön ja olohuoneeseen sekä tähän korkeaan tilaan. Halusimme nähdä miten ne istuvat tilaan ja toimivat käytännössä. Tänä keväänä loputkin merenpuolen isoista ikkunoista saivat screenit. Sen verran vakuuttuneita puolen vuoden käytön jälkeen olemme olleet niiden tehosta ja hyödystä.

Eurokankaan screenit tosiaan valmistetaan Suomessa ja saatavilla on myös mittaus- ja asennuspalvelu. Me mittasimme ja asensimme screenit itse. Se kävi yllättävän helposti, jos ei lasketa sitä rakennustelineiden pystytysurakkaa, jonka tämä korkea tila vaati, jotta screenit saatiin paikalleen. Maantasossa oleviin ikkunoihin asennus kävi alle puolessa tunnissa. Ne tosin erosivat näistä yläikkunoiden screeneistä muutenkin, sillä yläikkunoissa meillä on moottoroidut screen-kahtimet ja maantasossa taas käsikäyttöiset. Päädyimme yhdistelemään moottoroituja sekä käsikäyttöisiä ja se sopi meidän tarpeisiin hienosti. Moottoroituja ohjaamme Somfy-kaukosäätimellä, joka näkyy tässä alla. Kaukosäätimeen pystyy ohjelmoimaan useamman verhon, joita pystyy sitten liikuttamaan vapaasti oman mielensä mukaan.

Miksi päädyimme hakkimaan juuri screenit emmekä tavallisia rullaverhoja?

Verhovaihtoehtoja tutkiessamme pidimme tiukasti meidän kriteerit mielessämme. Sivuverhojen tehtävä oli luoda kodikkuutta ja parantaa akustiikkaa sekä toimia enemmän sisustuselementtinä kuin esimerkiksi lämmönsäätelijänä. Se tehtävä luovutettiin suosiolla kaihtimille ja koska lämpö tai sen liiallisuus oli meidän suurin haaste lähdimme etsimään vaihtoehtoa, joka blokkaisi nimenomaan lämpöä pois päin kodistamme. Löysimme tässä kohtaa screen-kahtimet, joiden etuna oli myös läpikuultavuus. Sen lisäksi, että tekninen screenkangas vähentää sisään tulevan valon ja lämpösäteilyn määrää se myös säilyttää maiseman.

Meidän kannalta tämä oli täydellinen ratkaisu. Alun alkaenhan emme olleet verhoja halunneet juuri maiseman vuoksi, joten screenit olivat tässä kohtaa oiva ratkaisu. Saisimme pitää maiseman, mutta pääsisimme eroon kuumuus- ja kirkkaushaasteista. Seuraavissa kuvissa näkyy hyvin, miten sohvalla istuessa maisema näkyy, vaikka screen on vedetty aivan alas saakka.

Niinä päivinä, kun kuumuus ei ole ongelma saatan leikitellä verhojen kanssa ja laskea screenit esimerkiksi puoliväliin. Näin ne luovat aina hieman erilaisen tunnelman ja valaistuksen. Screenit ja verhot ovat niin luonnollinen osa ikkunoita ja sisustustamme nykyään, etten enää osaisi kuvitella taloamme ilman. Ilme olisi vähintään “alastoman” oloinen, jos ne poistettaisiin.

Myös ulkoapäin talo näyttää nyt paljon yhtenäisemmältä kuin ennen ja screenkangas ihanasti peilaa merimaisemaa ikkunoihin. Vaikka kangas on läpikuultava tuo se myös yllättävän paljon näkösuojaa. Päiväsaikaan sisälle ei näe ollenkaan ja yönpimeydessä, jos sisällä on valot, niin erotat vain hahmoja. Tämä on harmillinen uutinen vastarannan mökkien asukkaille ja veneellä ohi ajaville 😀 Ei ole enää tirkistely-mahdollisuutta niin kuin ennen.

Itse screenkankaasta halusin vielä sanoa pari sanaa. Kangasvaihtoehtoja oli tosiaan muutamia ja me valitsimme lopulta kankaaksi EXk alusscreenin sävyssä A100 valkoinen. Sävy on valittu niin, että se sointuu kauniisti ikkunanpuitteisiimme, eikä näin ollen “loista” sieltä liian valkoisena tai kellertävänä. Ulkopinta on aavistuksen kiiltävää ja “foliomaista”. Minua mietitytti kovasti miltä se näyttää ylös rullattuna, mutta sitten keksin rullauttaa screenit ns. väärin päin, jolloin rullautuvuus on pois päin ikkunasta. Tämän avulla screenin ulkopuoli pysyy koko ajan piilossa ja ilme on mielestäni yhtenäisempi. Toki tämä tekee sen, että screen on aavistuksen kauempana ikkunan pinnasta, mutta meidän tapauksessa se ei itse asiassa muuttanut kauheasti mitään, sillä ikkunan poikkipuun vuoksi sitä ei olisi ollut edes mahdollista asentaa aivan ikkunan pintaan. Normaalistihan screen-kahtimet nimenomaan halutaan asentaa mahdollisimman lähelle ikkunaa maksimoidakseen valon- ja lämpösäteilyn heijastaminen pois päin.

Poikkeavasta ratkaisustamme huolimatta screenit ovat toimineet moitteettomasti. Ne blokkaavat kuumuutta todella tehokkaasti, kuten myös valonsäteitä. Meillä ei enää syödä aurinkolasit silmillä ja lämpötilat pysyvät mukavissa lukemissa, vaikka aurinko porottaisi aamusta iltaan. Kuumana hellepäivänä screenit yhdessä ilmalämpöpumpun kanssa tekevät kodimme lämpötilasta todella miellyttävän. Tästä syystä halusimme asentaa screenit myös yläkerran makuuhuoneisiin. Nyt nämä viimeisenä asennetut makuuhuoneen screenit viimeistelevät ihanasti kodin verhoprojektin.

ps. Mietimme eilen mieheni kanssa, että voisikohan screen toimia myös valkokankaana leffaillassa. Olisi nimittäin aika täydellistä, josta sängystä käsin voisi katsoa leffaa ikkunan kokoiselta näytöltä…

Verhot viimeistelevät kodin

*Kaupallinen yhteistyö Eurokangas

Ne klassiset, useimmiten esitetyt kysymykset talonrakentajille: “Onko teidän koti jo valmis?” ja “Mitä tekisitte toisin?“.

Olen valehtelematta vastannut näihin kysymyksiin kymmeniä, ellen satoja kertoja. Hermostuneen naurun kera kerron aina, mitä kaikkea tekisimme nyt toisin. Hermostuneen siksi, että vaikka tiesin jo etukäteen, että ensimmäisestä talosta on käytännössä mahdotonta tehdä täysin onnistunuttta (aina tulee pikkuisia tai vähän isompia kämmejä tai mieli muuttuu), niin silti elättelin toivoa, että me onnistuisimme. Nämä kolme vuotta täällä ovat kuitenkin osoittaneet, että olimme rakennuttajina ihan raakileita. Onnistuimme kyllä ensikertalaisiksi hyvin, mutta jos joskus rakentaisimme toisen talon, niin moni asia tulisi huomioitua paremmin.

Kuten vaikkapa verhot. Samaan aikaan on todella uskomatonta, ettemme uhranneet niille kunnolla edes ajatusta rakennusvaiheessa, mutta toisaalta myös hyvin ymmärrettävää, sillä talomme oli yksi valtava palapeli eikä resurssimme yksinkertaisesti riittäneet kaikkeen. Lykkäsimme mm. verhojen hankintaa myöhemmiksi, sillä ajatuksella, että “katsotaan sitten tarvitaanko niitä”. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nyt kertoa, että kyllä tarvitaan. Paitsi, että verhot tuovat kodikkaan tunnelman, ovat ne myös asumismukavuustekijä monella tapaa. Tekstiilit tunnetusti vähentävät huoneiden kaikumista ja rytmittävät kivasti sisustusta. Yksi iso asia, johon emme osanneet varautua oli se hillitön lämpö ja kirkkaus, joka puskee meillä aurinkoisina päivinä etelätontilla sisälle. Pari kesää sitä kärvisteltiin, mutta sitten tuli stoppi. Asialle oli tehtävä jotain.

Viime keväänä päätin aloittaa projektin nimeltä “Verhot” ja miettiä koko taloon pala palalta täydellisen verhosuunnitelman. Minkälaisia, mallisia, värisiä ja ominaisuuksia omaavia verhoja kukin huone tai tila tarvitsisi. Koska suunnitelma oli lopulta kuin yksi iso sillisalaatti ja mitat hyvin vaihtelevia, päätin suunnata Eurokankaaseen, jossa olen aikaisemminkin teettänyt onnistuneesti meidän vanhaan kotiin mittatilausverhoja. Heiltä saa asiantuntevaa palvelua joka askeleella, kotimaisen ompelutyön sekä myös mittaus- ja asennuskäynnit kotiin tarvittaessa. Kotkan Eurokangas on minulle hyvin tuttu paikka, sillä sieltä olen vuosien aikana ostanut myös monet kankaat ja tarvikkeet erilaisiin vaate- ja tuunausprojekteihin. Tuttujen myyjien kanssa tulee monesti vaihdettua useampikin sana. Aina yhtä kiva asioida siellä, kun tietää, että palvelun (ja tuotteiden) laatu on taattu! Näin oli myös tällä kertaa.

Päädyimme nyt ensimmäiseksi hankkimaan verhot alakerran isoon yhtenäiseen tilaan. Keittiö ja olohuone kaipasivat verhoja tuomaan kodikkuutta ja mietimme myös niitä korkealle hirsiseinälle. Totesimme kuitenkin, että hirsi on jo itsessään niin kaunis pinta ja kotimme “väriläiskä” ettemme halunneet lähteä sitä verhoamaan. Sen sijaan korostimme sitä rajaamalla alkuperäisen hirren sävyiset seinät vaaleilla verhoilla keittiön ja olohuoneen puolelta. Näin tilaan syntyi mielestäni vieläkin parempi rytmiikka ja verhot näyttävät siltä, kuin ne olisi ihan oikeasti suunniteltu tähän jo silloin rakennusaikana. Kangasverhojen lisäksi akuuttitarve oli verhoille, jotka toisivat helpotusta liialliseen kirkkauteen ja kuumuuteen erityisesti kesäaikaan. Päädyimme siis samalla kertaa hankkimaan myös screenit (jotka vilahtavat näissä kuvissa) merenpuolen ikkunoihin. Ne ovat olleet todellinen pelastus meille, mutta kerron niistä lisää hieman myöhemmin.

Palataan sen sijaan nyt näihin kuvassa näkyviin verhoihin, jotka ovat siis identtiset keittiössä ja olohuoneessa. Ihan ensimmäiseksi tilasimme Eurokankaalta vahvat peruskiskot kattoon. Halusimme niiden olevan mahdollisimman vähäeleiset, mutta kuitenkin lujat ja kestävät. Nämä sulautuvat hyvin kattoomme ja olivat helppo kiinnittää. Instagramin puolelle tein pienen videon verhokiskojan ja itse verhojen asennuksesta, eli jos sellainen kiinnostaa, niin se löytyy sieltä!

Kiskojen jälkeen lähdin tutkimaan verhokangas vaihtoehtoja. Halusin jotain läpikuultavaa ja suhteellisen kevyttä, mutta en mitään rimpulakangasta, vaan ryhdikkään ja kauniisti laskeutuvan. Haasteita tähän toi myös ikkunoiden ja seinien leveys, joten päädyimme heti katselemaan tuplaleveitä kankaita. Halusin verhojen ehdottomasti olevan yhtenäiset ja näin ollen tuplaleveys oli ehdoton kriteeri. Toinen iso kriteeri oli täydellinen vaalea sävy. En halunnut liian kylmää tai kellertävää valkoista. ASSOS-nimisestä tuplaleveästä (320cm) kankaasta löytyi useampia vaalea sävy ja lopulta myös se täydellinen meille (A202). Värisävyn päättäminen myymälässä olisi ollut todella haastavaa, mutta onneksi Eurokankaalta on mahdollisuus panttia vastaan saada kangasfiileri kotiin mallailtavaksi. Suosittelen ehdottomasti käyttämään tämän mahdollisuuden hutien välttämiseksi. Kankaat ja sävyt käyttäytyvät hyvin eri tavoin eri valoissa/tiloissa ja siihen, miltä ne juuri sinun kotona ja juuri siinä yhdessä huoneessa näyttävät on hyvin yksilöllistä.

Kankaan lisäksi meidän oli vielä päätettävä tietysti verhojen mitat ja se millaisella kiinnityksella verhot tulisivat kiskoon. Minulle aavistuksen ylipitkät verhot ovat aina olleet ne parhaimman näköiset, enkä voi sietää, jos verhojen ja lattian väliin jää pienikin hajurako. Millilleen lattiatasoon mitoitetut sen sijaan ovat hyvin virallisen oloiset ja nyt kaipasin enemmän rentoutta ja kodikkuutta. Ehkä toimistolle voisin valita tuon täsmämitan. Mikä teidän mielestä on se ihanteellinen verhojen mitta? 🙂

Kiskojen kanssa vaihtoehdoksi jäi tosiaan nauhakiinnitys ja valittavana oli joko kynälaskosnauha ja aaltomainen wave-nauha. Tässä ei ollut sen kummemmin miettimistä, sillä molemmat sekä minä että mieheni olimme heti aaltomaisen kannalla. Ja voi vitsit miten paljon tuosta pidänkään. Wave-nauhaan tulee verhokoukkuja ja niiden tiheys määrittää sen kuinka iso “aalto” verhoon syntyy. Tämän voi itse määritellä kotona verhoja asentaessa. Wave-muoto taas itsessään syntyy napsauttamalla koukut paikoilleen vuorotellen eri suunnista. Tätä on vaikea näin kirjallisesti selittää, mutta Instagramin puolen videostani sen hahmottaa paremmin.

Nyt on tämä tila verhojen osalta valmiina ja itse talokin taas askeleen lähempänä valmista, vaikka täysin valmis talo tuskin koskaan tulee olemaan. Viitaten tuohon alun toiseen kysymykseen onko kotimme jo valmis, niin en rehellisesti usko, että (kenenkään) talo tulee koskaan tuntumaan täysin valmiilta. Omakotitalossa on aina jotain fiksattavaa ja vaikka sitä ehtisikin kaiken tehdä, niin sitten tulee uusia fiksattavia ja siihen päälle vielä maun muuttuminen jne.

Nyt nautimme kuitenkin tästä tilanteesta, uusista verhoista ja tulevasta joulusta. Äsken katselin joulukuusta ja mietin, että yhdessä verhojen kanssa täällä tuntuu kyllä jo taas todella paljon kodikkaammalta kuin vaikkapa viime jouluna. Verhot kyllä viimeistelvät kauniisti tilan kuin tilan.

Tästä tuli muuten mieleen, että lahjakortti Eurokankaaseen on varmasti mieluisa joululahja monelle, varsinkin jos haaveissa on juuri uudet verhot.

 

DIY – keraaminen iso vaasi

Löysin kierrätyskeskuksesta suuren läpinäkyvän lasivaasin, joka oli toki kaunis sellaisenaankin, mutta mieleeni piirtyi heti kuva tummasta keraamisesta versiosta. Se olisi niin hieno, mietin ja sopisi meidän muuten vaaleaan olohuoneeseen. Päätin ostaa lasivaasin ja kokeilla maalata sen mustaksi. Pelkällä maalilla siitä olisi ehkä tullut vähän tylsä, joten lisäsin joukkoon tekstuuripastaa. Näin pinnasta tuli ihanan elävä. Pelkkä akryylimaali ja pasta eivät kuitenkaan tuntuneet tarpeeksi kestäviltä ja peittäviltä, joten suihkutin vielä koko komeuden matta mustalla spraylla. Tadaa musta “keraaminen” vaasi on valmis! Mitä pidätte?

Tarvikkeet: mustaa akryylimaalia, struktuuripastaa, matta mustaa spraymaalia

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat. Pieni vaiva, suuri ero! Itse tykkään enemmän tästä mustana, entä te?

Makuuhuoneen muutosprojekti

Minulta kysytään usein, että mitä asioita tekisin toisin talossa? Olenko kaikkeen tyytyväinen? Tuliko virheitä? Huteja?

Tulihan niitä. Ei onneksi katastrofaalisia, mutta sellaisia kyllä, jotka korjaisin seuraavassa hypoteettisessa talossa. Sitähän aina sanotaan, että kolmannesta talosta tulisi täydellinen. Mutta ehei, en ole rakentamassa kolmea. Korkeintaan tulevan rantasaunan teen ja fiksaan tässä nykyisessä ne vriheet, jotka järkevästi ajatellen voin.

Sitä en osaa sanoa, onko postauksen villiehdotus sitten järkevää, mutta tahtoisin kovasti yrittää toteuttaa tämän muutoksen. Nimittäin meidän makuuhuoneeseen. Se on alusta asti tuntunut jotenkin epäonnistuneelta, keskeneräiseltä ja puutteelliselta. Seinien väristä lähtien olen kokenut sen menneen vähän “pieleen”. Tila itsessään on mahtava 18 neliön huone ja sen päälle vielä reilu 10 neliön vaatehuone. Tilaa siis on, mutta käytettävyys ja myös esteettisyys on tästä kaukana. Mitään ei ole mietitty loppuun asti ja tästä osasta taloa, jos jostain huomaa, että paukut vähän loppuivat viime metreillä. Myöskään silloinen järjenjuoksuni viimeisillään raskaana ei ollut ihan parhaimmillaan. Olenkin julistanut, että väsyneenä ja raskaana ei saisi koskaan tehdä näin isoja päätöksiä, kuten talon rakentamiseen liittyviä yksityiskohtia.

Noh mikä tässä sitten mättää? On tilaa ja avaruutta, jota toivoimme, mutta onko sitä liikaa? Neliöitä ei mielestäni ole, mutta ne on käytetty surkealla tavalla. Makuuhuoneessa on sängyn lisäksi vain tyhjää. Sinne tuntuu hölmöltä laittaa jotain kaappia tai yksittäistä nojatuolia, johon keräisin vain valtavan vaatevuoren (kokeiltu on). Vaatehuone, korjaan pukeutumishuone sen sijaan on vielä pahempi murheenkryyni. Ajatus jenkkileffojen hulppeasta pukeutumishuoneesta oli hauska, mutta todellisuudessa todella epäkäytännöllinen. Tällä huoneella ei oikein ole mitään virkaa, sen vaatesäilytyksen lisäksi siis ja sinne kertyy vain turhaa tavaraa lojumaan. Jos nyt rakentaisin talon, en harkitsisi sekuntiakaan laittavani sinne pukeutumishuonetta. Tekisin kompaktin vaatehuoneen käytävällä piste.

Tätä asiaa yhtenä päivänä manatessa minulle tuli ajatus. Voisiko meidän makuuhuonetta muuttaa niin, että pukeutumishuoneen tilalle tulisikin kompakti vaatehuone? Saisiko makuuhuone samalla uuden järjestyksen? Voisiko sängyn kääntää niin, että maisema avautuisi meille molemmille suoraan eteen? Tästä lähti villi-idea, jonka olen luonnostellut alle. Tässä ensimmäisessä luonnoksessa käänsin sängyn kohti merta ja sijoitin sängyn taakse “tilanjakajan”. Olisko se seinä? Puolikas seinä? Seinän ja työpöydän yhdistelmä? Sitä en vielä tiedä, mutta ajatus huoneen jakamisesta näin houkuttaa suuresti. Sängyn molemmin puolin jäi hyvin tilaa ja nukkumistilasta tuli nyt ihanan kompakti, mutta silti ilmava.

Seuraava astetta villimpi idea oli tämän lisäksi nykyisen väliseinän purkaminen makuuhuoneen ja pukeutumishuoneen väliltä. Yhtäkkiä olikin 30 neliötä avaraa tilaa. Kiepauttamalla yhden vaatekaapiston keskelle entistä pukeutumishuonetta sain muodostettu L-mallisen vaahuoneen. Vaatekaapin takaosaan voisi rakentaa kevyen seinän tai vaikka kirjahyllyn. Näillä kahdella tilanjakajalla (sängyn “päätyseinä” ja vaatekaappi) sain jaettua ennen niin huonosti käytetyn tilan kolmeen osaan. Ensimmäisenä varsinainen nukkumisosasto, jossa olisi vain sänky, ehkä joku kapea hylly tai vain valaisin. Toisessa tilassa olisi mahdollisesti pieni työtila ja ehkä tv-tila, josta tosin mieheni ei ollut yhtään innostunut. Minusta olisi ihanaa, jos meillä olisi tässä pieni oma olohuone ja sen takana L-mallinen vaatehuone. Ihannetilanteessa tähän voisi rakentaa meidän ihka oman kylppärin, mutta sille ei ole tarvetta, eikä tarvittavia putkivetoja.

Tämä uusi tilanjako toisi näihin neliöihin niin paljon lisää, että tällä hetkellä yritän epätoivoisesti vakuuttaa mieheni tästä hullusta ideasta 😀 Se meneekö tämä läpi, on vielä mysteeri. Itse tykkään kovasti ajatuksesta, että tästä tulisi tällainen hotellimainen minisviitti ja ennen kaikkea tila otettaisiin paremmin haltuun. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että on täysi vääryys pitää sänkyä alkuperäisellä paikalla, kun sen voi laittaa suoraan kohti merta. Olen harkinnut makuuhuoneen maalaamista, seinien paneloimista ja vaikka mitä muita muutosvaihtoehtoja jo monta kertaa, mutta mitään en ole saanut saatettua loppuun saakka, sillä mikään ei ole tuntunut oikealta/riittävältä. Ensimmäistä kertaa olen nyt sitä mieltä, että tässä se on. Meidän makuuhuone, sellainen todellinen master bedroom, joka tästä olisi ihan alunperinkin pitänyt tulla.

 Mitä te olette tästä ideasta mieltä? Vinkkejä? Jos joku ammattilainen lukee tätä, niin voi antaa myös rakentavat kommentit onko tämä kannattavaa tai ylipäätänsä mahdollista 😀

Pieni päivitys kylpyhuoneeseen

Otetaan tähän väliin vähän sisustusasiaa. Pari näistä kuvista on jo vilahtanut IG:n puolella, mutta jaetaan ne vielä tännekin 🙂 Pitkän aikaa tuntui, ettei oikein mikään huone kotona ollut valmis, vaan aina oli jotain mitä piti vielä fiksata. Nyt kylpyhuoneen suhteen olo on ollut jo tovin eri. Tämä on tältä erää valmis ja lopputulos on yhä ihanan minimalistinen kuin alunperin haaveilimme. Uusimpana lisäyksenä täällä on nuo shampoohyllyt sekä pyyhetikkaat.

Rakennusvaiheessa emme halunneet tehdä kiinteitä syvennettyjä hyllyjä, vaan halusimme jotain muuta. Sitä jotain muuta ei kuitenkaan meinannut löytyä millään. Ei ainakaan sellaista katseen kestävää, jota ei tarvitsisi laattoihin porata. Nämä NAKA:n hyllyt iskin silmääni Instassa ja päädyin laittamaan heille viestiä.

Hyllyt sain lopulta pr-lahjaksi ja tikkaat ostin siihen lisäksi. Tämä beigen sävy istui meidän laattoihin todella hyvin! Hyllyt on sekä kauniit, että käytännölliset. Eikä niitä tosiaan tarvinnut porata laattoihin, vaan ne ovat teippikiinnityksellä kiinni!

Mitä pidätte lopputuloksesta?

(* Shampoohyllyt saatu)

 

Uutta sänkyä etsimässä

Viimeisen parin viikon aikana on tosiaan tullut etsittyä sitä täydellistä uutta sänkyä meille. Ja makoiltua useammassakin sänkyliikkeessä, tunnusteltua ja pohdiskeltua. Lähtiessämme tähän projektiin kuvittelin, että tämä olisi helppo homma, mutta aika nopeasti ymmärsinkin, että meillä on mieheni kanssa sen verran erilaiset toiveet uuden sängyn suhteen ja mieltymykset mm. sängyn kovuuden osalta, että projekti vaatisi aikaa ja myös euroja. Oli ehdottomasti lähdettävä hakemaan sänkyä, jonka saisi kustomoitua molempien toiveiden mukaan.

Minä haaveilin pehmeästä, kimmoisasta “hotellisängystä”, kun taas mieheni halusi suhteellisen kovan ja jämäkän sängyn. Edellisestä sängynostokerrasta oli kulunut yli vuosikymmen, joten meillä kummallakaan ei oikein ollut hajua tarjolla olevista vaihtoehdoista. Onneksi teillä oli ja sainkin Instagramin puolella koottua listan suosituimmista sänkybrändeistä ja -malleista. Päätimme käydä kaikki listalla olevat läpi (jos mahdollista) ja tehdä päätöksen vasta sen jälkeen. Kotkasta ei ihan jokaista löytynyt, joten teimme loppiaisena vielä yhden sängynostoreissun Kouvolaan. Ja tiedättekö mitä, se kannatti!

Kotka-Hamina akselilla saimme testattua Jensenin Majestic-malliston sängyt, Svanen sängyt sekä Askon omat mallit. Testasimme myös monien kehuman Tempurin sekä pari muuta vastaavaa älyvaahtosänkyä, mutta ihan rehellisesti ne eivät olleet yhtään meitä varten. Uskon, että näille löytyy oma kannattajakuntansa, mutta näiden parin kokeilukerran perusteella voin sanoa, ettemme me mieheni kanssa kuulu siihen. Onneksi olimme tästä samoilla linjoilla, sillä olisi ollut melkoinen pähkinä purtavaksi, jos toinen olisi halunnut esim. Tempurin ja toinen vastustanut sitä kiivaasti 😀

Mutta palataampa vielä niihin kokeilemiimme sänkyihin. Kouvolaan ajoimme testaamaan Hästensin sängyt, jotka niin ikään olivat korkealla suosittelulistalla. Mieheni piti niistä kovasti, mutta itselleni ne eivät tuntuneet yhtään omilta. Tähän mennessä ainoastaan tuo Svane, jonka patjat perustuvat älygeeliin, oli miellyttänyt meitä molempia. Epäröimme kuitenkin sen hankkimista ja pohdimme, miten geeli muuttuisi mahdollisesti vuosien varrella. Svanesta olin kuullut teiltä paljon hyvää, mutta myös negatiivisia kokemuksia mahtui joukkoon, joten ihan suoralta käsin emme olleet valmiita Svanea hankkimaan.

Kouvolassa kävimme myös kokeilemassa kolmanneksi eniten ääniä saaneen Iskun Carpe Diem-malliston, kuitenkaan siihen tykästymättä. Lopulta parhaat vaihtoehdot löytyivät Vepsäläisen myymälästä, Jensenin toisesta mallistosta nimeltä Supreme. Tästä mieheni ihastui ekstrajämäkkään patjaan ja minä pehmoiseen mediumiin. Petareistakin löytyi nopeasti se suosikki. Jenseniltä olimme tosiaan aiemmin kokeilleet jo Majestic-mallin sänkyjä, mutta niistä mieheni ei niin pitänyt. Ne tosin olivat kaikki ns. jenkkisänkyjä ja se saattoi vaikuttaa asiaan. Nyt kokeilimme sekä jenkkimallista sänkyä että runkopatjoja, jotka on verhoilun avulla “nivottu” yhteen. Näistä jälkimmäinen vaihtoehto sopi molemmille, joten sellaiseen ratkaisuun nyt todennäköisesti päädymme. Verhoilun väristäkin päästiin sopuun ja jalkavaihtoehdot on tsekattu valmiiksi.

Vielä pitäisi päättää mahdollinen sängynpääty. Sen voi tokia hankkia jälkikäteenkin, mutta helpointa se olisi toki ostaa nyt samalla, jos mieluinen löytyy. Itse pidän sängystä myös ilman päätyä, mutta toki se tuo tietynlaista ryhtiä ja viimeistellympää ilmettä. Tällä hetkellä tuollainen sivuille levittyvä melko matala sängynpääty miellyttää eniten silmääni, vaikka kuvittelin aluksi, että pääty olisi ehdottomasti ennemmin korkea kuin leveä. Lopputuloksesta haluamme molemmat aika minimalistisen ja siistin, jota ei välttämättä tarvitse verhota helmalakanoihin, vaikka niistä henkilökohtaisesti pidänkin.

Myös yöpöytiä olen jo ehtinyt miettimään ja todennut, että ei ainakaan mitään kiinteitä pöytiä ole meille näillä näkymin tulossa. Minusta yöpöytiä voi myös olla kahden sijaan vain yksi toisella puolella, eli lopputuloksen ei tarvitse välttämättä olla niin symmetrinen. Vaaleaa kangasta vasten erilaiset puu- ja kivipöydät näyttävät erityisen hyvältä. Ennen pöydän/pöytien hankkimista täytyy kuitenkin tilata se itse sänky ja odotella, että sen saapumista kotiin. Tärkeintä on, että löydettiin hyvä ja molempia miellyttävä sänky, joka toivottavasti parantaa uniemme laatuja selvästi!

Kiitos vielä teille kaikille sänkyvinkeistä! Jos minä voin nyt puolestani auttaa jotakuta uuden sängyn hankinnassa, niin kysykää ihmeessä 🙂

Vintage sisustuslöytöjä

Myönnän, olin se ärsyttävä stereotyyppinen bloggaaja, joka kertoi jostain “ihanan jännittävästä jutusta” kertomatta siitä kuitenkaan yhtään mitään. Olin tehnyt kirppislöydön, mutta en esitellyt sitä. Vielä. Rehellinen syy tähän oli se, että löytöni painoi niin tuhottomasti, että tämän siirtämiseen autosta kotiimme tarvittiin ehdottomasti kaksi ihmistä tai ainakin minua vahvempi ihminen. Siispä venyi pitkälle iltaan ennen kuin sain löytöni paikoilleen ja oikeastaan vasta seuraavana päivänä asettelin pöydän siihen sijoille, mihin olin sen kierrätyskeskuksessa kuvitellut.

Enhän minä uutta sohvapöytää olisi tarvinnut, mutta kun tämä oli niin pirun nätti. Rusehtavaa kiveä (marmoria oletan), priimakunnossa, täydellisen kokoinen ja naurettavan hintainen. Myyjä antoi minulle vielä viisi euroa alennustakin ja maksoin pöydästä lopulta 35 euroa. Tässä paraatipaikalla korkeassa tilassa on aikaisemmin ollut isoäitini vanha lasipöytä, josta en tietenkään ole valmis luopumaan, joten päätin heittää koko olohuoneen järjestyksen uusiksi. Nyt meille mahtuu yhden sohvapöydän sijasta kaksi ja vitsit olen fiiliksissä! Näissä kuvissa ei uusi järjestys olohuoneen puolella vielä näy, mutta kuvaan senkin mahdollisimman pian.

Olkkariin sekä tähän korkeaankin tilaan on vielä tulossa pieniä muutoksia, mm. ne yhä tekeillä olevat nojatuolit (ikuisuusprojekti) ja uusi/uudistettu tv-taso, joten täytyy ottaa toiset kuvaukset joka tapauksessa. Pikku hiljaa hyvä tulee on ollut mottoni talon sisustuksen suhteen ja nyt alkaa ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että tästä ihan oikeasti tulee hyvä!

Intoni vintage kalusteisiin ja kierrätyskeskusten koluamiseen on alunperin lähtenyt ihan rahasyistä. Sieltä voi tehdä edullisia löytöjä, eikä sisustamiseen tarvita muhkeaa lompakkoa. Ajan myötä näistä löydöistä ja kirppistelystä on myös tullut itselleni keino luoda omannäköinen sisustus. Vintage-aarteet tuovat persoonallisuutta ja niiden tuominen kotiin on aina yhtä kutkuttavaa. Mieltä lämmittää myös ajatus siitä, ettei aina tarvitse ihan oikeasti ostaa uutta. En sano, että pitäytyisin nykyisessä linjassani, enkä tältä istumalta hankkisi kaikkia ihania design-unelmia uutena, jos siihen yhtäkkiä olisi mahdollisuus. Mutta sen sanon, että en ole lainkaan harmissani siitä, ettei sisustus tule meille sormia napsauttamalla. Se muovautuu pikku hiljaa ja on kiehtova yhdistelmä uutta sekä vanhaa.

Tästä pöydästä piti vielä sanoa sen verran, että vaikka sitä ja eritoten sen pöytälevyä ihannoin, en ole vielä ihan täysin vakuuttunut pöydän jalasta. Metallijalka on kyllä erikoinen ja näyttävä, mutta sopiiko se tähän ja meille siitä en ole varma. En myöskään siitä, että jätänkö sen tällaiseksi vai tuunaanko hieman. Mietin nimittäin ihan ensimmäiseksi pöydän nähtyäni, että spray-maali voisi tehdä jalasta paremman näköisen, mutta nyt en enää ole varma. Paras vaihtoehto olisi ehkä kuitenkin vaihtaa koko jalka, mutta kysymys kuuluukin millaiseksi? Mitä te olette mieltä? Onko hyvä näin vai kaipaisiko toisenlaista jalkaa/jalkoja? Ideoita saa heitellä ilmaan!

Ps. Myös kuvien pieni kynttilän jalka ja taustalla näkyvä valaisin ovat uusia kirppislöytöjä! Valaisin on itse asiassa tulossa yläkertaan, mutta pääsi nyt kuviin mukaan tähän 🙂

Leffamaja portaiden alla

Kaupallinen yhteistyö: Viaplay

Jo siinä vaiheessa, kun aloitimme meidän taloa suunnittelemaan ja tiesimme siitä tulevan kaksikerroksisen, sanoin miehelleni, että portaiden alle ei sitten jätetä sellaista typerää pölyjen tai romujen keräämisnurkkaa. Sille tilalle pitää keksiä jokin funktio ja sen pitää mieluusti olla umpinainen edes osittain. Projektin aikana visioni portaiden alaosasta selkiintyi ja hyvin lähellä muuttoa tajusin, että hei tännehän saadaan kivasti lasten leluja. Kuopuksen ollessa vauva oli kätevää, että isosisko pystyi leikkimään alakerrassa samalla, kun minä laitoin esimerkiksi ruokaa. Alkuun portaiden alla olikin pieni Ikean keittiö ja muutama lelulaatikko.

Kuopuksen kasvaessa molemmat innoistuivat leikkimään täällä “ylimääräisessä lastenhuoneessa”, mutta tila kahden lapsen ja keittiön kanssa alkoi jäämään ahtaaksi. Päädyin siirtämään keittiön pois tieltä ja jättämään vain lelut paikallaan. Vähän aikaa sitten portaiden alle jäävään tilaan lisättiin vielä pariovet ja siitä lähtien tämä on ollut tyttöjen ehdottomasti lemppari piilopaikka. Täällä he istuvat aamusta lähtien kaksin riemusta kikatellen. Välillä huomasin esikoisen vetäytyvän tänne omaan rauhaan katselemaan lastenohjelmia ja siitä sain idean toteuttaa tästä lapsille ihka oman taianomaisen leffamajan.

Viime viikolla, kun tytöt olivat molemmat kotona pienen flunssan vuoksi päätin ilahduttaa heitä tarttumalla tuumasta toimeen. Leffamajan luomiseen ei tarvittu kuin pehmoinen patja ja paljon tyynyjä, muutama ruuvi, valosarjoja ja koristetta seinille. Tunnin puuhastelun jälkeen lasten oma pakopaikka oli valmis. Voi sitä iloa ja riemua, kun he ensimmäistä kertaa tänne kurkkasivat. Samantien tytöt käpertyivät yhdessä vierekkäin tyynyjen sekaan ja äitille kävi käsky sulkea ovi.

Säilytyslaatikoihin olin jemmaillut lastenkirjoja ja muutamia leluja, joka oli kyllä toinen neroleimaus itseltäni. Leffamaja toimii siis edelleen myös leikki- ja lepopaikkana. Toissa iltana lupasin minille, että järjestäisimme kaksin ihka oikean leffaillan majassa poppareineen ja muine leffaherkkuineen. Leffaksi valittiin Viaplayn yksi uutuusleffa Jeti, joka osoittautui melko perinteiseksi lastenleffa tarinaksi, mutta jossa kuitenkin oli uudenlaiset, veikeät hahmot ja hieman uudenlaisessa, erilaisessa ympäristössä. Tässä hyvin mukaansa tempaisevassa leffassa oli myös hauskaa nykypäivään sijoittuvaa somehuumoria äidille 😀

Parasta on kyllä näin aikuisiällä ollut tajuta, miten paljon oikeasti näihin lastenohjelmiin ja -leffoihin saadaan sellaista huumoria sisällytettyä, joka naurattaa erityisesti meitä vanhempia. Siinä on hyvä alkaa kesken leffan selittelemään lapsille, miksi jotkin kohdat ovat muka niin hassuja, kun heitä ei naurata tippaakaan 😀

Näin syksyn kynnyksellä Viaplaysta löytyy muuten taas paljon uutta katsottavaa koko perheelle. Listaan tähän alle vähän uutuuksia ja katselusuosituksia sekä koko perheelle että sitten erikseen meille aikuisille.

Syysuutuuksia lapsille/koko perheelle

• Pipsa possu kausi 6
• Jeti

Muita meidän perheen suosikkeja:

Leffat

The Boss Baby / Corgi – Kuningattaren koira / Aladdin / Madagascar /  Lemmikkien salainen elämä 1 ja 2 / Itse Ilkimys 1-3

Sarjat

PAW Patrol, Butterbean’s Cafe, Sunny Day, My Little Pony, Seikkailija Dora, Lego Friends, Saagan seikkailut, Mian maaginen maailma, Seikkailija Dora

Syysuutuuksia aikuiselle

• Catwalk kausi 1 Viaplay Original (tää vaikuttaa super mielenkiintoiselta! Pakko katsoa asap!)

• Rakasta mua kausi 2 (Tää tuntuu olevan monen suosikki tällä hetkellä!)

• Sons of Anarchy kaudet 1-7

• 9-1-1 kausi 3

• Billions kausi 4

• Bloodshot (25.9)

Aikaisemmin kerroinkin teille jo Viaplayn ja Elisa Viihteen voimien yhdistymisestä. Heinäkuusta alkaen on siis Viaplayn katselupakettiin on kuulunut myös Elisa Viihde Aition sarja ja leffat. Tarkoittaa entistä enemmän katsottavaa! Minulle syksy on jotenkin erityisen ihanaa aikaa etsiä uusi hyvä sarja pimeneviin iltoihin tai joku hyvä leffa työviikon päätteeksi. Niihin uppoutuu jotenkin ihan eri tavalla nyt kuin esimerkiksi kesällä. Mietin tässä, että ehkä käperryn joku ilta tuonne lasten majaan oman leffan tai sarjavalinnan kera 😀 Kieltämättä siitä tuli aika houkuttelevan näköinen loikoilupaikka myös minusta vai mitä olette mieltä?

DIY taidetta – tauluja kotiin

Uusin tuunaukseni ja taidemuoto, johon olen hurahtanut täysin näkyy tässä. Olen kaivannut kotiimme abstrakteja yksivärisiä tauluja, joissa olisi yksivärisyydestä huolimatta elävyyttä tekstuurien muodossa. Päätin kokeilla valmistaa sellaisen itse ja näistä kahdesta ensimmäisestä testikappaleesta tuli sen verran ihanat, että seuraavaksi teen yhden isomman teoksen. Täytyy vain käydä tarvikeostoksilla ennen kuin pääsen aloittamaan.

Kyseessä on tosiaan canvas-taulun päälle pingoitettu ja vedostettu harsomainen kangas, joka on “jähmettynyt” paikoilleen tasoiteaineen ja maalin avulla. Voin myöhemmin palata teko-ohjeiden kera, jos teitä kiinnostaa 🙂 Nyt täytyy lähteä hakemaan lapsi hoidosta!

Inspiroivaa viikon alkua kaikille!

Kodin säilytys: Keittiö

Huh tämän postauksen kuvaaminen otti aikaa ja energiaa, mutta vihdoin kaikki keittiön nurkat ja kaapin perukat on ikuistettu. Suosittu postaussarja meidän kodin säilytyksestä saa siis jatkoa tänään. Siirrytään kodinhoitohuoneesta ja kylpyhuoneista keittiöön, jossa kaappeja ja säilytystilaa riittää.

Keittiötä suunnitellessa halusimme maksimoida säilytystilan, sillä meillä keittiö on se eniten käytössä oleva huone. Tykkäämme laittaa ruokaa kotona ja muutenkin monet päivän askareet alkavat täältä ja loppuvat tänne. Mutta pikimmittä puheitta kurkistetaan kaappeihin ja aloitetaan vaikka noista ekassa jo valmiiksi auki olevista ylimmistä kaapeista.

Alkuun kerrottakoon, että nämä ylimmäiset kaapit ovat sellaisella korkeudella, että myös lähemmäs 190 cm pitkä mieheni joutuu ottamaan jakkaran avukseen, jossa täältä jotain alas haluaa. Itse yletän näihin vain baarijakkaroille kavutessani, mutta se ei haittaa, sillä näissä säilytetään pitkälti sellaisia asioita, jotka ovat vain harvoin käytössä. Kuten esimerkiksi tavallista kahvinkeitintä, skumppalaseja, joulutarvikkeita, kakkulautasia ja kakkulapioita. Löytyypä näiden sisältö myös servetit ja juhlatilpehöörit sekä pari perintöastiastoa, jotka olen mummolta saanut. Kaiken turhan olen pyrkinyt karsimaan ja karsin yhä, jos huomaan, ettei jollekin ole käyttöä enää ollenkaan.

Ylimmäisten kaappien ovissa on normaalit saranat ja ne aukeat sivulle. Ovimallin uravedin on kätevästi kaappien alareunassa, joten avaaminen käy helposti lyhyemmältäkin tyypiltä. Vaikka kaapistot tosiaan kohoavat melko korkealle ja osittain meikäläisen ulottumattomiin, niin minusta on aivan ihanaa, että kaapistot ovat kattoon saakka eikä yläpuolelle jää mitään potentiaalisia pölynkerääjä paikkoja. Ne juuri ovat kauhukuva lapsuudestani, kun aikoinaan putsasimme joka joulu siskojen kanssa lapsuuden kotimme keittiön kaappien päälliset vuoden pölyistä 😀 Muutenkin minusta tällaiset kattoon asti tulevat kaapistot näyttävät jotenkin viimeistellymmiltä.

Mutta tullaampa sitten askel alemmas. Keskimmäiset kaapit takaseinällä eroavat muista ovista eniten aukeamissuunnallaan. Ne nousevat suoraan ylöspäin ja ovat myös muita kaappeja matalampia. Me halusimme ehdottomasti tarpeeksi tilaa ja avaruutta välitilaan, jotta kenenkään ei tarvisisi kyyristellä tai varoa päätään siinä puuhastellessa. Näiden matalampien kaappien ansiosta se onnistui loistavasti.

Lähimmäksi jääkaappia olen näihin sijoittanut ns. vähän paremmat kupit ja lasit, joita kumminkin päivittäin käytetään. Tähän hyllylle minäkin yletän ilman apuvälineitä, mutta lapset eivät, joten minun ei tarvitse pelätä näiden menevän rikki. Seuraavasta kaapista löytyy lisää kahvi- ja teekuppeja.

Kolmannessa kaapissa on puolestaan hieman erikoinen yhdistelmä keittiöpyyhkeitä ja blenderiä. Tällekin on selityksensä, sillä keittiöpyyhkeitä tarvitsee juurikin tuossa kohtaa, kun oikealla kädellä kurkottelee pyyhettä kohti, vasemman ollessa vielä tiskialtaassa. Blenderin kannu puolestaan on sen verran korkea, että se ei muualle oikein mahdu. Tai ainakaan sellaiseen kaappiin, josta sen kätevästi joka päivä saisi esille.

Blenderistä tuli mieleen, että olen miettinyt pitkään olisiko meidän sittenkin pitänyt tehdä aamiaiskaappi keittiöön, mutta vieläkään en ole täysin vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Se on nyt kovasti ollut pinnalla, mutta saa nähdä muuttuuko trendi pian. En kiistä etteikö se voisi olla käytännöllinen ja erittäin tarpeellinen, mutta jos pitää valita sen ja esimerkiksi ison kuiva-ainekaapin väliltä, niin päädyn kyllä jälkimmäiseen. Löytyykö teiltä aamiaiskaappia kotoa?

Nyt ajatukseni lähtivät hieman harhailemaan aiheesta, joten palataampa takaisin kaappien sisältöön. Viimeisessä kaapissa tässä rivissä seisoo viini- ja muut kristallilasit. Nämä voisivat periaatteessa olla myös yläkaapissa ja olen harkinnut niiden siirtämistä, mutta katsotaan vielä hetken aikaa onko se tarpeellista.

Edellisessä sarjan postauksessa selitinkin, että minulla on tapana katsoa hetken aikaa mikä toimii ja mikä ei. Sen mukaan sitten vaihtelen järjestystä, välillä useastikin. Olen aika pedantti tällaisissa asioissa ja ehdottomasti sitä mieltä, että kaappien järjestys on asia, jolla voi huomattavasti helpottaa ja nopeuttaa arkea. Tilanteet myös muuttuvat ja sitä kautta uudelleen järjestely saattaa olla tarpeen. Siitä hieman lisää seuraavaksi.

Kuiva-ainekaappimme olettekin jo aikaisemmin nähneet. Se on iso ja tilava, mutta silti aina täpöten täynnä. Kuukausi sitten minulla meni hermot sen kanssa ja päätin samantien valjastaa yhden saarrekkeen laatikoista myös kuivamuonille. Nyt hetken aikaa tätä järjestelyä testanneena olen tullut siihen tulokseen, että todennäköisesti myös tämän laatikon yläpuolella oleva vetolaatikko tulee muuttumaan ns. leipälaatikoksi piakkoin, kun pääsemme lopullisesti eroon muovisista lasten astioista kuopuksen kasvaessa. Nyt murojen ja muiden yläpuolelta löytyy siis vielä viimeisiä muovikuppoja ja -kippoja, jotka ovat yhä tarpeen villieläintä muistuttavalla 1,5 -vuotiaalla. Hänestä ei koskaan tiedä mikä päivä lautanen tai juomakuppi lentää äkkiarvaamatta alas pöydältä.

Kuopuksen astialaatikon sisällä on myös niin kutsuttu sisälaatikko, joka onkin sitten yksi murheenkryynini meidän keittiössä. Lähinnä siitä syystä, että en vain ole saanut aikaiseksi hankkia sinne sisälaatikoita ja ilman sitä se on jatkuvan kaaoksen vallassa. Tämän laatikon lastoja, kauhoja sekä leivinpapereit ym. tarvitaan päivittäin ja siitä syystä sen siistinä pitäminen tuntuu mahdottomalta. Ehkä tämän postaus antaa minulle vihdoin vauhtia asian loppuun saattamiseen.

Äskeisissä kuvissa näkyi vilaus uunia, joten siirrytään seuraavaksi sen alla olevaan vetolaatikkoon. Sieltä löytyy omasta mielestäni loogisesti kaikki uuni- ja leivontavuoat. Uunin yläkaappia en muistanut näköjään kuvata, mutta siellä säilytetään mm. vitamiineja!

Uunista hyppäys liedelle ja takaisin saarrekkeeseen, joka tosiaan kätkee sisäänsä uskomattoman paljon säilytystilaa. Moni on kysynyt kuinka paljon saarrekkeen säilytystilaa pienentää integroitu liesituuletin ja siihen yksiselitteinen vastaus on: yllättävän vähän. Nimittäin heti liesitason alta meiltä löytyy laatikko täynnä leikkuulautoja, alustoja ja patalappuja yms. Tähän laatikkoon ei mahdu mitään kovin korkeaa, mutta näille tämä on juuri passeli ja tästä on todella näppärä napata sekä leikkuulauta että patakinnas kokkailujen lomassa.

Näiden lisäksi olen jemmannut saarrekkeeseen mm. pieniä kodinkoneita, joita monesti tarvitaan nimenomaan saarrekkeen päällä työskennellessä. Tähän laatikkoon en aikoinaan ottanut sisälaatikkoa ja nyt se harmittaa, koska niitä ei yksinkertaisesti voi koskaan olla liikaa! Tämä vinkkinä niille, jotka mahdolllisesti keittiötä juuri nyt suunnittelette 🙂

Kattilat, pannut ja padat löytyvät meiltä niin ikään otollisesta paikasta heti lieden alta alemmasta laatikosta. Tätä laatikkoa venkslataan edes takaisin monta kertaa päivässä ja raskaista astioista huolimatta se kulkee ihanan pehmeästi!

Saarrekkeen toisella puolella ei välttämättä ole aina säilytystilaa, mutta minä halusin maksimoida tämänkin. Tänne puolelle suunniteltiin kaksi metrin levyistä, n. 30cm syvää kaappia pariovilla. Alkuun suunnittelin laittavani kaappiin mm. maljakoita, mutta se ei näin lapsiperheessä ollutkaan niin loistava ajatus. Joten päädyin tekemään ihan toisenlaisen ratkaisun ja sijoittamaan kaappiin mm. lasten piirustus- ja askarteluvälineet.

Meillä tytöt ovat kovia piirtämään ja isompi askartelee melkeimpä päivittäin jotain. Koskaan hän ei kuitenkaan omassa huoneessaan näitä puuhastele, vaan aina tässä keittiössä tai ruokapöydällä. Oli siis erittäin fiksu veto tehdä alakertaan tällainen puuhakaappi, jonka sisältä löytyy kaikki värityskirjoista vesiväreihin ja muovaluvahoista tusseihin. Nyt myös kuopus on innostunut piirustuspuuhista ja tämä kaappi pelastaa monesti tilanteen, jos minun täytyy keksiä tytöille puuhaa esimerkiksi ruoanlaitoin ajaksi.

Ainoa vaara tässä on, että kuopus oppii itse hakemaan täältä tusseja ja seinämme saavat pian uutta väriä pintaan. Tähänkin yritin aikoinaan varautua ja välttääkseni moisen katastrofin valitsin näihin kaappehin pomppusalvat, eli näissä ei ole uraa eikä vedintä laisinkaan.

Mennään vielä lopuksi takaisin takaseinälle, josta löytyy ne meidän ehdottomasti eniten käytetyt laatikot. Jääkaapin vieressä, meidän kaikkien, myös esikoisen ulottuvilla ovat arkilasit, -lautaset ja -kulhot. Sisälaatikosta löytyvät aterimet, joten kaiken tarvittavan ruokapöydän kattamiseen saa kätevästi samasta kohdasta.

Pakastimen vierestä keittiön toiselta laidalta löytyy isommat kulhot sekä sisälaatikosta veitset, joille onnistuin vihdoin hankkimaan sopivan säilytyslaatikon. Nyt ei ole enää pelkoa, että terä tökkäisi sormeen sopivaa veistä etsiessä!

Viimeisenä näytän teille hieman todellisuutta siitä, että täälläkään ei kaikki ole todellakaan aina järjestyksessä. Nämä kaksi laatikkoa odottavat yhä edelleen 1.5 vuoden asumisen jälkeen järjestelyä. Nyt siellä lojuu sulassa sovussa muoviastioita, leivontakulhoja ja -tarvikkeita sekä mm. pihviveitsiä, salaatinottimia ja juomapulloja. Loogista vai mitä? Noh ehkä nämä ennen joulua löytävät itselleen loogisemman paikan…

ps. Jos joku ihmettelee pientä reikää katossamme ikkunan lähellä, niin sen tekeminen oli vähän aikaa sitten välttämätöntä, kun meidän oli pakko päästä kurkistamaan välipohjaan. Nyt ennen reiän umpeen laittamista päätämme mitä teemme verhojen suhteen. Mahdollisuus olisi tässä kohtaa rakentaa verhoille pieni syvennys tai sitten vain laittaa reikä umpeen ja virittää verhokisko nykyiselle korkeudelle kattoon.

Kesän parhaat hankinnat pihalle

Lupailin lisää pihajuttuja, joten jatketaan parhailla hankinnoilla, jotka olen nyt tämän kesän aikana pihalle tehnyt:

Ne näkyvät kuvissa eli Ikean Havsten ulkolepotuolit ja tuo simppeli musta tulisija, jonka tilasin Mökkimies-sivustolta.

Keväällä pähkäilin pääni puhki minkälaiset löhötuolit tähän hankkisin ja minkälainen tulisija sopisi niiden kaveriksi. Lopulta päädyin ostamaan nämä Ikean tuolit ihan vaan siitä syystä, että kivan ulkonäön vuoksi niissä on ihana istua ja ne ovat tarpeeksi massiiviset isolle terassille. Harkitsin myös samaisen sarjan sohvan ostamista (tuoleista saa koottua sohvan), mutta en uskaltanut tehdä päätöstä ennen kuin olin nähnyt miten nämä toimivat meillä. Nyt mietin pitäisi se hankkia vielä syysiltoja varten, mutta toisaalta haaveeni itsetehdystä (puusepän tekemästä) uniikista ulkosohvasta kolkuttaa yhä takaraivossa. Tuoleista olemme kuitenkin tykänneet kovasti ja voin antaa niille suositukseni. Moni onkin näistä IG:n puolella kysynyt, enkä ole mitään moitittavaa keksinyt 🙂

Tulisijasta on niin ikään kertynyt kysymyksiä ja kyseessä on tosiaan Cook King ulkotulisija, jonka tilaisin jo muistaakseni huhtikuun puolella Mökkimiehestä. Toimitusaika venyi koronan vuoksi pitkälle toukokuun loppuun, mutta alkukesästä saakka se on nököttänyt omalla paikallaan meidän terassin keskipisteenä. Kovinkaan montaa kertaa emme ole tähän tulta ehtineet/uskaltaneet laittaa, kiitos vilkkaan 1veen, mutta ne muutamat kerrat, jolloin tuli on siinä roihunnut on tulisija pelittänyt hienosti. Ainoana miinuksena sanoisin sadeveden kertymisen tulisijaan (ei ulostulo reikää/kantta). Ei se varsinaisesti ole ollut mikään ongelma, mutta ajattelin kuitenkin teettää tulisijan päälle puisen kannen, joka suojaisi hieman sateelta ja toimisi samalla pöytänä.

Muita kalusteita meillä ei terassilla tai pihalla vielä oikeastaan ole ollut, mutta pian on! Odottelen nimittäin parhaillaan uniikkia ulkopöytäämme, jonka pitäisi piakkoin valmistua. Sen pariksi meiltä löytyy jo isovanhempieni vanhat ruokatuolit (joiden designia rakastan) sekä vanha puupenkki, joka minun pitäisi vielä hioa. Lähtiessäni kalustamaan pihaa halusin tehdä tästä oikeasti meidän näköisen, mutta myös käytännöllisen ja mukavan. En halunnut mennä ja ostaa ensimmäistä puutarhakalustesettiä, vaan huolella valita sekä suosia mahdollisuuksien mukaan kierrätettyä. Tämä taktiikka ottaa enemmän aikaa, mutta on varmasti vaivan arvoinen. Tuon ruokapöydän lisäksi yritän vielä tässä alkusyksystä metsästää rantaan säänkestävät tuolit meidän uudistuneelle nuotiopaikalle. Täytyy kuvata myös se mahdollisimman pian.

Mietin tässä, että kiinnostaisiko teitä nähdä kokonaiskuvaa pihasta ja kuulla suunnitelmista? Vain pieni osahan tästä on valmiina ja siksi kuvat tiukkaan rajattuja, mutta jos teitä kiinnostaa, niin voisin kuvata myös laajemmin tätä pihamaata (lue työmaata :D).