Hyvinvointi & terveys

Kevätväsymys ja elämäni kolmas hiustenlähtö – mikä avuksi?

Posted on



*Kaupallinen yhteistyö Suomen Bioteekki

Stop siihen paikkaan, älä unohda vitamiiniasi! Näin mieheni toteaa lähes joka aamu minille, joka meinaa livahtaa pöydästä aina ennen kuin vitamiinit on otettu. Ei tosin siksi, että hän pistäisi vastaan. Mini kyllä nappaa vitamiinit suuhusa hymyssä suin, mutta niiden ottaminen meinaa aina unohtua. Ja niin meinaa kuulkaas minultakin. Välillä sitä toivoisi, että joku stoppaisi minutkin aamuisin ja kehottaisi ottamaan päivän vitamiinit.

Keväällä huomasin taas unohtaneeni vitamiinien syönnin lähes kokonaan ja kuin salama kirkkaalta taivaalta minulle välähti, että ehkä aloittamalla taas B-vitamiinin syönnin saisin helpotusta pohjattomaan väsymykseeni. Väsymykseen, joka pitkälti johtunee valvomisesta ja vauva-arjesta yhdistettynä yrittäjän arkeen. Alkuvuosi ei ole ollut helpoimmasta ja kevyimmästä päästä, mutta onneksi aika auttaa ja valoisat päivät tuovat nyt energiaa. B-vitamiini tunnetusti myös auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta, joten sen kokeileminen oli lähes suotavaa, varsinkin kun siihen oiva mahdollisuus tämän Suomen Bioteekin kanssa toteutetun yhteistyön myötä tarjoutui.

Testiin lähti Bioteekin Super-sarjan Super B-vitamiini sekä Biotiini. Super B-vitamiini on vahva B-vitamiini valmiste ja sisältää kaikkia B-vitamiineja. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia ja siksi niitä tarvitaan päivittäin. Otan siis aamuisin aina yhden Super B-vitamiinin ja samalla myös yhden Biotiinin.

Biotiini on itselleni hyvinkin tuttu valmiste, sillä sitä on tullut popsittua hiustenlähtöaikoina sekä niiden jälkeen tehokuurina. Kuten monet teistä varmasti tietävätkin, niin Biotiinihan edistää hiusten pysymistä normaalina. Tämän lisäksi sillä on positiivinen vaikutus kynsiin ja ihon kuntoon. Se miksi halusin aloittaa nyt taas Biotiinin syönnin on uusi hiustenlähtö. Tämä on itselleni jo kolmas laatuaan ja olen näihin jo tottunut. Tämä kyseinen sulkasato oli odotettavissa, sillä kärsin hiustenlähdöstä myös minin raskauden jälkeen.

Nyt synnytyksestä on kulunut 4 kuukautta ja tällä hetkellä hiustenlähtö tuntuu olevan todella voimakasta. Onneksi tähän on kuitenkin jo turtunut, niin olo ei ole yhtä ahdistunut kuin edellisillä kerroilla. Ja jos kaikki sujuu kuten viimeksikin, on tämä 4-5kk taite se pahin vaihe ja pian huomaan jo uusien haivenien kasvavan ohimolta. Uusien hiuksien kasvu ottaa kuitenkin aikansa, joten siksi haluan buustata sitä hieman Biotiinin avulla. Kynsissä Biotiinin syömisen huomaan jo, sillä niistä tulee aina ihan supervahvat!

Mutta palataampa vielä siihen Super B-vitamiiniin, jota olen tosiaan kuukauden päivät pian syönyt. Ihan varmasti en osaa tietenkään sanoa, onko nimenomaan B-vitamiini vähentänyt uupumustani, mutta vahvasti siihen uskon. Sen lisäksi aikaisempaa aktiivisemmasta ulkoilusta on varmasti ollut apua. Vielä pitäisi lisätä hieman liikuntaa, niin olo kohenisi entisestään.

Jaksamisen lisäksi huomasin tässä kuukauden aikana yhden toisenkin muutoksen itsessäni. Nimittäin hormonitoimintani on viimein tasaantunut synnytyksen jälkeisestä myrskystä. Sattumalta luin, että B6-vitamiini edistää hormonitoiminnan säätelyä, joten liekö Super B-vitaamini ajan kanssa edistänyt tätäkin asiaa. Joka tapauksessa olen hyvin iloinen siitä, että kroppa tuntuu taas henkisesti ja fyysisesti omalta kovan urakan jälkeen, vaikka noita hiuksia tosin tuppaakin nyt lähtemään.

 

KILPAILU

Tähän loppuun minulla on ilo järjestää teille pieni kisa, jonka kesken arvotaan tuotepaketti, joka sisältää juurikin näitä Bioteekin Super-sarjan B-vitamiineja. Kertomalla mistä sinä saat energiaa kevääseen ja miten selätät mahdollisen kevätväsymyksen olet mukana kilpailussa!  Kilpailun päättymispäivä on 15.5.2019 ja sen säännöt löytyvät täältä.

Suojaan säteiltä

*Kaupallinen yhteistyö ACO

Ei vitsit minkälainen huhtikuu meillä täällä Suomessa olikaan! Näin aurinkoista ja lämpöistä vuoden neljättä kuukautta en kyllä muista kokeneeni koskaan. Tänään sitä on sitten herätty kunnolla todellisuuteen lumi- ja räntäsateiden tehtyä paluun Suomen kevääseen, mutta ei anneta sen masentaa mieltä. Minulla on vahva luotto siihen, että ensi viikolla saadaan taas nauttia lämpöisistä säteistä.

Säteistä ja lämmöstä puheen ollen tänä vuonna pitikin sitten kaivaa aurinkovoiteet hyvissä ajoin esille. Itse kaipaan erityisesti kasvoille suojaa näin keväisin, sillä haluan minimoida auringon aiheuttamat pigmenttihäiriöt. Lapsen iho puolestaan kaipaa aina auringon paisteella kunnollista suojaa, joten heti ensimmäisten aurinkoisten päivien myötä pakkasin minin päiväkotireppuun aurinkosuojat mukaan.

Kaikista fiksuimmaksi vaihtoehdoksi lapsille olen todennut ACO:n stick-mallisen lasten aurinkovoiteen, jota mini osaa myös itse levittää kriittisimmille paikoille mm. nenän päähän, poskiin ja kämmenselille eli paikkoihin, jotka eivät vaatteilta suojaa saa. Se on kooltaan juuri sopiva lapsen käteen ja mahtuu näppärästi pieneenkin laukkuun. Toki meiltä löytyy myös perinteinen voidemainen aurinkosuojakin, mutta sen levitän minille mielummin itse kotona ennen päiväkotiin lähtöä. Spray-malli on voiteissa ihan ykkönen, sillä se nopeuttaa ja helpottaa hommaa kummasti. Meillä ei onneksi ole koskaan ollut mitään sen kummempia taisteluja aurinkovoiteisiin ja niiden levityksiin liittyen, sillä mini on hyvin tarkka tällaisissa asioissa. Jos häntä kerran varoittaa, että auringossa voi ihonsa polttaa, niin hän on se, joka aina tämän jälkeen muistuttelee, että äiti hei mitenkäs ne aurinkovoiteet?!

ACO:n lasten aurinkosuojissa on suojakerroin 50, joten se suojaa tehokkaasti haitallisilta säteiltä. Mutta vaikka suojakerrointa lasten voiteissa riittääkin, on pienten hyvä pysytellä pääsääntöisesti pois auringosta ja suojata itsensä vielä vaatteilla voiteiden lisäksi. Aurinkosuojat eivät ole vain rantakelejä varten, vaan sitä olisi hyvä levittää esimerkiksi juuri päiväkotiinkin lähtiessä, sillä siellä tulee usein vietettyä ulkona aikaa useampikin tunti. Aurinkovoidetta olisi myös hyvä lisätä säännöllisesti. Etenkin, jos välillä pulahtaa uimaan.

Vielä ei tosin ole ihan uintikelit, mutta eiköhän nekin pian koita. Auringossa ollaan kuitenkin saatu kylpeä jo melkoisesti ja mekin olemme ottaneet siitä ilon irti uudessa kodissa. Tosin terassimme ei ole vielä valmis, joten piknikit on pitänyt järjestää sisällä. Suurien liukuovien ansiosta olohuoneen korkeassa tilassa aurinkoisena päivänä istuessa tuntuu kuitenkin ihan siltä kuin terassilla istuisi. Avonaisesta ovesta tuivertaa raikas merituuli ja lokit kirkuvat. Siihen vain eväät ja jotain kivaa pientä tekemistä kylkeen niin avot.

Myös omaa ihoani olen suojannut sekä tänä keväänä että menneinä kesinä ACO:n tuotteilla. Kärsin vuosittain aurinkoihottumasta ja joissain tapauksissa aurinkovoiteet pahentavat ihottumaa. ACO on kuitenkin tässäkin kohtaa sopinut omalle iholleni eikä aurinkoihottumani ole heidän aurinkosuojistaan ärsyyntynyt. ACO:n valikoimista löytyy aurinkotuotteita moniin eri tilanteisiin; perinteisistä voiteista erittäin kevyisiin aurinkosuihkeisiin. Kasvoille tarkoitetut aurinkotuotteet ovat hajusteettomia, väriaineettomia, alkoholittomia ja erittäin vedenkestäviä. Heidän Anti age SUN FACE CREAM on ihan omiaan minun iholleni, sillä sen lisäksi, että se ehkäisee ennenaikaista vanhemista se ehkäisee myös tummia läikkiä, joihin pigmenttihäiriöherkkä ihoni on siis taipuvainen.

Nyt vain sormet ristiin, että takatalvi oli sitten tässä ja tulevat viikot ja tuleva kesä tulee olemaan pitkälti aurinkoinen sekä lämmin.

ps. Jos teillä on tälle keväälle ja kesälle vielä aurinkosuojat hankimmatta niin nyt toukokuun ajan (1.5.-31.5.) Yliopiston Apteekin sivuilta saa 20% alennuksen kaikista ACO:n aurinkotuotteista!

Kantapään kautta opittua: muista rauta!

Kaupallinen yhteistyö: Sana-sol

Voimakas huimaus. Hiusten oheneminen. Kuiva iho. Jatkuvat päänsäryt.

Huonosti kulkeva juoksu ja voimakas hengästyminen pienenkin rasituksen aikana. Surkea lihasvoima.

Kaikki merkit viittasit vuonna 2012 liian vähäiseen raudan saantiin, mutta itse en sitä osannut yhdistää selkeistä oireista huolimatta. Huimauksesta kärsin aamuisin, joten oletin sen johtuvan verenpaineesta. Päänsäryn aiheuttivat lonksuvat leuat ja likinäkö. Kuivaiho oli perittyä. Hiusten ohenemisen laitoin stressin piikkiin ja huonosti kulkevan juoksun oletin johtuvan vain harjoituksen puutteesta. Olin omien sanojeni mukaan rapakunnossa. Todellisuudessa olin paljon pahemmassa jamassa kuin osasin kuvitella. Palataampa takaisin siihen elokuiseen päivään, jolloin kaikki valkeni minulle. Näin kuvailin sitä blogissa vuonna 2015:

“Olin elokuussa mennyt nenä- ja kurkkulääkärille siinä toivossa, että hän antaisi lääkkeet pahaksi äityneeseen flunssaan. Samassa yhteydessä lääkäri päätti ottaa minulta perusverikokeet. Kun tulokset saapuivat, lääkäri katsoi minun hieman oudosti, jopa aavistuksen pelottavasti. Hän kysyi voisinko flunssaa lukuunottamatta ihan hyvin? Kerroin, että olin kärsinyt ajoittain päänsärystä ja että lenkkeily ei tuntunut sujuvan. Aamuisin oli myös ollu huimausta, mutta oletin sen johtuvan aina niin alhaisesta verenpaineestani. Siinä kohtaa, kun lääkäri lausui minulle sen hetkisen hemoglobiiniarvon, en osannut edes järkyttyä. Jälkeenpäin olen lukenut, että 80 pidetään ns. tiputusrajana. Minun arvoni oli 66.”

Rauta on ihmiselle välttämätön hivenaine. Sitä tarvitaan hemoglobiinin valmistamiseen sekä hapenkuljetukseen. Raudan liian vähäinen saanti aiheuttaa huimausta, väsymystä, kalpeutta, tavallista helpommin hengästymistä ja sydämen sykkeen nousua. Minun kohdallani myös päänsärkyä, hiusten ohenemista ja ihon kuivumista. Liian vähäinen raudan saanti on melko yleinen vaiva, varsinkin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Heidän raudan saantisuositus päivässä on 15mg, kun vastaavasti aikuisten miesten saantisuositus on 9mg. Naiset tarvitsevat rautaa enemmän kuin miehet. Siksi meidän naisten olisikin syytä huolehtia paremmin raudan saannista ja tarkistuttaa arvot aina välillä. Varsinkin, jos selkeitä merkkejä raudan liian vähäisesti saannista on.

Ravinnossa rautaa esiintyy hemi- ja ei-hemirautana. Hemirauta, jota saa mm. lihasta ja sisäelimistä imeytyy paremmin, mutta myös ei-hemirautaa sisältävät täysjyvävilja ja vihreät lehtivihannekset ovat oivia raudanlähteitä. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio riittää usein raudanlähteeksi, mutta joissain tapauksissa raudansaannin tarve voi lisääntyä. Useimmiten lisärautaa tarvitsevat hedelmällisessä iässä olevat naiset, joihon minä myös kuulun ja kuuluin silloin, kun anemiasta kärsin. Tarvetta lisäraudalle voi olla myös paljon treenaavilla urheilijoilla, raskaana olevilla naisilla ja vegaaneilla.

Vuonna 2012 olin vielä opiskeleva nuori nainen ja erityisesti koulussa söin lähes poikkeuksetta kasvisruokaa. Kasvisruokavaliota noudattava voi toki saada kaiken tarvitsemansa ruoasta, raudan mukaan lukien, mutta itse en sitä saanut. Ruokavalioni oli muutenkin retuperällä ja sen lisäksi treenasin paljon siihen nähden miten söin (lisää aiheesta tässä vanhassa postauksessa). Elämäntavat olivat omalla kohdallani se suurin syy liian vähäiseen raudan saantiin. Tämä selvisi pitkien ja rankkojen tutkimusten jälkeen, mutta se oli oikeastaan se paras vastaus, jonka lääkäriltä olisin voinut saada. Minulla ei ollut takana vakavaa sairautta tai muuta sairaalahoitoa vaativaa vammaa.

Tämä asia oli minun itse korjattavissa. Se vaati ainoastaan asenteen ja elämäntapojen muutoksen. Aikaa parannusprosessi otti, mutta rautavalmisteiden ja terveellisen sekä monipuolisen ruokavalion ansiosta sain nostettua hemoglobiinini ja rautavarastoni normaalille tasolle reilussa puolessa vuodessa. Henkinen toipuminen tästä kesti huomattavasti pidempään, sillä voimakas hiustenlähtö muistutti tästä vielä pitkän aikaa.

Minä opin siis kantapään kautta kuuntelemaan omaa kroppaani ja ottamaan sen antamat hälytysmerkit ajoissa huomioon. Tämän episodin jälkeen en ole enää koskaan kärsinyt alhaisesta hemoglobiinista, vaikka se meillä sukurasitteena onkin. En edes raskausaikaina, jolloin raudantarve lähes poikkeuksetta kasvaa. Kaikki oireet huimauksesta päänsärkyihin ovat poissa ja hiukset ovat vahvistuneet sekä paksuuntuneet lähes entiselleen. Viime vuosien aikana olen pitänyt kehostani paljon parempaa huolta ja syönyt monipuolisesti. Edelleen syön paljon kasvisruokia, mutta pyrin suosimaan sellaisia vaihtoehtoja, jotka sisältävät ei-hemiraudan lähteitä. Tuen myös yhä raudan riittävää saantia kevyemmillä rautalisillä, vaikka välitöntä tarvetta sille ei enää olekaan. Rautavalmisteista tykkään suosia sellaisia, jotka sisältävät C-vitamiinia, sillä se edistää raudan imeytymistä, esimerkiksi tätä kuvissä näkyvää Sana-solin rautavalmistetta.

Sana-solin muista tuotteista meidän perheen käytössä ovat myös eri d-vitamiinit sekä 50µg purutabletti että vahva 100µg varsinkin näin talvella. Minin lemppareita ovat Vitanallet, joiden ottamisesta hän omatoimisesti aina muistuttaa. Liekö tässä taustalla Vitanallejen nallemainen muoto ja värit. Itse suosin näiden edellä mainittujen lisäksi mm. B12-vitamiinia, joka itse asiassa tukee myös raudan imeytymistä. Mikäli kärsii liian vähäisestä raudan saannista kannattaa myös tarkistuttaa B12-vitamiinin saanti, sillä sitä tarvitaan niin ikään hemoglobiinin muodostumiseen. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia monipuolisesta ruokavaliosta ja elämäntavoista, joiden merkitys on toivottavasti monille teistä valjennut ilman ajatusmaailmaa ja kehoa ravistelevaa tapahtumaketjua, jonka itse sain aikoinaan kokea.

photos: Sara Vanninen, edit: me

Kaukokaipuu

*Kaupallinen yhteistyö Orion Fiilus

Tänään maanantaiaamuna ilma oli harmaa ja kolea, kuten meillä marraskuussa yleensä on. Peiton alta ei olisi huvittanut liikkua, mutta onneksi sängyn vieressä odotti pehmoiset tossut ja keittiössä kuppi kuumaa kaakaota. Niiden (ja viikonlopulta ylijääneiden donitsien) avulla fiilis koheni edes hieman, mutta jos rehellisiä ollaan, niin olisin kyllä mieluusti herännyt tänä aamuna huomattavasti etelämpää, auringon alta. Minulle kaukokaipuu iskee aina näin marraskuun koittaessa. Kellojen kääntäminen antaa tähän yleensä sen viimeisen niitin, kun valomäärä tuntuu vähenevän entisestään. Alan haaveilemaan lennoista lämpimään, viikosta auringon alla.

Monesti olemmekin tähän aikaan vuodesta selailleet äkkilähtöjä ja sellaiset myös buukanneet. Nyt rakennusprojektin ollessa täydessä vauhdissa tuntuu ajatus lähteä viikoksi pois hieman ahdistavalta. Tontilla on kuitenkin käytävä viikottain tai useammankin kerran viikossa tarkistamassa, että hommat etenevät kuten pitää ja mieheni on hoitanut lähes päivittäin juoksevia asioita, jotta työmiehien työaika olisi mahdollisimman tehokasta.

Nyt ei siis ehkä ole se otollisin aika lähteä reissuun, vaikka mieli tekisikin. Täytyy vain tyytyä ihastelemaan ja hakemaan aurinkoenergiaa kavereiden reissukuvista, joita pukkaa muuten melkoisella tahdilla tällä hetkellä someen. Minusta tuntuu, että 90% tutuista on tällä hetkellä nauttimassa lämmöstä, kaukana koleasta Suomesta. Toivottavasti ensi vuoden puolelle suunnitelemamme reissu voidaa toteuttaa rakennusprojektista huolimatta. Siihen olen nimittäin enemmän kuin valmis.

Henkisen valmiuden lisäksi sitä ollaan myös fyysisesti valmiita lomalle, nimittäin tänä syksynä on tullut popsittua säännöllisesti maitohappobakteereja. Normaalisti olen syönyt maitohappobakteereja aina reissuun lähdön kynnyksellä ja reissussa, mutta nyt kokeilin ottaa ne osaksi arkea. Kärsin usein vatsavaivoista ja erityisesti närästys tuottaa viikottain ongelmia, mutta tänä syksynä oireet ovat lieventyneet. En tiedä onko maitohappobakteereilla suoranaista vaikutusta närästykseen, mutta ainakin ne ovat tasapainottaneet oloani.

Käytössäni ovat olleet Orion Fiilus-tuotteet, joita löytyy monia erilaisia. Mansikan makuiset Arki-maitohappobakteerit maistuvat myös meidän tytölle ja ne ovatkin tarkoitettu päivittäiseen käyttöön koko perheelle. Pienemmille lapsille tai nielemisvaikeuksista kärsiville suositellaan käteviä Napero tippoja, jotka sisältävät D3-vitamiinia. Edessä (toivottavasti) häämöttävää reissua varten olen ajatellut säästää purkillisen Orion Fiiluksen Vahva-tabletteja, joka sisältävät ekstramäärän maitohappobakteereja. Tämä tuote on tarkoitettu nimenomaan matkalle lähteville tai käytettäväksi lääkekuurin yhteydessä. Jälkimmäiseen tapaukseenkin olen tottunut vahvoja maitohappobakteereja käyttämään, sillä oma vatsani on todella herkkä erilaisille lääkkeille.

Pakko muuten myöntää, että tässä samalla postausta kirjoittaessa olen vilkuillut muille auki oleville välilehdille, joilta löytyy mm. niitä alussa mainittuja äkkilähtöjä. Reissukuume senkun pahenee vaan. Jos teiltä löytyy kivoja reissukohdevinkkejä (lapsiystävällisiä sellaisia), niin mielelläni otan vastaan. Dubai on meille tuttu ja olemme siellä neljä kertaa käyneet, mutta nyt olen viimeisen vuoden aikana kuullut useammaltakin hieman negatiivista palautetta siitä. Meidän viimeisestä Dubai visiitistä on jo 5 vuotta aikaa, joten olisi kiva kuulla uudempia kokemuksia, jos joltain sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy?

Elämänviiva

Tiedättekö sen inhottavan sisällä vellovan olon, joka ei johdu siitä, että söit liikaa? Välillä se katoaa ja hetken ajan motivaatio kaikkeen tekemiseen on taas huipussaan, mutta sitten se olo tulee takaisin. Stressi nimittäin.

Tiedän olevan aika altis stressille. Se on varmasti osittain geeneissäni enkä voi sille mitään, mutta onneksi stressin lievitystä voi harjoittaa kuka vain. Nykyisin osaan jo vetää jarrut kiinni, kun tunnen pahan olo kertyvän sisälle. Se mikä stressin aiheuttaa vaihtelee aina. Viime vuonna puhuin teille ura-ahdistuksesta ja pari viikkoa sitten riittämättömyyden tunteesta. Oikeastaan mikä vain negatiivinen asia tai tapahtuma voi laukaista stressireaktion. Harvoin se iskee heti päälle, vaan useimmiten negatiiviset asiat kerryttävät itseään kokoon lumipallon lailla ja lopulta stressi vyöryy päälle.

Ennalta ehkäisevät toimet ovat hyviä ja jokaiselta meistä löytyy varmasti omia keinoja lievittää stressiä. Toisia auttaa musiikki, toisia liikunta. Toiset tarvitsevat kunnon adrenaliinipiikin, toiset taas hiljaisuutta ja rentoutumista. Mutta siinä vaiheessa, kun stressi on jo ehtinyt vyöryä päälle, voi olla vaikea löytää sitä sopivaa tapaa rentoua. Se tilanne saattaa vaatii hieman erilaisen lähestymistavan ja ehkä aavistuksen enemmän työtä, jotta siitä inhottavasta tunteesta pääsee eroon.

Minä tunnen itseni niin hyvin, että tiedän tarvitsevani sellaisena hetkenä pienen tauon. Se ei tarvitse olla pitkä hetki, mutta minun on otettava aika itseäni varten, kuunneltava mikä on hätänä ja tehtävä tarvittavat korjausliikkeet. Monesti erilaiset harjoitukset ovat auttaneet minua pahimman olon yli. Yksinkertainen tehtävä, jossa listataan ahdistusta tuottavat asiat ja pyritään miettimään niille ratkaisua (jos sellaisia edes on) toimii usein kevyemmissä stressitilanteissa. Vaikeammissa tapauksissa asioita on usein lähestyttävä hitaammin ja pohdiskeltava syvemmin. Tähän sopii esimerkiksi Elämänviiva-harjoitus, jonka ideana on piirtää kirjaimellisesti viiva, johon merkitään erilaisia asioita elämäsi varrelta, riippuen hieman siitä mihin harjoituksella pyritään.

Yleisesti ottaen Elämänviiva-harjoituksen tavoitteena on hahmottaa omaa elämää ja sen merkityksellisiä kohtia pitkällä aikavälillä. Jos harjoitus tehdään esimerkiksi työuran näkökulmasta on sinne hyvä merkitä opiskelut, työkokemukset ja muut urakehitykseen liittyneet asiat. Jos taas kyseessä on kokonaisvaltaisempi harjoitus, jossa on tarkoitus tutkia laajemmin omaa elämää, omaa minuuttaan ja sitä mitkä asiat ovat johtaneet henkilön siihen pisteeseen, jossa hän nyt on, voi viivalle merkitä kaikki tärkeät tapahtumat.

Muistan varmasti ikuisesti sen hetken, kun tein ensimmäistä kertaa tämän harjoituksen. Se oli se kevät, kun hiustenlähtöepisodini oli pahimmillaan eli siitä on nyt aika tarkalleen 4 vuotta aikaa. Muistan piirtäneeni viivaa ja itkeneeni välissä asioille, joita oli tapahtunut. Aluksi oli vaikea uskoa, että viivasta olisi minulle mitään hyötyä. Ja rehellisesti sanoen harjoituksen päätyttyä fiilis oli yhä sama. Mutta kun aikaa kului ja olo helpottui, tajusin tämän harjoituksen olleen yksi käännekohta koko episodissa. Olin purkanut sen ahdistuksen paperille ja itkenyt vuolaasti pahaa oloa pois. Olin miettinyt elämääni, kaikkia niitä ihania sekä kamalia asioita, joita olin siihen mennessä kokenut.

Muistan harjoituksen aikana verranneeni merkitsemiäni tapahtua keskenään. Mikä oli se kaikista merkityksellisin tapahtuma? Minkä koin suurena ilona ja onnistumisena? Entä mikä asia tuotti minulle eniten tuskaa? Se oli hyvää pohdiskelua. Harjoitus antoi perspektiiviä sen hetken ongelmiin ja haasteisiin. Se loi omalla tavallaan uskoa siihen, että kaikki järjestyy. Kuten viiva näytti, alamäen jälkeen tulee usein se ylämäki.

Olen tehnyt Elämänviiva harjoituksen pari kertaa uudestaan tämän jälkeen, mutta hyvin erilaisissa merkeissä kuin 4 vuotta sitten. Olen jopa nauranut välillä ja ehkä siinä tämän harjoituksen hienous piileekin. Sen avulla pystyy pohtimaan niin monenlaisia asioita. Se voi aivan yhtä hyvin toimia apuna traumaattisen kokemuksen käsittelyssä tai olla osa urasuunnitelman tekoa. Sen voi tehdä myös ihan muuten vaan, ilman varsinaista ongelmaa. Kuten jo totesin, pelkkä viivan tekeminen auttaa usein suhteuttamaan asioita ja laittamaan ne tärkeysjärjestykseen.

Elämäviiva harjoitus

  • Tarvitset kynän ja paperin.
  • Aloita viivan piirtäminen paperin vasemmasta laidasta, johon merkitset oman syntymäsi.
  • Jatka viivan piirtämistä kohti oikeaa reunaa ja merkitse tärkeät tapahtumat matkan varrelle viivan muotoa muuttaen. Välillä viiva kulkee tasaisena, mutta tärkeiden tapahtumien kohdalla se hypähtää joko vähän ylöspäin tai romahtaa alas. Merkitse tasaisesta poikkeavien nousujen ja laskujen kohdalle, mitä silloin oikein tapahtui.
  • Kun viiva on valmis voit tarkastella, mitkä asiat ovat olleet niitä elämäsi vaikuttavimpia omasta mielestäsi. Mitä menneitä asioita arvostat eniten? Entä mitkä ovat satuttaneet sinua? Mitkä tapahtumat ovat opettaneet eniten? Tai mitkä ovat olleet ne suurimmat käännekohdat? Voit itse vapaasti päättää, mitä asioita haluat viivan avulla tarkastella.
 kuvat: Sara Vanninen

Yoga

Yoga outfit – Sense of Karma (Ellos*)

Hiihtoloma reissu on nyt heitetty ja kotiin palattu arkea jo innokkaasti odotellen. Viikon reissu oli kaikin puolin onnistunut, mutta nyt sitä kaipaa jo omia rutiineja. Tämä viikonloppu menee vielä astetta rennommin, mutta ensi viikolla laitetaan taas täysi tohina päälle.

Mutta palataampa vielä hetkeksi hiihtolomafiiliksiin ja siihen yhteen lemppariasuun, jota tuli pidettyä käytännössä joka päivä. Vähän ennen lomalle lähtöä sain Ellokselta tämän “Sense of Karma” -jooga-asun, johon kuului joogatrikoot, -paita ja urheiluliivit. Niiden materiaalit tuntuivat jo sormien välissä ihanilta ja päälle vedettyäni en tahtonut riisua mokomia ollenkaan. Mitään varsinaista yhteistyötä en näiden tiimoilta ole tehnyt, mutta koska asu oli niin mukava, ajattelin vinkata mallistosta teillekin. Miellyttävien materiaalien lisäksi malliston värimaailma: paljon haaleaa vaaleanpunaista, harmaata, mustaa ja valkoista miellyttää omaa silmääni. Myös trikoiden ja liivien kuosista olen alkanut pitämään, vaikka se alkuun hieman arveluttikin.

Kaiken kaikkiaan ihana kokonaisuus ja kuten sanottu todella mukava päällä. Se soveltuu varmasti nimensä mukaisesti joogaan, mutta toimii myös loistavasti kotiasuna. Koska tämäkin perjantai taitaa allekirjoittaneella olla enemmän verkkari kuin korkkari ilta, taidampa kiskoa saman setin päälle taas. Rentoa viikonloppua sinne!

(*gifted)

Levollisin mielin hiihtolomalle

 Kaupallinen yhteistyö: Lääkärikeskus Mehiläinen

Hiihtoloma häämöttää yhden yön päässä ja mieli loman suhteen on yllättävän levollinen. Tai ainakin oli viikko sitten, kun tätä postausta luonnostelin. Silloin kuvittelin, että kaikki työhommat olisi suunniteltu ja ennakoitu tulevan viikon osalta, matkatavaroiden pakkaus aloitettu ja lapsen iloinen, odottava fiilis on tarttunut äitiinkin. Viimeinen on edelleen totta, mutta työjuttujen osalta suunnitelmat heittivät kyllä kuperkeikkaa.

Vaikka kuulun yleisesti ottaen niihin äiteihin, jotka eivät turhaan murehdi lapsen keräilevän inhottavia pöpöjä, niin silti mielessäni on aina ennen lomaa käynyt kysymys mitä jos? Mitä jos flunssa iskee juuri loman kynnyksellä? Mitä jos lapsi kärsii matkapahoinvoinnista? Entä jos hän saa ärhäkän ihottuman uima-altaasta tai vaikkapa vatsataudin? En tiedä helpottaako oloani nyt ensimmäistä kertaa otettu influenssarokote vai olenko vain oppinut hyväksymään sen, että näille asioille ei mahda mitään. Eikä näitä kannata etukäteen manata, koska silloin ne taudit nimenomaan iskevät päälle. Tämä tuli taas todistettua viime viikolla, kun flunssa iski perheeseen sillä sekunnilla, kun tallensin ensimmäisen luonnoksen tästä postauksesta. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun loman alla köhitään koko perhe. Meillä on nimittäin ollut “hieman” huonoa tuuria näiden lomien suhteen.

Välillä lapsen tauti ei ole millään meinannut talttua ennen reissua, välillä se on puhjennut juuri loman alla ja kerran konkreettisesti menomatkalla. Muutaman kerran olemme joutuneet reissun aikana piipahtamaan lääkärissä, mutta se on onneksi ollut vaivatonta vieraasta paikkakunnasta huolimatta, kiitos Mehiläisen useiden toimipisteiden. Meille Lääkärikeskus Mehiläinen on ollut näiden kolmen vuoden aikana se paikka, johon olemme sairastuneen lapsen kiikuttaneet muutamaa akuuttia sairaalareissua lukuunottamatta. Nopeasti saadut ajat ja hyvä, asiantunteva palvelu ovat saaneet meidät palamaan sinne aina uudelleen. Viime vuotisella hiihtolomareissulla käännyimme Kuopion Mehiläisen puoleen, kun pieni potilas kärsi pitkittyneestä flunssasta.

Sen lisäksi, että toimipisteitä on ympäri Suomea, saa nykyisin myös älypuhelimella entistä enemmän apua. Ainakin itse koen, että OmaMehiläinen-mobiilisovellukseen kuuluvan Digiklinikan palvelut helpottavat arkea, kun ei tarvitse murehtia aukioloaikoja – tai edes sitä missä olet. Nyt voit kuvailla oireet vaikka iltamyöhään kotisohvalta, bussista tai reissun päältä sekä liittää vielä mahdolliset havainnekuvat mukaan ja saada vastauksen tunnissa. Aamu seitsemästä ilta yhteentoista sinua auttaa lääkäri ja yöaikaan hoitaja.

Mikäli vaiva on hoidettavissa Digiklinikan kautta saat sieltä diagnoosin ja reseptin, muussa tapauksessa sinut ohjataan eteenpäin tai sinulle varataan aika asiantuntijalle, jolloin Digiklinikkakäynti on maksuton. Luulisi, että tämän kautta olisi esimerkiksi näppärä varmistaa, että onhan kyseessä vesirokko tai vaikkapa jokin vaaraton ihottuma. Monesti kun sitä kaipaa apua asioihin, joihin tuntuu hieman “turhalta” varata varsinaista lääkärin vastaanottoaikaa. Digiklinikan iso plussa on myös se, että tämän kautta saa kätevästi uusittua suurimman osan resepteistä.

Matkustelu kipeänä, oli se sitten sairas lapsi tai itse aikuinen, ei todellakaan ole mitään herkkua. Siinä menee herkästi koko loma pilalle. Siitä syystä olen tälläkin kertaa pakannut reissulaukkuun varmuudeksi pienen lääkepussukan, josta löytyy perustarpeet niin flunssan kuin vatsapöpöjenkin taltuttamiseen. Uskotaan ja toivotaan kuitenkin, että meidän epäonniset reissut ovat nyt takanapäin ja tällä kertaa saamme nauttia koko perhe lomasta terveenä. En tosin tiedä voiko sitä vanhempien osalta lomaksi sanoa, kun tämä taskuraketti pääsee täysillä energioilla varustettuna irti.

Miten välttää maanantaikooma?

si-moda-monday-2016-2

Tänään herätyskellon soidessa olin vielä sikeässä unessa. Säpsähdin kilinän voimistuessa oikean korvani vieressä. Maanantaikooma oli paljon pahempi kuin osasin odottaa. Olin mennyt tuntia tavallista aikaisemmin nukkumaan siinä toivoissa, että heräisin aamulla virkeänä, mutta kuinkas kävikään? Virkeän olon sijaan raajani olivat kankeampia kuin ysikymppisellä mummolla ja pää totaalisen jäässä.

Sain lopulta ryömittyä ylös sängystä ja herätettyä yhtä sikeästi uinuvan kaksoisolentoni. Mini ehti päiväkotiin äidin verkkaisesta aamusta huolimatta. Hänen lähdettyään minun oli tarkoitus laittaa hommat pyörimään heti täysillä, mutta päätinkin ottaa vartin aikaa itselleni. Syödä aamupalan, lukea pari blogipostausta ja uutiset. Tänä aamuna pieni pehmeä lasku kannatti. Työskentely sen jälkeen oli ripeää ja tehokasta. Mieli on pysynyt virkeänä koko päivän, eikä edes lounaan jälkeistä “pakko päästä päiväunille” -tunnetta ole ollut ilmassa. Ehkä paras vinkki välttää maanantaikooma on siis suosiolla ottaa maanantaiaamut hieman rauhallisemmin? Tässä muita hyväksi toteamiani kikkoja, jotka toimivat tietenkin parhaiten yhdessä.

EDELLISENÄ ILTANA KANNATTAA…

asennoitua uuteen viikkoon positiivisesti. Vaikka edessä olisikin tiukka työrupeama, kannattaa yrittää ujuttaa viikkoon myös kivoja juttuja, joiden voimalla työhommat sujuvat sutjakammin.

harrastaa (kevyttä) liikuntaa esim. 16-19 välillä. Jos samalla saat haukattua hieman raitista ilmaan, niin vielä parempi.

syödä iltapala. Tyhjällä vatsalla herääminen on erittäin inhottavaa ja voi pahentaa maanantaikoomaa entisestään. Iltapalalla kannattaa kuitenkin välttää liian sokerisia/kofeiinipitoisia aterioita, jotka saattavat vaikeuttaa nukahtamista. Myös kovin mausteisia ja rasvaisia ruokia kannattaa välttää, koska ne voivat aiheuttaa makuuasennossa ikävää närästystä. Itselleni kaurapuuro tuo yleensä parhaiten unen.

aloittaa iltatoimet ajoissa ja rauhoittua jo hieman ennen nukkumaan menoa. Minulla on paha tapa tehdä töitä vielä iltaisin ja käydä sitten pikaisesti suihkussa ja painella suoraan sänkyyn. Silloin päässä pyörii vielä kaiken maailman työasiat ja unenlaatu kärsii kovasti :/

välttää koneella/tabletilla/puhelimella myöhään illalla. Ehdottomasti minun ja varmasti monen muunkin kompastuskivi. Pitäisi taas ottaa joku kirja luettavaksi, niin se korvaisi illan somehetket tai sarjojen tuijottelut.

avata makuuhuoneen ikkunan hetkeksi. Raitis ilma auttaa nukahtamaan! Tämä kikka muuten toimii ja lakanatkin tuoksuu paremmalta, vaikka niitä ei olisi samana päivänä vaihtanutkaan.

mennä sänkyyn n. 15 minuuttia ennen kuin toivoisit nukahtavasi. Yleensä sen ajan keho ottaa nukahtaakseen. Tosin allekirjoittanut on aika lahjakas nukahtamaan alle minuutissa :D

si-moda-monday-2016-1
AAMULLA KANNATTAA…

suosia herätyskellossa ääntä, joka ei ärsytä liiaksi. Lempeämpi ääni voi auttaa heräämään paremmin.

olla torkuttamatta. Tutkimuksetkin osoittavat, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Torkuttaminen aiheuttaa sekavan olon, jossa pää ja keho eivät tiedä pitäisikö sitä herätä vai ei.

juoda lasin tai pari vettä. Sen lisäksi, että veden juominen aamulla tyhjään mahaan auttaa karkoittamaan väsymyksen, se myös puhdistaa kehoa ja tehostaa aineenvaihduntaa. Tämän tavan opin siskoltani ja nykyisin en voisi kuvitellakaan aloittavani päivää ilman lasillista vettä.

suosia raikkaita, viileässä säilytettäviä kasvo/silmänympärysvoiteita. Niiden levitys vie ne viimeisetkin unihiekat silmiltä.

hakea energiaa hyvistä aamupaloista. Esimerkiksi raikas sekä ravintorikas smoothie virkistää mieltä ja sen avulla jaksaa hyvin lounaalle asti.

ottaa hetki aikaa itselle. Torkuttamisen sijaan kannattaa herätä vaikka 10 minuuttia aikaisemmin ja käyttää se johonkin mieluisaan. Oli se sitten pieni joogahetki, sanomalehden luku tai kuppi kahvia työpaikalla se saattaa olla loppupäivän kannalta ratkaiseva. Ainakin minulle oli tänään!

photos: Sara Vanninen/edited by me

Elinikäinen vaiva

SI MODA RANNE KIPU 5
*Yhteistyössä Verman/Synomax

Päivittäinen työskentely koneella, vaatteiden ompelu ja käsityöt sekä rakkaat harrastukset koripallo ja telinevoimistelu. Nämä yhdistettynä rakenteelliseen rannevikaan eivät ehkä ole olleet se paras kombinaatio. Olen saanut kärsiä kroonisista rannevioista teini-ikäisestä asti.

Kipu tulee ja menee. Välillä se on sietämätöntä ja välillä hyvinkin olematonta. Lukioaikoina aktiivinen pelaaminen yhdistettynä huomattavasti nykyistä runsaampaan käsin kirjoittamiseen pakottivat minut leikkauspöydälle. Oikea ranteeni on operoitu kerran ja toista kertaa tuskin tulee, koska se leikkaus tulisi olemaan aivan liian suuri ja monimutkainen.

SI MODA RANNE KIPU 3
Rannevaivat ovat tänä päivänä melko yleisiä. Vaikka fyysiset työt ovat ehkä yhteiskunnastamme vähentyneet, on teknologian kehitys ja näytepäätyöskentely kasvattanut rannevaivojen syntymistä hurjalla vuositahdilla. Yleisimpiä vaivoja ovat mm. jännetupin tulehdus ja rannekanavaoireyhtymä. Oma vaivani on lähempänä jälkimmäistä, mutta ei kuitenkaan täysin identtinen. Kipu on vastaavanlaista. Siihen liittyy sormien puutumista ja nipistelyä sekä puristusotteen heikentymistä. Sorminäppäryys on heikentynyt ja ranteen liikkuvuus huonoa. Välillä kipu sinkoilee aina sormista olkapäähän asti.

Eikö kuulostaakin ihan mahtavalta, kun miettii, että teen käytännössä töitä vain ja ainoastaan käsilläni? On jopa hieman sarkastista, että onnistuin valitsemaan itselleni ammatin ja koulutuksen, johon nimenomaan vaaditaan paljon käsillä tekemistä. Mutta kuten todettua välillä on pitkiä hyviä jaksoja, jotka tosin kääntyvät sitten päälaelleen ja valvon öitä pakottavan ranteen kanssa. Olen joutunut joskus nuorempana jäämään työstä sairaslomalle rannevaivojeni takia ja kerran jopa jäämään kokonaan kesätöistä pois. Silloin tuli mietittyä, että miten ihmeessä tulen selviämään työelämästä?

SI MODA RANNE KIPU 1
Ainoa todellinen keino poistaa ongelmani olisi operoida koko käsi ja lyhentää kyynerluuta, mutta koska näen tämän ainakin tällä hetkellä aivan liian suurena operaationa, olen päättänyt sietää satunnaiset kipuilut. Omat rannevaivani eivät siis ehkä koskaan häviä täysin, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Muutama vuosi sitten pystyin vain haaveilemaan punnertamisesta ja käsipainojen nostelusta, mutta nyt pystyn jo satunnaisesti niitä harrastamaan. Särkylääkkeitäkään ei enää kulu sitä tahtia, mitä ennen. Nykyisin tarvitsen niitä vain akuutin tulehdustilan hoitoon.

Särkylääkkeiden sijaan olen pyrkinyt löytämään muita keinoja helpottaa sekä ehkäistä rannevaivojani. Pääasiallisesti yritän tietysti välttää ranteita rasittavia hommia, mutta koska ihan arkisetkin askareet ja työni rasittavat ranteita päivittäin, on pitänyt etsiä myös muita keinoja kivun estämiseksi. Yhteistyössä Verman ja Synomaxin kanssa testaan tällä hetkellä heidän nivelvaivoihinsa erityisesti kehitettyjä tuotteja. Glukosamiinia olen muistaakseni joskus aikaisemminkin syönyt, mutta päätin ottaa nyt uuden testijakson katsoakseni huomaanko eroa niitä syödessäni ja ilman.

Glukosamiinitablettienhan tarkoitushan on lievittää niveltulehdusta ja korjata rustovaurioita. Ne myös tehostavat tulehduslääkkeen vaikutusta ja vähentävät lääkkeiden tarvetta. Erityisesti tämä vaikutus kiinnostaa itseäni, koska en tahdo popsia särkylääkkeitä liikaa. Kolmen viikon testijakson aikana en ole syönyt itse asiassa yhtään särkylääkettä, mutta se voi toki olla sattumaakin. Glukosamiinien vaikutus alkaa nimittäin vähitellen, melko pitkänkin ajan kuluessa. Tässä vaaditaan siis hieman kärsivällisyyttä. Toki toivon, ettei kyse ole sattumasta :) Ajattelin nyt testata tämän kuurin loppuun ja katsoa miten käy.

SI MODA RANNE KIPU 2
SI MODA RANNE KIPU 4
Akuuttiin kipuun kaapista löytyy särkylääkkeiden ohella Synomaxin nivelgeeli, joka lievittää kipua, tulehdusta ja turvotusta nivelissä. Tätä olen hieronut muutamana iltana ranteisiin tehtyäni pitkän päivän koneella. Näytepäätyö on tällä hetkellä se eniten ranteitani rasittava tekijä. Minun pitäisi ehdottomasti keskittyä enemmän myös työasentoihin, eikä tehdä läppärillä hommia sängyssä, kuten tämän postauksen kuvissa :D Miksi se onkin välillä niin vaikeaa istua kunnolla pöydän ääreen?

Keräsin tähän alle vielä vinkkejä ja apukeinoja rannevaivojen helpottamiseen/ehkäisyyn, mikäli siellä joku muukin kärsii vastaavista vaivoista. Liikunta on yllätys yllätys tähänkin se paras lääke (ei toki akuutissa tulehdusvaiheessa). Se parantaa käsien aineenvaihduntaa ja elvyttää verenkiertoa. Yksinkertainen käsijumppa voi sisältää ravistelua, käsien rentoutusta sekä pyörittelyä. Muita hyviä apukeinoja ovat mm.

Stressipallo

Tee esimerkiksi 10x puristussarjoja.

Hiekka

Puristele käsiä nyrkkiin hiekassa ja avaa suoriksi parin minuutin ajan.

Kuminauha

Jumppaa rannetta pingoittamalla kuminauha sormiin.

Rannetuki

Erityisesti akuutissa tulehdusvaiheessa ranne kaipaa enemmän lepoa kuin jumppaa.

Lämmin haude

Usein kylmä saattaa vain pahentaa kipua, joten kokeile mielummin lämmintä hoitoa.

SI MODA RANNE KIPU 6
kuvat minusta: Sara Vanninen

 

Unenpuute

Posted on

SI MODA UNENPUUTE 1

Väsymys. Kaikille varmasti tuttu ja joskus koettu tila. Välillä sitä aiheuttaa aamun pikkutunneille juhliminen, välillä liian stressaava työputki ja välillä öisin heräilevät vauvat. Oli syy mikä tahansa, ovat väsymyksestä aiheutuvat fyysiset ja henkiset oireet yleensä hyvin samankaltaisia. Väsymyksen pystyy kuitenkin usein kuittaamaan päiväunilla tai hyvin nukutulla yöllä, mutta unenpuute on syntynyt sen verran pidemmällä aikavälillä, että sen korjaaminenkin vaatii yleensä enemmän aikaa.

Unenpuute on siis tietyllä tapaa syvempi väsymystila, joka aiheutuu jatkuvasta univajeesta. Väsymykselle tyypilliset oireet ärtynyt olo, suoritus- ja vastustuskyvyn heikkeneminen, ongelmat muistin ja päättelykyvyn kanssa sekä fyysiset kivut voimistuvat univelan kasvaessa. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa yhden yön valvominen voi aiheuttaa jonkin sortin aivovaurion. Kyse ei siis todellakaan mistään pikkujutusta, vaikka unenpuute hyvin yleistä onkin.

Itse olen ollut aina hyvä nukkuja. Nukun missä vaan, milloin vaan. Nukahdan sekunnissa ja nukun äärimmäisen sikeästi. Herään vain niihin ääniin, joiden tiedän olevan sellaisia, että niihin tulee herätä (herätyskello, vauvan itku yms). Univaikeuksista kärsin ensimmäistä kertaa elämässäni pari vuotta sitten hiustenlähtöepisodin aikaan, mutta se saatiin onneksi lopulta hallintaan melko nopeasti. Silloin havahduin ensimmäistä kertaa siihen, miten kamalaa oli se, ettei pystynyt nukkumaan. Seuraavan kerran jouduin tekemisiin yövalvomisen kanssa, kun mini syntyi. Silloin olin kuitenkin valmistautunut valvomiseen ja koin sen huomattavasti positiivisempana asiana, koska heräilyn syynä oli pieni vauva.

Sitä paitsi olen ollut melko onnekas pikkuneidin suhteen, koska hän nukkui ehkä “normaalia” paremmin vauvavuotena. Muutamia surkeasti nukuttuja öitä toki hänenkin kanssaan on kertynyt, mutta ei mitään älyttömiä monen yön putkia. Lasta en siis voi unenpuutteestani syyttää. Syy on ehdottomasti omissa valinnoissani. Näin ollen pitäisi olla helppo korjata tilanne. Olen kuitenkin sen sortin suorittaja, että huomaan kärsiväni vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on äitynyt jo melkoisen pahaksi.

Viime viikolla tuli sitten niin sanotusti seinä vastaan, kun taistelin monta yötä nukahtamisen kanssa. Jalkoja koski, päässä vilisi ja olo oli umpiväsynyt, mutta uni ei vaan tullut. Päivisin aivoni kävivät erityisen hitaalla ja treenaamisesta ei meinannut tulla mitään, koska hengästyin jo pelkästä vaunujen työntämisestä. Pelkäsin jo hemoglobiinini olevan taas laskussa, mutta tällä kertaa taustalla oli puhdas unenpuute. Kasvoista väsymys paistoi kilometrien päähän ja ruma olo ahdisti entisestään.

SI MODA UNENPUUTE 2

Lukiessani unenpuutteesta minulle tuli hieman yllätyksenä, miten yksilöllistä onkaan se, kuinka paljon ihmisen tulisi nukkua. Se perinteinen 8 tuntia ei pidäkkään paikkaansa, vaan toiset pärjäävät erittäin hyvin 6 tunnin yöunilla kuin toiset vaativat joka yö sen 9 tuntia. Mieheni kuuluu selkeästi enemmän tuohon 6 tunnin porukkaan, kun taas minä taidan olla yksi niistä ikuisista lapsista, jotka haluavat tarvitsevat vähintään 9 tunnin yöunet.

Ehkä tästä syystä en ole jotenkin ajatellut, että voisin kärsiä unenpuutteesta. Olen kuitenkin nukkunut juurikin tuota 6-7 tuntia vähintään yössä ja pitänyt sitä riittävänä. Jos kerran mieskin jaksaa sen voimilla tehdä töitä, niin miksen minäkin? Muutaman viikon näin jaksoinkin, mutta pitkällä aikavälillä se on selkeästi ollut minulle liian vähän. En siis olekaan toivoton unikeko, vaan vaadin yksinkertaisesti enemmän yöunta kuin esimerkiksi juuri mieheni. Se on vaan hyväksyttävä fakta ja sen mukaan elettävä. Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, on yksi syy valvomisen takana ollut työhommat. Työrytmi on minin kasvaessa muodostunut hyvin ilta/yöpainotteiseksi, eikä se selkeästi sovi itselleni. Paljon muitakin syitä viime aikaiseen väsymykseen ja yökukkumiseen on ollut, mutta tämä koneen näpytteleminen oli niistä varmasti se suurin.

Parin päivän loma sekä pieni keskustelu itseni kanssa teki kuitenkin erittäin hyvää ja nyt olen taas paremmassa vireessä. Ehkä myös aavistuksen viisampi. Päivärytmiä on muunneltu ja suorittaja luonteelle annettu pieni läksytys. Kevyemmällä otteella jatketaan eteenpäin.

Tässä muutamia selviytymiskeinoja muille unenpuutteesta kärsiville:

1. Mieti mikä sinua valvottaa. Listaa asiat paperille ja mieti miten voisit nämä asiat poistaa tai muuttaa.

2. Säännöllinen päivärytmi. Päivärytmistä tulee usein mieleen pienet lapset, mutta myös aikuiset tarvitsevat päivärytmiä. Säännöllisyys on se avainsana ja silloin elimistö tottuu esimerkiksi menemään nukkumaan ajoissa.

3. Liikunta ja ruokavalio. Näitä nyt ei voi koskaan kylliksi korostaa. Liikunta rentouttaa ja parantaa näin ollen unenlaatua. Myös ruoalla on suuri merkitys ja erityisesti iltasyömiseen, ruoan määrään ja laatuun, tulisi kiinnittää huomiota.

4. Ennen nukkumaan menoa kannattaa tehdä jotain “stressitöntä”. Lue kirjaa, kuuntele rauhallista musiikkia yms. Ei kannata suunnittella seuraavan päivän, saati seuraavan viikon tai kuukauden asioita. Liian monimutkaiset ja pitkälle aikavälille ulottuvat asiat voivat häiritä nukahtamista. Itselleni puhelimen selailu ja esimerkiksi seuraavan päivän asun miettiminen sängyssä ovat pahimpia esimerkkejä tästä. Ne saivat molemmat kyytiä tämän episodin jälkeen.

5. Puhuminen läheisille ja avun pyytäminen. Ei ole mitään syytä olla kertomatta läheisille, että olet väsynyt. He voivat varmasti mahdollisuuksien mukaan auttaa ja järjestää sinulle kaipaamaasi lepoa.

Vein sen äärirajoille

Oman kroppani nimittäin.

Ajatus kirjoittaa tämä postaus ei syntynyt puolessa minuutissa, puolessa tunnissa eikä puolessa päivässä. Ei ehkä puolessa vuodessakaan. Pohdin tätä pitkään ja peräännyin monta kertaa. Jokin minussa halusi kuitenkin avata tämän luukun. Koen, että silloin kun asioista pystyy puhumaan ääneen (tai tässä tapauksessa kirjoittamaan julkisesti tuhansille ihmisille), niiden kanssa on tullut sinuiksi ja niistä on päässyt yli.

Vaikka tämän tarinan varsinaiset tapahtumat sijoittuvat melko kauas, on niistä aiheellista puhua vasta nyt. Nyt, kun olen sisäistänyt sen kaiken mitä tämä tapahtumasarja piti sisällään. Minkälaista tuhoa olin pitkällä aikavälillä tehnyt ja miten paljon aikaa korjaustöihin vaadittiin.

Olen aina urheillut paljon ja syönyt melko terveellisesti, pääosin hyvää ravinteikasta kotiruokaa. Lisäksi olen luonnostaan suhteellisen kevytrakenteinen ja sana painonhallinta on ollut minulle vieras käsitys. Näin olen ainakin aina ajatellut. Aikuisuuden kynnyksellä jokin sai minut kuitenkin tarkastelmaan ruokavaliotani entistä tarkemmin ja urheilemaan enemmän. Aluksi en edes tajunnut tekeväni niin, mutta sitten koin todellisen herätyksen. Vaikka tästä herätyksestä on jo yli kaksi vuotta, vasta nyt todella ymmärrän sen, että minä joka koin ettei minulla ole koskaan ollut tarvetta hallita painoa, hallitsin sitä päättömästi. En halua/koe tarvetta tässä yhteydessä nimetä tätä miksikään sairaudeksi, puhun mielummin siitä, miten minäkuvani oli kaikkea muuta kuin terve. Oliko tällä yhteys vasta aloitettuun blogiharrastukseen? Ehkä. Oliko minulla huono itsetunto? Luultavasti. Halusinko näyttää painonhallinnalla jotain muille? Ehkä tai ainakin itselleni.

Lopetettuani peliuran treenasin pääsääntöisesti yksin juosten tai kävin salilla. Kukaan ei enää ole ollut määrämässä tahtiani tai vahtimassa kuntoani. Minun olisi pitänyt ymmärtää kehoni viestit siinä vaiheessa, kun suoritustasoni laski, vaikka pyrin treenaamaan paremmin ja monipuolisemmin. Siinä kohtaa olisi pitänyt kääntää katse ruokavalioon, joka oli omasta mielestäni silloin mitä terveellisin. Kasvisten runsas määrä ruokavaliossa on terveellistä, mutta vain jos siihen otetaan kylkeen myös tarpeeksi proteiinia ja hyviä rasvoja. Jos syö pääasiassa kasvisruokaa, on varmistettava, että saa varmasti kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Ravinneköyhä koulun kasvisruoka ei niitä tuonut, eivätkä myöskään omat valintani kotona. Vaikka en koskaan ole kokeillut pinnalla olevia dieettejä tai varsinaisesti paastonnut, olivat ruokavalintani sen verran huonoja, että se vaikutti pitkällä aika välillä radikaalisti kehoni hyvinvointiin.

Kirjoitin tänne blogiin syksyllä 2012 sairastelleeni paljon. Niin paljon, että olin joutunut juoksemaan sairaalassa monta viikkoa. En silloin halunut sen kummempaa sairaskertomusta tänne kirjoittaa, koska en rehellisesti sanoen tienny yhtään mikä minua vaivasi. Olin elokuussa mennyt nenä- ja kurkkulääkärille siinä toivossa, että hän antaisi lääkkeet pahaksi äityneeseen flunssaan. Samassa yhteydessä lääkäri päätti ottaa minulta perusverikokeet. Kun tulokset saapuivat, lääkäri katsoi minun hieman oudosti, jopa aavistuksen pelottavasti. Hän kysyi voisinko flunssaa lukuunottamatta ihan hyvin? Kerroin, että olin kärsinyt ajoittain päänsärystä ja että lenkkeily ei tuntunut sujuvan. Aamuisin oli myös ollu huimausta, mutta oletin sen johtuvan aina niin alhaisesta verenpaineestani. Siinä kohtaa, kun lääkäri lausui minulle sen hetkisen hemoglobiiniarvon, en osannut edes järkyttyä. Jälkeenpäin olen lukenut, että 80 pidetään ns. tiputusrajana. Minun arvoni oli 66.

IMG_0286year 2010240600_10150189819119885_934259_o

Ei sellaisella arvolla kukaan pystyisi lenkkeilemään. Harva kykenisi edes kävelemään. Osa olisi jo pyörtynyt. En osannut pelätä mitään edes siinä vaiheessa, kun lääkärini halusi ehdottomasti soittaa Hyksiin ja varata ajan sisätautilääkärille. Ne lukemattomat testit, ultraäänet ja tähystykset, joita kävin seuraavina viikkoina läpi herättivät minut todella. Näin alhaisia hemoglobiineja ei yleensä tule vastaan ihmisillä, jotka tulevat lääkäriin vain flunssan takia. Yleensä heillä on ollut takana isompi leikkaus tai esim. synnytys. Lukema saattaa viitata jopa sisäiseen verenvuotoon.

Tunsin näinä aikoina itseni voimattomammaksi kuin koskaan. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka loppujen lopuksi sain parin kuukauden jälkeen huokaista helpotuksesta, en siltikään ollut lähelläkään tervettä. Rautavarastoni olivat huvenneet aivan minimiin ja sitä pumpattiinkin tableteilla kehooni melkoisilla annostuksilla. Jouluun mennessä arvo oli jo kivunnut lähelle sataa. Keväällä pääsin ns. normaalilukemiin. Hölkkälenkille uskaltauduin muistaakseni ensimmäisen kerran maaliskuussa.

Oma hemoglobiiniarvoni oli lääkärini mukaan laskenut pitkällä aikavälillä ja sen vuoksi en kokenut äkillistä olon huonontumista. Olin turtunut laskevaan arvon tuomiin haittavaikutuksiin ja heikkoon oloon. Olin ollut sitkeä. Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olin useamman vuoden ajan tehnyt itse hallaa kropalleni. En todellisuudessa siis ollut ollut sitkeä, vaan todella tyhmä. Olin vienyt koko kehoni äärirajoille ja minut oli napattu kiinni juuri ennen putoamista. En halua edes tietää, miten tarinani olisi muuttunut, ellei verikokeita olisi kyseisellä lääkärikäynnillä otettu.

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska koin tärkeäksi muistuttaa, miten tärkeää on kuunnella omaa kehoaan. Varsinkin nyt alkuvuodesta, kun kaikenlaiset dieetit, kesäkuntoon 2015 ja muut uuden vuoden treenilupaukset yms. starttaavat. On syytä muistaa, että kaikki ei sovi kaikille. Karppaus, mehudieetti, crossfit, bikinifitness ja mitä näitä nyt on viime vuosina pinnalle noussut voivat ehkä olla laihdutus- ja treenausmuotona (kilpaharrastuksena) toimivia, mikäli ne itselleen sopivat. Kun keho laitetaan koetukselle niin ruokavalion kuin liikunnankin avulla, on osattava lukea kehon viestejä. Tiedettävä milloin treenaaminen tuntuu oikealla tavalla raskaalta ja milloin taas on hyvä hetki pitää taukoa. Mietittävä saako elimistö todella tarpeeksi ravintoa ja erityisesti tarpeeksi monipuolisesti. Itse olisin varmasti säästynyt kyseiseltä tapahtumasarjalta, jos olisin lisännyt ruokavaliooni tarpeeksi raudanlähteitä. On opittava tuntemaan ne oman kehon rajat. Ja mikäli olo tuntuu vain heikkenevän oikeaoppisesta ja laadukkaasta ravinnosta huolimatta, on suotavaa käydä tarkistuttamassa veriarvot. Piilevä puutos elimistössä voi aiheuttaa suuriakin tuhoja niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.

Minä olen kantapään kautta oppinut omat rajani. Joku voi tällä hetkellä tuumia, että eihän tuo ero muutaman vuoden takaisissa kuvissa ole kovinkaan suuri nykyiseen. Totta, olen edelleen hoikka ja vaa’alla lukema on vain ne kriittiset pari kiloa suurempi. Mutta oloni on 150 kertaa parempi kuin aiemmin. Veriarvoni ovat kohdallaan ja mikä tärkeintä minäkuvani on kohdallaan. Syön oikeasti ravitsevaa ruokaa, varmistan vitamiinien saannin lisillä ja urheilen säännöllisen epäsäännöllisesti 0-6 kertaa viikossa, siten kun tuntuu hyvältä. Koen, että terveeseen minäkuvaan tarvittiin minun kohdallani loppujen lopuksi tämän herätyksen lisäksi myös 9kk odotusaika ja vuosi äitinä oloa. Ikuinen klisee elämä opettaa pitää kyllä tässäkin kohtaa paikkansa.

Toivon sydämeni pohjasta etten hölmöilylläni ole aiheuttanut sen kummempaa vahinkoa kehooni, vaan selvisin säikähdyksellä. Pari vuotta sitten koettu hiustenlähtö oli varmasti osittain tämän, sekä tästä kaikesta aiheutuneen stressin jälkireaktio. Hiustenlähdön lisäksi vaarana oli kärsiä lapsettomuudesta, iho-oireista ja monista muista vaivoista. Olen siis äärimmäisen kiitollinen siitä, että ylipäätänsä saan tänäpäivänä olla terve äiti.

SI MODA LONDON ASU4 2

year 2014OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä tarina on kaikille niille nuorille ja vähän vanhemmillekin naisille, jotka käyvät itsensä kanssa keskustelua omasta kropastaan. Jotka eivät ole ihan täydellisen tyytyväisiä itseensä. Jotka pohtivat pitäisikö aloittaa dieetti. Jotka miettivät miten saisivat itsensä lähtemään lenkille, vaikka ei jaksaisi. Jotka kokevat ulkoista painetta muuttua. Jotka tuijottavat vaakalukemaa.

Ihan rehellisesti. Suurimmalla osasta meistä naisista ne kaikki ajatukset löllyvistä läskeistä on omassa päässä. Monet miehet eivät niistä välitä ja monet jopa pitävät ns. tarttumapintaa todella suotava. Terveellisiin elämäntapoihin on syytä meidän kaikkien pyrkiä, mutta itselle sopivat keinot eivät ole aina ne samat kuin kaverilla. Blogimaailma tarjoaa varmasti paljon ideoita, motivaatiota ja ajatuksia treenaamisesta. Lukekaa tämä ja muutkin tekstit jonkinlainen suodatin päällä. Poimikaa itsellenne sopivat ohjeet ja tehkää siten palvelus omalle kehollenne.

Dui Clinic

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni kasvohoidossa. Oli jo ehkä aikakin. Olen aina ollut hieman huono hemmottelemaan itseäni erilaisilla hoidoilla tai kampaamokäynneillä. Tämä on tavallaan hieman sarkastista, onhan äitini kosmetologi.

Viime keväänä leikattuani hiukset polkkapituisiksi päätin etsiä Helsingistä paikan, jossa voisin huoltaa ripsipidennyksiäni. Minulla oli ollut ne muutaman kuukauden, mutta olin siihen asti huollattanut ne Kotkassa. Päädyin Dui Clinicin Lauran hoiviin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olen saanut monilta kehuja luonnollisen näköisistä pidennyksistä ja olen myös itse ollut enemmän kuin tyytyväinen. En ole vielä päättänyt kauan aion pidennyksiä pitää, mutta ainakin vielä hetken. Nämä ovat nimittäin sen verran kätevät pienen vauvan kanssa!

Pidennyksien lisäksi olen tutustunut tuotteisiin, joita Dui Clinic myy. Olen löytänyt sieltä muutamat ihmeaineet, joilla olen saanut ihoni kukoistamaan. Olisi siis suuri vääryys olla jakamatta näitä teidän kanssa.

SI MODA BEAUTY ESSENTIALS DUI CLINIC

Viime kevään hormonaalisten heittelyiden vuoksi ihoni oli vuoroin todella kuiva ja todella öljyinen. Seurauksena paljon pieniä, pintakuivalle iholle tyypillisiä näppylöitä ja punoitusta ilmestyi kasvoihini. Tätä ennen olen ollut uskomattoman onnekas ja omistanut lähes virheettömän ihon. En lähtenyt heti vaihtamaan kasvojen hoitotuotteitani, vaan päätin odottaa hetken. Tilanteen pahentuessa aloin metsästämään uusia tuotteita. Itselleni ammattilaisten mainospuheita tärkeämpää on lukea tavallisten kuluttajien kokemuksia, joten etsin muista blogeista postauksia kasvojen ihonhoidosta. Muutamassakin blogissa esiintyi Dui Clinicin nimi ja päätin kysellä seuraavan ripsihuollon yhteydessä heidän tuotteistaan lisää.

Bionin puhdistusgeeli, Bacteriostat cleaner, oli ensimmäinen tuote, jota kokeilin ja se on yhä joka päiväisessä käytössäni. Geeli on tarkoitettu herkälle ja kuivalle iholle, joka on taipuvainen akneen. Vaikka minun kohdallani ei suoranaisesti ollut kyse aknesta, tämä sopi tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. Se puhdisti pienet epäpuhtaudet, mutta ei kuitenkaan kuivattanut ihoa. Isona plussana vielä se, että geeli on erittäin riittoisaa.

Dui Clinique Day creamia olen käyttänyt päivävoiteena alkusyksystä lähtien. Kesällä minulla oli käytössä samansarjan päivävoide, joka sisälsi korkean suojakertoimen. Day cream on geelin tavoin hyvin riittoisaa ja jättää iholle mukavan mattapinnan. Nyt kovilla pakkasilla olen kuitenkin joutunut turvautumaan järeämpiin aseisiin, sillä kasvoni kaipaavat nyt kunnon syväkosteutusta. Näistä järeämmistä tuotteista voisinkin tehdä ihan oman postauksen myöhemmin.

Tällä hetkellä ihoni on suhteellisen hyvässä kunnossa (koputellaampa puuta), mutta hormoniheittelyt kerran kokeneena olen varautunut siihen, että ihon kunto voi muuttua vaikka yhdessä yössä. Raskausaikanakin tuli ajoittain päiviä, jolloin heräsin ongelma-alueet (leuka, suunympärys ja nenän varsi) täynnä pieniä näppylöitä. Niiden nujertajaksi löysin Acne formula seerumin, jota olen levittänyt kasvoille yhdessä kasvovoiteen kanssa. Tämäkään tuote ei kuivata ihoa, kuten monet muut finnien “tappoaineet”. Seerumi parantaa jo puhjenneet finnit nopeammin ja estää uusien syntyä. Tämä voi kuulostaa melkoiselta mainospuheelta, mutta nyt puhun ihan vain omista hyvistä käyttökokemuksistani :)

Uusimpana tuotteena minulta löytyy kaapista Dui Clinique -sarjan kasvonaamio, jota en ole vielä ehtinyt kokeilla niin montaa kertaa, että voisin siitä kertoa sen enempää mitä purnukan kyljessä lukee. Tämäkin tuote lupaa olla kuivattamatta ihoa ja kovasti tahtoisin uskoa siihen aikaisempien kokemuksieni perusteella.

Postauksen alussa mainitsin käyneeni elämäni ensimmäisen kerran kasvohoidossa. Kyseessä ei ollut mikä tahansa ihonpuhdistus, vaan Dui Kasvohoito. Tässä kuusi vaiheisessa hoidossa käytetään hyväksi matalataajuusvirtalaitetta, joka aktivoi yrttipohjaisten tuotteiden vaikutusta. Monet vaipuvat hoidon aikana pieneen horrokseen ja itsekin taisin siinä torkahtaa. Iho tuntui ja näytti hoidon jälkeen välittömästi paremmalta. Nyt on kulunut viikko hoidosta ja kasvot tuntuvat säteilevän yhä. Yhtään näppyäkään ei ole sen jälkeen ilmestynyt. Positiivisen kokemuksen myötä ajattelin kyllä jatkossa hemmotella itseäni hieman useammin.

(Postaus ei ole kaupallinen yhteistyö)