Ruoka

Halloween viikon juustomaistajaiset ja kurpitsahummus

Kaupallinen yhteistyö: Kuusamon Juusto

“Salaiset” aseeni kaamosmasennusta vastaan: kynttilämeret ja valtavan suuret juustolautaset. 

“Pimeää on”, totesi esikoinen, kun ulkoilimme viime viikolla viiden aikaan iltapäivällä. Samaan lauseeseen hän heitti kysymyksen, “Äiti, miltä ulkona näyttäisi, jos nyt olisi kesä?”. Vastasin, että olisi valoisaa ja aurinkokin todennäköisesti paistaisi. Nyt siitä valoisuudesta saa enää vain haaveilla ja aurinkoakin on niukasti tarjolla. Kellojen kääntäminen teki iltapäivistä entistä pimeämpiä, mutta myös tunnelmallisempia ja kynttilöitä vaativia. Siitä syystä viime sunnuntaina katettiin pöytään valtavan juustolautasen lisäksi paljon kynttilöitä!

Tämä juustoilta oli merkitty jo hyvissä ajoin kalenteriin syyslomaviikon kohdalle, mutta sairastelujen vuoksi se meinasi jäädä kokonaan välistä. Siskoni perheineen estyi tulemasta, mutta onneksi miehen suvun puolelta saatiin vieraita pöytään. Sopivasti telkkarista pyöri myös futispeli ja lapsille saatiin leikkiseuraa. Kaikki oli niin balanssissa kuin lapsiperheessä sunnuntai-iltana voi olla.

Pöytään katettu juustolautanen koostui tällä kertaa kotimaisen suosikkijuustobrändini juustoista. Moneen otteeseen olen maininnut Instagramin storyn puolella, miten Kuusamon Juuston Gouda on parasta, mitä leivän päälle sopii laittaa. Hamstraan sitä aina kauppareissuilta ja sen vuoksi sitä löytyykin meiltä aina jääkaapista. Suurena Kuusamon Juuston fanina olin todella iloinen ja otettu, kun kuulin, että Kuusamon Juusto lanseeraa uuden herkuttelujuustojen tuoteperheen ja minua toivottiin viemään siitä sanaa eteenpäin.

Ehdotukseni rennoista juustomaistajaisista ystävien kesken meni läpi, joten aloin suunnittelemaan sesonkiin sopivia tarjottavia. Sen lisäksi, että halusin hyödyntää satokauden parhaita antimia, halusin myös keskittyä kotimaisuuteen. Suurin osa niin sanotuista herkuttelujuustoista on tuontijuustoja, mutta tämän uutuustuoteperheen myötä Kuusamon Juusto on nyt tuonut kuluttajille tarjolle myös maukkaat kotimaiset vaihtoehdot. Kaikissa neljässä juustossa on ensiluokkaiset ja luonteikkaat maut, joita leikkimielisesti hieman arvioimme juustomaistajaisten lomassa.

Oma suosikkini oli täyteläinen Vuorijuusto, josta piti myös mieheni. Vieraiden mielestä taas pehmeän savuinen Savustettu Gouda oli juustoista ehkä se kaikista maistuvin. Näiden lisäksi myös kaksi muuta Maasdam XO sekä voimakas pitkään kypsynyt Emmental XO saivat meiltä kaikilta kehuja. Erityisen hyvältä ne maistuivat kotimaisen jyvänäkkileivän ja tuoreiden karpaloiden kera.

Pyrin tosiaan pitämään myös juustolautasen lisukkeet mahdollisimman ajankohtaisina sekä suosimaan kotimaista. Ja mikä olisi ajankohtaisempaa kuin kotimaiset omenat, karpalot ja kurpitsa! Halloween viikon kunniaksi valmistin kurpitsasta kauniin sävyistä kurpitsahummusta. Minusta parhaita juustolautasia ovat sellaset, joissa yhdistyvät erilaiset kiinteät naposteltavat ja tahnat. Suolaisen rinnalla pitää myös olla jotain makeaa, joten valitsin pöytään kotimaista ruusunterälehtihilloa sekä tummalla suklaalla kuorrutettuja mustikoita. Näistä sai luotua ihania makuyhdistelmiä, jotka kruunasi täyteläinen punaviini.

Kurpitsa hummus

1 kurpitsa (myski tai tavallinen) / 1 valkosipuli / 1 pkt kikherneitä / 2 rkl tahinia / 1/2 sitruunan mehu / oliiviöljyä / ripaus jeeraa / 1 tl paprikajauhetta / ripaus kanelia / ripaus cayennepippuria / suolaa ja pippuria

Koverra kurpitsa ja paloittele se sekä valkosipuli. Laita kurpitsan palat ja valkosipuli astiaan, pirskottele päälle oliiviöljyä. Kypsennä kurpitsanpalat valkosipulin kanssa uunissa 175°C asteessa noin puolisen tuntia. Jäähdytä kurpitsat ja valmista hummus sekoittamalla kaikki aineksi sekä käyttämällä ne blenderissä tai vatkaamalla sauvasekoittimella sileäksi. Hummuksen voi koristella paprikajauheella.

Juustomaistajaiset, olivat ne sitten rennot tai hieman fiinimmät ovat kyllä hauska seuratapahtuma. Meidän iltaan tosiaan mahtui myös jalkapalloa ja neljä railakasta lasta, joten mistään rauhallisesti kynttiläillallisesta ei ollut kyse, vaikka nämä seesteiset kuvat ehkä niin antavat olettaa. Vauhdista huolimatta kaikki saivat mahansa täyteen juustoja ja päätimme mieheni kanssa, että täytyy järjestää tällaisia iltoja useamminkin, ihan vaan kahdestaan tai sitten kutsumalla vieraita kotiin.

Tänne uuteen kotiin onkin kiva kutsua ihmisiä, kun tilaa riittää sekä aikuisille että lapsille. Vielä kun saamme uuden isomman ruokapöydän puusepältämme, niin pöydän tuolimäärä tuplaantuu! Vieraiden kutsumisesta tuli muuten mieleen, että juustot ovat myös oiva tuljainen, jos on itse kutsuttu vieraaksi. Nämä Kuusamon Juuston uutuudet on pakattu niin nätteihin pakkauksiin, että niistä saa helposti loihdittua kauniin viemisen vaikkapa servettien ja puisen leikkuulaudan kera.

ps. Nämä juustot taipuvat myös sisätilojen juustomaistajaisten lisäksi ulos retkievääksi! Malliesimerkkiä siitä näyttää Anniina Jalkanen vajaa kuukausi sitten julkaistussa vlogissaan. En itse asiassa tuntenut tai edes tiennyt Anniinaa ennen tätä kampanjaa, mutta vitsit miten kivaa sisältöä hän tuottaa sekä kauniiden kuvien muodossa Instagramiin, että Youtuben puolelle vlogeina. En oikeastaan ole koskaan oppinut katsomaan vlogeja ja seurannut ketään tubettajaa, mutta hänen videoihin jäin koukkuun ja katsoin niitä useamman putkeen. Jos elämä vanhalla maatilalla kiinnostaa, niin laittakaahan seurantaan :)

Meidän vauvallako muka allergiaa?

Hypätäämpä välillä täysin eri maailmaan ja oikeastaan minulle ihan uuteen maailmaan. En ole tehnyt täällä blogissa säännöllistä, joka kuukauden vauva-päivitystä, mutta aina välillä olen vauvasta sekä siihen liittyvistä asioista puhunut ja saanut teiltä ihan mielettömän paljon vertaistukea. Sitä kaipaisin nyt taas, joten siksi haluan puhua tästä, minulle oikeastaan hyvin tuntemattomasta aiheesta nimeltä allergia.

Aloitetaan sillä, että minä, mieheni tai esikoinen emme ole allergisia yhtikäs millekään. Eikä myöskään ole kukaan lähipiirissämme. Lähin sukulainen, jolta jonkinlainen allergia löytyy taitaa olla serkkuni lapsi. Olen ymmärtänyt, että allergiat ja ruoka-aineisiin liittyvät yliherkkyydet ovat pitkälti tai ainakin osittain periytyvää sorttia. En siis koskaan ikimaailmassa kuvitellut, että meidän tytöistä voisi jompikumpi olla allerginen.

Kuopuksen alkuvaiheen haasteista olen täällä jo kerran puhunut, mutta kun niistä yli päästiin, tuntui elämä taas helpolta ja vauva-arki jotenkin normaalilta, jos näin voi sanoa. Loppukeväästä ja alkukesästä vauva alkoi maistelemaan erilaisia soseita normaaliin tahtiin. Alkuun kaikki menikin hyvin, mutta ehkä juuri siinä 6kk kohdalla, kun mukaan astui isompi kirjo ruoka-aineita ja mm. puurot, jokin muuttui. Pikkuisella on todettu jo aikaisemmin vielä atopia, joten iho-oireita on ollut jonkin verran ihan syntymästä saakka. Siksi en aluksi ollut kovin huolissaan, kun posket välillä punottivat ja iho tuntui niin sanotusti lehahtavan. Tilanne kuitenkin paheni.

Vauvan posket olivat ajoittain ihan kirkkaan punaiset, täynnä ihottumaa ja suun ympärys täynnä finnimäisiä näppylöitä. Samaan aikaan lehahti myös pepun alue ja silloin ilmaisin ensimmäisen kerran huoleni mahdollisesta ruoka-aineallergiasta. Minua kuitenkin vakuuteltiin sekä tuttujen että ammatti-ihmisten toimesta, että ei hätää nuo kaikki johtuvat varmasti vain atopiasta, hampaiden tulosta, hikoilusta kesäkuumalla jne. Luotin heidän sanaan, vaikka jokin pieni ääni sisälläni (ilmeisesti se kuuluisa äidinvaisto) sanoi, että jokin ei nyt ole kohdillaan. Loppukesästä tilanne oli ehkä pahimmillaan ja vauvalle oli kehittynyt myös ihmeellinen sitkeä nuha+yskä. Hän oli todella tukkoinen ja limainen koko ajan, mutta ei kuitenkaan yhtään kipeä. Käytimme häntä parikin kertaa lääkärissä vain kuullaksemme, että ei hänellä ole mitään vikaa korvissa tai keuhkoissa. Kaikki olivat puhtaat, mutta silti tämä röhä ja limaisuus jatkui toista kuukautta.

Sitten eräällä Helsingin reissulla annoin vauvalle purkkisosetta ruoaksi ja miltei heti sen jälkeen hänen naamasta lehahti aivan tulipunaiseksi. Illalla se oli taas näppylöitä täynnä ja seuraavana aamuna vaipasta paljastui kipeä näky. Kirosin mielessäni, että nyt riittää. Nyt selvitän mikä pientä vaivaa ja kirjasin paperille kaikki ruoka-aineet mitä hän oli viime aikoina saanut. Päätin aloittaa testin, jolla selvittäisin mahdollisen ruoka-aineallergian.

Tähän väliin kerrottakoon, että haasteita testiin toi se, että meidän kuopus ei ole mikään maailman helpoin ruoan suhteen, kuten ei ollut/ole esikoinenkaan. En sanoisi, että he nirsoja varsinaisesti ovat, maistavat kyllä kaikkea, mutta loppupeleissä aika valikoivia ruoan suhteen. Kuopukselle minun tekemät soseet eivät ole koskaan maistuneet, vaan ainoastaan kaupan omat. Kaupan omistakin vain tietyt ja mahdollisimman silkkiset kelpaavat, joten aikaisin aloitettu sormiruokailu ei myöskään ole tullut kyseeseen. Onneksi nyt näin 9kk iässä sen makuun ollaan jo päästy ja se onkin vienyt ruokailua huomattavasti kivempaan suuntaan. Minun tekemät soseet eivät edelleenkään maistu, mutta nyt tyttö osaa jo niellä hieman isompia palasia ja voin näin ollen syödä jonkin verran samoja (suolattomia) ruokia kuin me. Yhä edelleen annan hänelle kuitenkin myös kaupan soseita kasvun takaamiseksi, sillä ilman niitä ruokamäärät jäisivät ihan liian pieniksi, eikä se pienehkön vauvan kohdalla ole kovinkaan hyvä asia.

Mutta niin palataampa siihen allergiamysteeriin, jota aloitin siis selvittämään muutamia viikkoja sitten. Alkuun tuntui, että se oli yhtä neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta sitten yhtäkkiä minulle valkeni. Omena. Tuo aika klassinen allergian aiheuttaja oli kaiken tämän takana. Omenaa löytyy monesta hedelmäsoseesta, vauvojen smoothieista, puuroista sekä jopa niistä purkkiruuista. Kun karsin kaiken omenan pois, oireet hävisivät parissa päivässä. Iho parani silmissä ja se hämmentävä 2,5kk kestänyt yskä sekä limaisuus katosivat myös. Kuin tuhka tuuleen. Luin jostain allergialiiton ym. sivuilta, että joskus harvoin vauvojen allergiaoireisiin kuuluu nimenomaan tällaista limaisuutta, joka saattaa muistuttaa flunssaa. Sellaisena minäkin tätä pitkään pidin, mutta näin jälkeen päin käsitän, että kaikki tämä “flunssaisuus” ja ne ikävät iho-oireet johtuivat vain omenasta.

Omena on nyt siis syvästi pannassa meidän vauvalta, mutta onneksi se ei paljon elämää haittaa tai rajoita. Huomattavasti haastavempaa oli tajuta tämä kaikki ja löytää se allergisoiva aine. Allergiaepäilyn selvittäminen oli stressaavaa ja vei paljon energiaa myös äidiltä. Varsinkin, kun tämä maailma oli minulle niin vieras. Nyt ymmärrän kyllä paljon paremmin niitä vanhempia, jotka kamppailevat lasten allergioiden kanssa. Tosin heille, joilla useampi lapsi on allerginen, on tämä ehkä jo tuttua. Minusta tuntui monen päivänä, että olin aivan hukassa asian kanssa, enkä tiennyt mitä tehdä, mutta onneksi apua on tähänkin tarjolla monelta taholta. Kuten esimerkiksi neuvolasta, johon soitinkin nyt selvitettyä mysteerin. Sain sieltä vinkkejä miten toimia nyt jatkossa ja tähän alkuun otamme nyt pitkän tauon allergisoivasta ruoka-aineesta. Myöhemmin on sitten tarkoitus yrittää lähteä siedättämään omenaa tytön ruokavalioon. Jos tähän siedättämiseen löytyy teiltä vinkkejä, niin kuulen niitä mielelläni! Oletteko onnistuneet siedättämään allergisoivan ruoka-aineen, niin ettei siitä enää oireita tule? Minkälaisia allergioita teidän naperoilta löytyy? Mitä oireita? Miten ne vaikuttavat teidän arkeen? 

Pitkään epäilin, että omenan lisäksi myös porkkana aiheuttaisi vauvalle oireita, mutta se on vielä hieman epävarmaa. Välillä porkkanasta ei tule mitään, mutta välillä tulee, samantyylisiä, tosin huomattavasti lievempiä kuin omenasta. On kai hyvin tavanomaista olla allerginen sekä omenalle että porkkanalle, kun kyseessä on jonkinlainen ristiallergia, johon kytkeytyy myös siitepöly. Vielä en ole varma miten toimia porkkanan suhteen, mutta ehkä jos siitä ei mitään sen kummempaa oiretta ilmennyt, niin riittää, että se yksi ja ainut meidän pienelle pahempia allergiaoireita aiheuttava ruoka-aine on nyt onnistuneesti karsittu ruokavaliosta.

Tämä koko allergiatapaus oli hyvä muistutus itselleni siitä, että useasti se kuuluisa äidinvaisto osuu oikeaan. Pitäisi vain luottaa siihen ja toimia sen mukaan. Mitään vahinkoa ei onneksi käynyt, kun allergiaoireet ovat kuitenkin olleet suhteellisen lieviä, mutta kyllä se vähän nakertaa mieltä, etten äitinä tajunnut ärsyttäväni lastani jollakin ruoka-aineella, joka hänelle ei selvästikään sovi ja “kidutin” häntä ihan syyttä alkukesästä lähtien. Ensi kerralla kuuntelen kyllä sitä voimakasta äidinvaistoa, joka aistii tällaiset jutut yleensä paljon ennen muita.

ps. Kuvituskuvana kaksi ihan tavallista ruokailukuvaa eikä mitään varsinaisia allergiakuvia, sillä en oikein koe omiin kanaviini tai omaan tyyliini sopivaksi julkaista lapsestani kuvia, joissa hän on millään tapaa “kipeä”. Pahoittelut siis, jos joku olisi kaivannut kuvia ihottumasta.

Retkellä takapihalla

 

*Kaupallinen yhteistyö K-citymarket

Aloitetaan yllä näkyvästä kuvasta. Siinä on kesän jälkkäri numero yksi. Ananas valmistuu grilllissä ja saa kaveriksi unelman pehmeää mascarponevaahtoa. Aivan tautisen hyvää. Annos maistuu ihan pina colada mocktaililta ja jos minua yhtään tuntee, niin tietää kyllä, että se on suuri suosikkini näin kesäaikaan. Hieman skeptisenä lähdin kyseistä annosta maistamaan, kun anaksen päälle rouhittiin pippuria viimeisessä vaiheessa, mutta olisi vain pitänyt luottaa tähän reseptiin. Nyt se on tallennettuna niin puhelimen kkuin läppärinkin suosikkeihin ja pääsee uusintakierrokselle heti seuraavalla grillauskerralla.

Instagramin puolella olettekin varmasti huomanneet, että tällä viikolla on valmisteltu grillijuhlia oikein pitkän kaavan mukaan. Tekin pääsitte osallistumaan niiden suunnitteluun auttamalla minua valitsemaan mitä sitä oikein grillaisi (kiitos vaan kaikille vastauksista!). Meillä on tänä vuonna ollut mieheni kanssa haasteena vähentää lihansyöntiä ja kokata vähintään kerran viikossa kasvisruokaa.

Haaste on mennyt hyvin, sillä kasvisruokia syödään nykyään useammin kuin kerran viikossa ja nyt grillikaudellakin olisi tarkoitus kääntää katseen enemmän sinne heviosastolle kuin lihatiskille. Tämän K-citymarketin kanssa yhteistyössä toteutetun kampanjan myötä lähdin miettimään mitä meidän tapauksessa ilmastoystävällisempi grillaus voisi tarkoittaa ja mitä grillilihojen tilalle valittaisiin.

Apuna minulla oli tässä koko laaja reseptiarkisto K-ruoka -nettisivuilla. Reseptiarkiston selaamista helpottaa oivat rajausmahdollisuudet, joista itse klikkasin päälle tietenkin grillauksen ja kasvisruokavalion. Näiden takaa paljastui iso lista potentiaalisia reseptejä. Teidän suosituksesta päädyin valmistamaan mm. grillattua munakoisoa ja fetaa sekä yrttihummusta (nam!). Hummuksen kaveriksi paistoin grillissä Damper-leipiä ja toiseksi “pääruoaksi” valitsin pienet portobellopizzat.

Ihan täysin kasvisruokavaliolla ei menty, sillä näiden lisäksi meillä oli myös kotimaista, läheltä tuotua kalaa, joka tosin on sekin ympäristöystävällinen valinta. Jälkiruoan tuossa ensimmäisessä kappaleessa jo hyvin tarkkaan kuvailinkin, mutta juomapuolesta vielä pari sanaa. Sen lisäksi, että K-citymarketin kattavasta valikoimasta tarttui mukaan muutamia virvoitusjuomia, niin valmistimme myös minin kanssa itse Mansikkagazpachoa. Ihan täydellinen juoma lämpöisiin kesäpäiviin ja maistuu niin lapsille kuin aikuisillekin.

Ainekset näihin grilliherkkuihin hankin tietysti K-Citymarketista. Jokin aika sitten Kotkan Cittari kävi läpi pienen uudistuksen ja sen jälkeen se on ollut ihan ylivoimainen suosikkiruokakauppani. Niin avaraa, siistiä ja selkeää. En voi sietää sitä, että ruokakaupassa joutuu sinkoilemaan pitkiä matkoja edestakaisin, kun hyllyt ovat jotenkin epäloogisessa järjestyksessä tai välimatkat ovat muuten vaan kilometrin pituisia.

Kätevän kokoisessa sekä hyvin organisoidussa ruokakaupassa ostokset hoituu nopeasti ja sitä yllätys yllätys näin ruuhkavuosina arvostaa. Itse käyn noin kerran viikossa Cittarissa, jolloin ostan ruokatarpeet usemmaksi päiväksi sekä vauvalle kaiken tarvittavan. KCM:n laaja valikoima on myös yksi iso painava syy käydä siellä. Cittarista saan kaiken tarvittavan. Ja sieltä löytyy muuten takuulla jokaiselle jotain grillattavaa kiitos ison ja kattavan hevi-osaston sekä monipuolisen palvelutiskin.

Mutta palataampa takaisin meikäläisen grillailuihin. Nimittäin ihan missä tahansa näitä herkkuja ei valmistettu. Olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että tämän kampanjan yhteydessä hitsi vie korkkaamme uuden pihan oli se kesken tai ei. Alunperin olin haaveillut grillaavani upouudella terassilla, mutta kun se odotteli itseään, niin pyysin miestäni kantamaan grillin laiturille. Grillauspaikkana se ei tosin kalpene yhtään tulevan terassin rinnalla, sillä mikä sen siistimpää kuin tuoksutella meren tuoksua, fiilistellä auringonlaskua ja samalla valmistaa grilliherkkuja.

Tämä mieletön ideani järjestää retki omalle takapihalle ja laiturille meni sään sekä ruoan suhteen loistavasti, mutta olisihan se pitänyt muistaa, että pienten lasten kanssa on aina hieman säätöä :D Alkumaljat saimme juotua yhdessä ja sitten alkoikin sellainen show, kun pienempi oli ruokaa vailla ja isompaa vilukissaa paleli. Lopulta grillailin itsekseni siinä meren äärellä ja grilliherkut syötiin laiturin sijaan sisätiloissa. Mutta eipä tuo makuelämystä haitannut. Hedelmistä ja kasviksista pääosin koostunut menu upposi parempiin suihin nopeasti. Vaikka välillä hyvästä (grillatusta) lihasta nautinkin, niin kyllä tämä kevyempi ja samalla myös ympäristöystävällisempi grilliruoka on enemmän omaan mieleen. Maha tulee täyteen, mutta mitään ähkyä ei näistä saa. Ellei sitten kauho mascarponevaahtoa suoraan suuhun, kuten minä tein.

ps. Seuraavaksi grillibileitä järkkäilee Valkoinen Harmaja-blogin Suvi, joten kannattaa klikata hänen blogiinsa uusien maukkaiden grillireseptien ja hyvien grillausvinkkien perässä.

Ei vain päältä kaunis

Olen saanut nyt vuorokauden sisään niin monta kyselyä kahdesta asiasta koskien eilisiä ristiäisiä, että päätin työstää niistä ihan erillisen postauksen :)

Eniten uteluita tuli ristiäiskakusta, joka kieltämättä oli myös omaan silmääni erittäin kaunis ja onnistunut. Tällaista kakkua lähdin hakemaan ja sellaisen myös ilokseni saimme. Bongasin jo hyvissä ajoin Pinterestistä “nakukakun”, jonka päällä oli aidoista kukista tehdyt koristeet. Silloin päätin, että yrittäisin tilata vastaavan kuopuksen ristiäisiin. Kakuntekijä löytyi helposti, kun tiesin äitini työkaverin ottavan kakkutilauksia vastaan. Kakun (sekä macaronsit) ostimme siis häneltä (Instassa @paivileipoo) ja hänen suosituksestaan makuyhdistelmäksi valikoitui kookos-valkosuklaa-lime-tropical passion. Täydellisen raikas yhdistelmä makeahkon marenkikreemin kanssa. Kookoksen suurena ystävänä minun oli saatava kakkuun ripaus lempimakuani, mutta se oli tässä sen verran hienostunut, että myös ne vieraat, jotka eivät kookoksesta liioin välitä, tykkäsivät kakusta kovin.

Kakun kukkakoristeidenkin suhteen minulla kävi hyvä tuuri, sillä yksi teistä seuraajistani vinkkasi juuri sopivasti taitavasta kotkalaisesta floristista (Instassa @sammalsydan). Häneltä sain tilattua toiveiden mukaiset kukat kakun päälle ja sivuun. Lisäksi ostin häneltä myös kranssin kastemaljan ympärille. Kakku ja kukat tulivat eri paikasta ja eri aikaan juhlapaikalle, mutta sain ne näppärästi aseteltua paikoilleen juuri ennen tarjoilua.

Nyt kun yhteistöiden oikeaoppinen merkitseminen somessa ja blogissa on ollut paljon pinnalla, niin täytyy tässä kohtaa vielä tarkentaa, että kumpikaan, kakku tai kukat, ei ole osa mitään kaupallista yhteistyötä, vaan tahdoin ihan omasta halustani ja runsaiden uteluiden vuoksi vinkata taitavista paikallisista tekijöistä :) Toivottavasti näistä taitureista on iloa jollekin muullekin!

Kakun lisäksi te kyselitte paljon kattauksessa vilahtaneiden astioiden perään. Nämä kultasomisteiset kukkakahvikupit sekä tässä vanhassa postauksessa jo aikoinaan esitellyt kultaraidalliset kupit ovat minulle hyvin rakkaat, sillä olen perinyt ne mummoltani. Mummo oli, kuten minäkin, melkoinen kultaharakka ja koska muu suku ei ole ehkä ihan yhtä innostunut kullan kimmellyksestä, on minulle suotu mahdollisuus periä monia kauniita kullanhohtoisia asioita. Kuten esimerkiksi uuden kotimme kultakehyksinen lasipöytä sekä nämä astiat.

Samoja astioita siis tuskin saa enää mistään, mutta halusin siitä huolimatta kertoa kuppien alkuperän ja tarinan niiden takaa.  Näiden avulla voin varmistaa, että mummonikin on jollain tavalla vielä tänä päivänäkin läsnä meidän tärkeissä juhlissa ♥

Ikuinen leipätyttö – 3 kasvisleipäreseptiä eri tilanteisiin

 *Kaupallinen yhteistyö Fazer Leipomot Oy

Olen ikuinen leipätyttö. Ja se on ikuinen vitsi, että söin lapsena yksin pussillisen paahtoleipää treenien jälkeen. Tämä siis täyttä totta ja tapahtui useamman kuin yhden kerran…

Leipä on minulle hyvänmielen ruokaa, jota syön melkein joka aterialla. Varmistan aina ravintolassa, että kuuluuhan annokseen leipä. Jos ei, tilaan sitä pöytään. Näin leivän suurkuluttajana olen onnekas, että olen saanut asua leipäaterioiden luvatussa maassa eli Norjassa, jossa ihan oikeasti useampi ateria tuntui koostuvan lähes poikkeuksetta jonkinlaisesta leivästä. Leipää syötiin aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, joskus illalliseksikin. Sekös minulle sopi.

Viime vuosina leivän syöminen ja siitä erityisesti tykkääminen ei ole ollut kovinkaan mediaseksikästä. Tuntuu, että ainakin itse törmään paljon useammin siihen, että leipää vältellään tai ainakin päivittäisten leipäpalojen määrää vähennetään. Moni tuttuni ei syö leipää ollenkaan, osa terveyssyistä, osa muuten vaan. Minulle olisi varmasti täysin mahdotonta yrittää täysin irtautua leivänsyönnistä.

Fazerin leipiin minulla on ihan erityislaatuinen suhde. Ne olivat opiskeluaikojeni pelastus, sillä koulumme ruokalasta sai joka päivä tuoretta Fazerin leipää. Niillä sai vatsan täytettyä, jos muuten ei ruokalan tarjonta joinakin päivinä maistunut. Monille Fazer tuo ehkä ensimmäisenä mieleen suklaan, mutta itselleni yllätys yllätys leivän. Siksi olinkin enemmän kuin innoissani, kun tästä Fazerin leipäkampanjasta ensimmäisen kerran kuulin.

Toinen syy intoiluun oli se tosiasia, ettei vatsasi ole enää viime vuosina kestänyt samanlaista leivän mussutusta kuin lapsena, varsinkaan raskaana ollessa ja nyt synnytyksen jälkeen. Kroppa tuntuu olevan vielä todella sekaisin ja leipien hiiva turvottaa sekä vehnä saa vatsani kovaksi. Kokeilemalla olen onneksi löytänyt uudet sopivat leipämäärät itselleni, mutta esimerkiksi ruisleivän joudun ajoittain jättämään hetkeksi kokonaan pois, sen aiheuttaessa todella pahoja vatsanpuruja. Sekös vasta on harmittanut, sillä perinteinen suomalainen ruisleipä minulle kyllä maistuisi.

Jos joku siellä nyökkäilee, että samojen asioiden kanssa kamppailen itsekin, niin ei hätää. Ratkaisu on täällä! Kuukauden päivät olen nyt testannut FODMAP-ruokavalioon soveltuvia Fazerin Vatsaystävällinen* -leipäperheen tuotteita ja voin ilokseni kertoa, että mainitsemani leivänsyöntimurheeni ovat jääneet taakse. Kiitos Fazerin omaan innovaatioon perustuvan taikinajuuren, joka pilkkoo suuren osan FODMAPeista pois, olen löytänyt ruisleivän (Fazer Vatsaystävällinen* Ruis), joka ei ärsytä vatsaani. Tämä on maailman ensimmäinen ruisleipä, jossa FODMAP-hiilihydraattipitoisuutta on laskettu.

Leipäperheen muita suosikkejani ovat uutuustuote Fazer Vatsaystävällinen* Hiivaton Siemenleipä, joka nimensä mukaisesti on hiivaton ja sisältää siemeniä. Tätä sekä Fazer Vatsaystävällinen* Kaura -leipää olen yrittänyt suosia nyt, kun vatsani on synnytyksen jälkeen oikutellut normaalia enemmän. Siemenet, jyvät ja kuidut ovat lievittäneet välillä tukalaakin tukalampaa oloa. Itse en noudata gluteenitonta ruokavaliota, mutta pakko vielä mainita ajatellen teitä, jotka mahdollisesti sitä noudatatte, että leipäperheeseen kuuluu myös gluteeniton vaihtoehto, joka sopii täysin vehnättömään ruokavalioon. Kaikki Fazerin Vatsaystävälliset* leivät ovat lempeitä vatsalle ja mahdollistavat näin omani sekä toivottavasti myös muiden leivän mussuttajien leipäilottelut jatkossakin, kun leivästä ei tarvitse välttämättä kokonaan luopua vatsaoireiden pelossa.

Kehittelin tähän postauksen yhteyteen kolme erilaista leipäreseptiä näitä Fazerin leipiä hyödyntäen. Kaikki ovat melko ruokaisia kasvisvaihtoehtoja, joista yksi sopii vaikkapa mukaan otettavaksi välipalaksi, yksi helpoksi lounaaksi ja yhtä vähän spesiaalimpaa voi esimerkiksi tarjoilla brunssilla. Itse ajattelin tarjota tätä viimeisenä mainittua pienemmäksi leikattuina paloina tulevissa ristiäisissä! Mintun, hillon ja vuohenjuuston yhdistelmä kauraleivällä on niin herkullinen.

Vihreä eväsleipä

Fazer Vatsaystävällinen* Gluteeniton -leipää / fetaa / tuoretta persilijaa / sitruunamehua / pippuria / vihreitä papuja

Murusta feta leivälle, lisää pavut ja tuoretta persilijaa. Mausta pippurilla ja sitruunamehulla.

Lämmin lounasleipä

Fazer Vatsaystävällinen* Ruis -leipää / hummusta / rucolaa / paistettuja kesäkurpitsakuutioita / balsamicoa

Viipaloi kesäkurpitsa ja itketä viipaleet. Leikkaa viipaleet kuutioiksi ja paista oliiviöljyssä. Mausta suolalla, pippurilla ja pienellä määrällä hunajaa. Kääntele kuutioita pannulla kun ovat kullanruskeita. Levitä leivälle hummusta, rucolaa ja paistetut kuutiot. Viimeistele balsamicolla.

Aurinkoinen brunssileipä

Fazer Vatsaystävällinen* Kaura -leipää / vuohenjuustoa / aprikoosihilloa / paahdettuja pinjansiemeniä/ tuoretta minttua

Voitele leivät vuohenjuustolla ja sivele päälle hilloa. Paahda pinjansiemenet ja lisää ne leiville. Koristele tuoreella mintulla.

ARVONTA

Lopuksi haluaisin vielä arpoa Fazerin tuotepaketin teidän kesken. Kertomalla kommentissa omasta suhteestanne leipään ja mahdollisesti kokemuksistanne herkkään vatsana liittyen olette mukana tuotepaketin arvonnassa. Aikaa osallistua on 20.2.2019 saakka! Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

*Lue lisää fazer.fi/vatsaystavallinen

 

Syksyisiä omenareseptejä

Parasta juuri nyt: (äidin) kotipihan omenapuun omenat ja itse tehty omenapiirakka.

Omenasato on tänä vuonna ollut erityisesti vanhempieni luona ihan mieletön ja äiti toikin minulle vastikään korillisen omenoita. Meidän omassa puussa ei sen sijaan ole jostain syystä omenia tai ainakaan syöntikelpoisia sellaisia tänä vuonna näkynyt. Mutta eipä tuo haittaa, sillä tykkään muutenkin tästä punertavasta lajikkeesta enemmän kuin meidän pihapuun vihertävästä (valkeakuulas?). Omenalajit eivät ole ihan ominta alaani…

Omenareseptit sen sijaan ovat ja siksi ajattelinkin, että voisin näin syyskuun ja satokausikalenterin kunniaksi vinkata muutamista omenaresepteistä, joita olen itse vuosien varrella suosinut useaankin otteeseen. Kotipuusta poimitut mehukkaat omenat taipuvat tietenkin parhaiten klassiseen omenapiirakkaan. Reseptejä omppopiirakkaan löytyy varmasti tuhansia, mutta omia ikisuosikkejani ovat helppo, mikrossakin tarpeen tullen valmistuva Kaura-omena-paistos, jota olen monesti tarjonnut hätävarana vieraille, sekä taivaallinen vain hieman enemmän aikaa vievä Tarte Tatin. Piiraiden lisäksi omenoista saa tehtyä helposti hilloa tai omenasosetta. Itse tykkään maustaa omppohillot esimerkiksi kanelilla, appelsiinin kuorella, vaniljalla ja/tai kardemummalla.

Omenahilloa voi sitten hyödyntää pitkin talvea vaikkapa juustojen kaverina tai puuron seassa. Puurosta tulikin mieleen, että voisin taas pitkästä aikaa tehdä tätä Omenaista manteliuunipuuroa, joka sopii erinomaisesti vaikkapa syksyiseen brunssipöytään. Muutenkin sitä voisi aina välillä muistutella itselleen, että omena ei ole pelkkä makeiden jälkiruokien ainesosa, vaan taipuu hienosti myös ruokaisampiin resepteihin ja suolaisiin tarjottaviin. Tästä esimerkkinä sosekeitot, joihin omena tuo ihanan maun. Kokeilemisen arvoinen on mm. viime syksynä kehittelemäni Kanelinen kurpitsakeitto. Salaatit ovat toinen hyvä vaihtoehto on kokeilla omenoita ruokaresepteissä. Omena tuo niihinkin kivan vivahteen. Tämä Syyssalaatiksikin nimeämäni ompposalaatti oikein huutaa syksyä niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin.

Olisi kiva kuulla minkälaisia luotto-omenareseptejä teiltä löytyy? Entä tykkäättekö ylipäätänsä hyödyntää satokausikalenterin mukaisia kauden parhaita raaka-aineita?

Mansikkalähetys ja päivän kakku

Sain isältäni eilen parhaan mahdollisen kesälahjan eli kolme suurta laatikkoa mansikoita. Minusta on ihanaa, että suomalaisia mansikoita riittää pakkasessa lähes vuoden ympäri, joten siitä syystä tämä lahja oli erittäin mieluinen. Kolme tuntia vierähti eilen mansikoita perkaessa ja purkittaessa, mutta nyt on taas pakkanen pullollaan punaista marjaa, jee!

Tuoreita mansikoita oli sen verran paljon, että päätin jättää ison kulhollisen ihan vaan syöntimarjoiksi. Tänään intouduin myös leipomaan kesän ensimmäisen mansikkakakun. Päätin soveltaa tätä helppoa “Mökkikakku“-reseptiä ja lopputulos oli helposta ohjeesta huolimatta todella maukas, etenkin tuo rapea kaurapohja! Tällainen kesäisen mansikkakakun mielestä kuuluukin olla, helppo ja konstailematon. Täyte oli tosin melko tuhti kiitos valkosuklaan ja rahkojen, joten ensi kerralla voisi kokeilla tehdä täytteen tuorejuustosta, kookos- ja kuohukermasta. Siitä yhdistelmästä voisi tulla hieman ilmavampi ja juuri kuumiin kesäpäiviin sopiva.

Kaisan kesäinen mökkikakku

pohja:

voita 100g / kaurahiutaleita 2 dl / kookoshiutaleita 1dl / sokeria 3/4dl

täyte:

kookosrahkaa 1 prk (200g) / vaniljarahkaa 1prk (200g) / tilkka sitruunamehua / 140g valkosuklaata / ranskankermaa 1prk (150g)

vaihtoehtoisesti:

kookoskermaa 1 prk  / vaniljatuorejuustoa 1-2 prk / tilkka sitruunamehua / kuohukermaa 1 prk / sokeria maun mukaan

päälle tuoreita mansikoita

Sulata osa voista pannulla ja lisää kaurahiutaleet. Anna ruskistua hieman. Lisää kookoshiutaleet ja hämmennä vielä hetki ennen kuin lisäät loput voista. Kaada pohja vuokaan (irtopohjavuoka tai tavallinen piirakkavuoka käy) ja painele se tasaisesti pohjan peitoksi sekä hieman reunoille.

Valmista seuraavaksi täyte. Kuumenna miedolla lämmöllä pannulla ranskankerma ja paloiteltu suklaa. Kun suklaa on täysin sulanut siirrä pannu sivuun. Sekoita rahkat sekä sitruunamehu joukkoon ja kaada täyte pohjan päälle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa pari tuntia.

Koristele kakku mansikoilla.

PS. TALOBLOGI PÄIVITETTY!

Kuinka suunnitella onnistuneet kesäjuhlat?

*Kaupallinen yhteistyö Hellmann’s

Hieman puolivahingossa aloitin toukokuun puolella postaussarjan, joka käsittelee kesäjuhlia. Vinkkipostauksia on ilmestynyt tasaisin väliajoin ja niissä on käsitelty niin kesäjuhlien pukeutumista, lahjoja kuin tarjottaviakin. Tämä opas onnistuneiden kesäjuhlien järjestämiseen on siis luonnollinen jatko näille.

Monelle juhlien järjestäminen saattaa aiheutta päänvaivaa ja stressiä, mutta hyvällä suunnittelulla ja organisoimisella juhlavalmistelut sekä itse juhlat saadaan sujumaan paljon vaivattomammin. Itselläni asuu todennäköisesti sisällä jokin pieni “party planner”, koska olen aina ollut sitä tyyppiä, joka suunnittelee juhlansa viimeistä piirtoa myöten ja käyttää toteutukseenkin (luvattoman) paljon aikaa. Kaikilla ei kuitenkaan ole halua tehdä kaikkea itse, joka sekin on täysin ok. Alla vinkkilista miten järjestät onnistuneet juhlat, teitpä sen sitten omin kätösin tai ulkopuolisten avustuksella.

Esivalmistelut

  • Aloita suunnittelu noin kuukausi ennen. Mitä suuremman juhlat ovat tulossa ja mitä enemmän esimerkiksi kustomoituja koristeita (lautasliinoja) yms. juhliin olet ajatellut hankkivasi, sitä aikaisemmin on hyvä olla liikkeellä.
  • Tee ja lähetä kutsukortit sekä pyydä vieraita vastaamaan kutsuun. Tässä kohtaa kannattaa myös kysyä mahdollisista ruokarajoitteista. Tarkempi vieraiden määrä sekä mahdolliset allergiat ovat oleellisia asioita juhlamenuta suunniteltaessa.
  • Valitse juhlallesi teema ja pyri pysymään siinä. Kattaukset ja koristelut on helpompi hankkia, kun linja on tiedossa ja näin ollen lopputuloksestakin tulee yhtenäisempi.

Tarkempi suunnittelu

  • Ennen kuin aloitat tarkemman suunnittelun mieti juhlien luonnetta. Mikä on juhlien ajankohta (kesä/talvi), kellonaika (päivä/ilta), kesto (2h/puolipäivää). Tämä vaikuttaa oleellisesti tarjottavien määrään sekä laatuun. Esimerkiksi mikäli juhlat alkavat puolilta päivin tai sen jälkeen on ehkä hyvä varautua siihen, että ihmisillä on nälkä. Iltapäiväjuhliin sen sijaan ihmiset tulevat useimmiten jo lounaat syöneinä.
  • Suunnittele menu. Vaihtoehtoja on hyvä olla ja mahdolliset allergiat sekä esimerkiksi lapset kannattaa huomioida, mutta niihin ei ole kuitenkaan tarvetta käyttää liikaa energiaa. Riittää, että varmistaa pöydästä löytyvän jokaiselle vieraalle syötävää. Kaikista ei tarvitse olla varavaihtoehtoja saati varavaihtoehdon vaihtoehtoja. Noutopöytää suunnittelessa on hyvä muistaa, että yksikin näyttävä “wau-ruoka” riittää. Sen ympärille voi sitten koota muun menun.
  • Kun tarkempi osallistujamäärä on tiedossa, kannattaa ruoan ja juomien määrä laskea suositusten perusteella. Siinäkin toki huomioida juhlien luonne ja oma tietämys siitä mikä tutuille uppoaa parhaiten. Toisten vieraat saattaavat olla esimerkiksi enemmän makean perään kuin toiset.
  • Jos päätät jakaa juhlien järjestämisvastuuta ja hankkia osan tarjottavista muualta, on tässä vaiheessa hyvä sopia mahdollisista ruokatilauksista ja työnjaoista apujoukkojen kanssa.

Ruokavalmistelut

  • Mieti mitä kaikkea olet aikeissa valmistaa itse. Osan tarjottavista voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen ja pakastaa. Myös kuivatuotteet kuten kahvit, sokerit ja keksit voi hankkia jo viikkoja ennen kaappiin odottamaan.
  • Ne tarjottavat, jotka olet aikeissa valmistaa vasta lähempämä juhlia on hyvä olla entuudestaan tuttuja. H-hetkellä ei ehkä kannata lähteä sooloilemaan uusilla resepteillä.
  • Mikäli juhlien aikataulu on tiukka ja tarjottavien valmistaminen yhden hengen voimin on mahdotonta, kannattaa miettiä vaihtoehdoksi nyyttäreitä. Me järjestimme pari viikkoa sitten bloggaajaporukan kesken kesäjuhlat, joihin jokainen toi tarjolle jotakin. Itse väkersin pöytään jo täällä blogissakin nähtyjä avokadobowleja. Irene puolestaan oli loihtinut Itämaisen coleslaw -salaatin, joka yllätti minut täysin, sillä en ole koskaan aikaisemmin tykännyt coleslawsta ja tämä kyseinen salaatti vei kieleni mennessään. Toinen iso positiivinen yllätys oli Ku ite tekee -blogin Minnan Raparperitäytekakku. Kaikki juhlien tarjottavat sisälsivät Hellmann’sin majoneesia, niin myös tämä täytekakku, vaikka se hieman hullunkuriselta kuulostaakin. Itsekin hieman epäilin majoneesin sopivuutta täytekakkuun, vaikka kokemusta sen käytöstä leivonnassa minulta löytyy entuudestaan. Viime vuonna sitä maailman suussa sulavinta suklaakakkua tehdessä ja maistaessa nimittäin totesin, että niin vain se majoneesi sopii myös leivontaan ja tekee muuten kakuista aivan mielettömän meheviä. Majoneesikakun, coleslawn ja bowlien lisäksi meidän nyyttärikesteiltä löytyi myös kaksi kuvankaunista alkupalatarjotinta, joista alla näkyvän oli valmistanut Char and the City -blogin Carita. Ylempänä kuvissa näkyvän ovaalinmuotoisen lautasen taiteili puolestaan Mari, Jotain maukasta -blogista.

Kattaus ja koristelut

  • Tarjottavien ohella kannattaa myös miettiä kattausta ja koristeluita. Astiat on hyvä valita ruokien mukaan. Varmista ajoissa, että kaikille tarjottaville on varattuna tarjoiluastiat ja ottimet. Mikäli juhlat ovat suuret kannattaa harkita astioiden vuokraamista. Jos juhlien luonteeseen sopii voi myös miettiä kertakäyttöisien astioiden käyttämistä. Niistä kun löytyy tänä päivänä todella kauniita ja ympäristöystävällisiäkin versioita.
  • Kuten kaikessa juhlavalmistelussa koristeita hankkiessa on hyvä miettiä budjettia. Kuinka paljon niihin on valmis satsaamaan vai onko ollenkaan? Näin kesäisin luonnonkukista saa todella kauniita ja edullisia koristeita, joten ei ole välttämätöntä tilata erikseen pöytäkoristeita. Myös itse tuunaamalla saa vaikkapa lasipurkeista ja pulloista suloisia maljakoita tai kynttilänjalkoja.
  • Kun valmistelut kattauksen, koristeiden ja tarjottavien suhteen on tehty, kannattaa vielä varmistaa, että juhlapäivä sujuisi mahdollisimman jouhevasti. Apujoukkojen palkkaaminen keittiöön varsinkin isommissa juhlissa on suositeltavaa. Kun joku hoitaa puolestasi astiahuollon sekä varmistaa, että tarjottavia riittää pöydässä pääset myös itse nauttimaan paremmin juhlista.

Kesäjuhlien bowliet ja popperit avokadosta

*Kaupallinen yhteistyö Hellmann’s

Alkuviikosta vinkkailin teille käytännöllisistä lahjoista kesäjuhlia ajatellen, joten siitä onkin luontevaa siirtyä juhlien tarjoiluihin. Minusta kesäjuhlien parhaita tarjottavia ovat sellaiset, joita varten ei välttämättä tarvita jokaiselle vieraalle omaa lautasta. Sormiruokien lisäksi erilaiset lyhyihin ja pitkiin tikkuihin pujotetut ruoat toimivat hyvin, mutta vaihtoehtona on myös käyttää syötäviä “lautasia”.

Avokadobowliet ovat tästä hyvä esimerkki. Koko annos on koottu avokadon sisään, eikä lautasia näin ollen välttämättä tarvita. Kauniit lautasliinat riittävät. Avokado itsessään on ollut viime vuosien todellinen hittiraaka-aine ja siitä on valmistettu niin kuuluisia pastoja kuin avokadoleipiäkin. Tämä trendi on vienyt myös minut mukanaan, sillä avokado on ehdottomasti se eniten käyttämäni raaka-aine. Olikin siis aika luontevaa lähteä kehittelemään kesäjuhlien tarjottavia juurikin avokadojen ympärille.

Lopputuloksena syntyi kaksi hieman erilaista avokadoannosta, joista toinen on juurikin yllä mainittu avokado bowl ja toinen avokado popperit. Ei tiedä mikä olisi se oikea suomenkielinen sana poppereille, mutta nämä ovat vähän kuin lihapullia, mutta ilman lihaa. Pulleroiset ehkä? :D Popperit kuulostaa kyllä omaan korvaani huomattavasti houkuttelevammalta. Mutta oli miten oli tuon nimen suhteen, alta löytyy molempiin annoksiin reseptit. Yhdistävä tekijä niissä on Hellmann’sin majoneesi, joka tuo mielestäni molempiin ihanan täyteläisen maun.

Avokado bowliet

 5 kpl avokadoja (kypsiä, mutta kiinteitä) / ravunlihaa tai katkarapuja n. 150-200g / vihreää paprikaa / kevätsipulia / selleriä / kurkkua / limen mehu / Hellmann’s Garlic majoneesia 1-2 rkl / chiliä tai sweet chili -kastiketta / korianteria / pippuria / suolaa / ripaus sokeria / oliiviöljyä 1-2 rkl / seesaminsiemeniä

Keitä tarpeen mukaan ravunliha tai katkaravut. Jäähdytä. Pilko paprika, kevät sipuli, selleri ja kurkku pieniksi paloiksi. Sekoita ne kulhossa ravunlihan/katkarapujen kanssa. Pilko chili ja korianteri pieneksi silpuksi. Lisää ne kulhoon. Lisää joukkoon myös limen mehu, majoneesia ja oliiviöljy. Mausta makusi mukaan.

Halkaise avokado ja suurenna “kuoppaa” tarpeen mukaan lusikalla. Lusikoi täyte avokadoille ja purista päälle limemehua. Koristele seesaminsiemenillä ja korianterilla.

Avokado popperit

1 iso avokado / 4 rkl jauhoja / 1 muna / 3 rkl maitoa / 2 dl ruiskorppujauhoja / suolaa / pippuria / valkosipulimaustetta / wasabi&sesame-maustetta

Kastike

3 rkl korianteri silppua / 3 rkl lime mehua / 3 rkl Hellmann’s Real majoneesia / pippuria / suolaa / ripaus sokeria

Lämmitä uuni 190°C. Pilko avokadot sopivan kokosiksi paloiksi. Laita yhteen kulhoon jauhot, toiseen kevyesti rikki vatkattu muna sekä maito yhdistelmä ja kolmateen korppujauhot. Mausta korppujauhot suolalla, pippurilla, valkosipulimausteella ja wasabi&sesame-mausteella. Laita uunipelti valmiiksi ja päällystä leivinpaperilla. Pyörittele avokadopalat ensin jauhoissa, sitten munamaito-seoksessa ja lopuksi korppujauhoissa. Aseta pellille. Paista paloja n. 20 minuuttia. Tarkkaile ettei pinta pala.

Paiston aikana voit valmistaa kastikkeen. Sekoita korianteri ja limemehu sauvasekoittimella niin sileäksi kuin mahdollista. Lisää majoneesi ja tasoita kastike loppuun. Mausta makusi mukaan.

Tarjoa popperit lämpöisinä tai jäähtyneinä kastikkeen kera.

Vaihtelevuutta aamupaloihin

Viime aikoina on ollut joten todella hankalaa keksiä uusia ideoita aamupalapöytään. En haluaisi aloittaa jokaista aamua kahdella leipäpalalla, tuoremehulla ja teellä, mutta harvase päivä huomaan niin tekeväni. Joskus saatan pyöräyttää smoothien, mutta siihen ne ideat sitten loppuvatkin. Olisiko teillä jotain uusia ideoita aamupalalle? Mitä te tykkäätte syödä aamuisin? Laittakaa ihmeessä jakoon, jos teillä on joku mieletön resepti hanskassa :)

Nämä herkullisen näköiset kuvat ovat peräisin meidän Dubain reissulta, jossa söimme joka aamu hotellimme kahvilassa aamiaisbuffetin sijaan. Heti herätessä oli vesikielellä, kun tiesi pian pääsevänsä tähän suloiseen kahvilaan nauttimaan aamiaista. Lähes jokaisena aamuna tilasimme pöytään erilaisia tuorepuristettuja mehuja ja smootheja, tuorepuuroja, tuoreita hedelmiä, munakasta ja paahtoleipää lisukkeilla. Viimeisenä aamuna herkuttelimme sitten oikein olan takaa tällä kuvissa näkyvällä pannukakkutornilla. Voisipa sitä teleportata itsensä hetkeksi tuohon pöytään istumaan.

ps. Siinä tuli ihan huomaamatta lueteltua itse noita aamiaisideoita, miksei sitä vaan saa koskaan aikaiseksi loihdittua mitään noin herkullista? 

PPS. TALOBLOGI PÄIVITETTY!

Hyvää pääsiäisen tähteistä

*Kaupallinen yhteistyö Flora

Pääsiäinen on tältä vuodelta taputeltu, mutta pääsiäisruokia jäi vielä kaappiin. Tähteiden hyödyntäminen on lempparipuuhaani, joten ajattelin tänään käyttää kaikki loput pääsiäisruoat hyväksi lounasta tehdessä. Vielä teille uppoaa parsat sun muut?

Minulle harvemmin käy niin, että syön itseni juhlapyhinä ähkyyn, enkä voi niiden jälkeen enää ajatellakkaan tähteiden syömistä. Hyvin pyhien tarjottavat maistuvat vielä seuraavinakin päivinä, mutta jotain uutta tvistiä ne kuitenkin kaipaavat. Tällä kertaa päätin tehdä yli jääneistä parsoista ja paahtopaistista pitaleivän täytettä. Vaikka täytteestä löytyy pääsiäispöydästä tutut elementit, ei mausta kyllä tule mielee pääsiäinen. Ennemminkin kevään ensimmäinen piknik! Nyt kun vielä saataisiin ne piknik-kelitkin tänne :)

Reseptit pitaleipiin ja täytteisiin löytyvät kuvien alta. Pitaleipien onnistumisen takaavat maltillinen nostatus, durumvehnäjauhot, Flora Kokin salaisuus, jossa yhdistyvät voi JA öljy sekä valmiiksi kuummennettu pelti.

Pitaleivät

25g hiivaa / 2,5 dl vettä / 1 tl suolaa /  2rkl Flora Kokin salaisuus / 5 dl durumvehnäjauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva joukkoon. Lisää suola ja 2 rkl Flora Kokin salaisuutta. Lisää jauhoja vähitellen ja alusta taikina. Anna kohota liinan alla vähintään 30 minuuttia. Jaa taikina 8 osaa ja kauli niistä ohuita kiekkoja. Kohota taas liinan alla vähintään puolituntia. Kuumenna uuni 250°C ja lämmitä pelti siinä samalla. Paista pitaleipiä n. 5 minuuttia kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja pullistuneet hienosti. Leipiin pitäisi syntyä ilmava “tasku” täytteitä varten.

täyte:

Parsa-kvino-salaatti

2,5 dl kvinoa tai kvinosekoitusta / kasvisliemikuutio / tuoretta parsaa / kurkkua / fetaa / sitruunamehua / minttua / suolaa ja pippuria / parsojen paistamiseen: Flora Kokin salaisuus

Keitä kvinot ohjeen mukaan liemikuutiolla maustetussa vedessä. Kypsennä parsat pannulla ja pilko sopivan kokosiksi paloiksi. Pilko myös kurkku ja fetajuusto. Sekoita kvino, parsat, kurkut ja feta astiassa. Mausta sitruunamehulla, tuoreella mintulla sekä suolalla ja pippurilla.

lisäksi:

karitsan paahtopaistia / tsatsikia

Nostalginen päivän ruokapostaus

Minun oli tänään tarkoitus postata tänne blogiin jotain ihan muuta, mutta lounasta kokkaillessa sain yhtäkkiä idean kuvata puhelimella pari kuvaa ruoan valmistuksesta ja valmiista ruoasta. Olihan kyseessä viime viikolla “keksimäni” maailman helpoin ja ehkä paras pikalounasresepti, joka oikein vaati tulla jaetuksi isommalle yleisölle. Tämä ruoka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mahdottoman hyvää ja pitää ainakin minut hyvin kylläisenä illalliselle saakka. Valmistukseen menee noin viisi minuuttia ja raaka-aineita on mausteiden lisäksi vain viisi.

Tästä postauksesta tulee muuten ihan nostalgiset tunnelmat, sillä juurikin näin toimin blogiurani alkuaikoina. Ruokaa tehdessä tuli ajatus kuvata pari kuvaa ja hetkeä myöhemmin olin jo postaamassa niitä tänne nähtäväksi. Tämä edustaa varmastikin sitä spontaania meininkiä, johon moni silloin blogien alkuaikoina ihastui. Toivottavasti tykkäätte postauksesta, eivätkä rennommalla otteella toteutetut kuvat haittaa :)

Vihreä munakas

2 munaa / kourallinen tuoretta pinaattia / 1/2 parsakaali / kourallinen cashewpähkinöitä / kevätsipulia / voita / suolaa / garlic&pepper-maustetta 

Pilko parsakaalin kukinnot pieniksi. Sulata voi pannussa ja lisää parsakaalit siihen. Paista hetki ja lisää sitten silputut kevätsipulit ja pinaatti. Kääntele hetken kunnes pinaatti on pehmeää. Lisää pähkinät ja kokoa kaikki ainekset pannun toiseen sivuun. Riko pannulle kaksi munaa ja hämmennä ne munakokkeliksi. Yhdistä munakokkeli muihin pannulla oleviin. Mausta suolalla ja maustesekoituksella.

PS. TALOBLOGISSA UUSI POSTAUS!