Ruoka

Sesonkiruokaa x 2

Kaupallinen yhteistyö: Crème Bonjour

Sesonkiruuista puhuttaessa loppukesä/alkusyksy on ajankohdaltaan minulle se kaikista loogisin ja ehkä antoisin. Metsästä löytyy tuolloin marjaa ja sieniä. Satoa korjataan niin omalta kasvimaalta kuin isoilta pelloiltakin. Omenapuusta putoilevat omput ja luumupuusta luumut. Herukkapensaat ovat täynnä pientä marjaa ja kukin hyödyntää näitä tavallaan. Tehdään hilloja, mehuja ja kiisseleitä. Sienet päätyvät keittoihin, piirakoihin ja täyteläiseen pastaan. Kauraomenapaistosta tuskin kukaan pystyy ohittamaan syyskuun ensi viikoilla. On tämä syksy ihanaa aikaa, myös ruokamielessä.

Tänään ajattelin jakaa teille kaksi tähän hetkeen sopivaa reseptiä, joista toinen on ihan uutukainen ja toinen itse asiassa muunnos yhdestä kaikkien aikojen suosikkireseptistäni täällä blogissa. Linkin takaa löytyy erittäin autenttisia blogikuvia monien vuosien takaa, mutta ei sitä makuelämystä kuvien laadussa taideta mitata. Tätä reseptiä on luettu (ja toivottavasti kokeiltu) tuhansia ja tuhansia kertoja. Saa nähdä pääseekö sen 2.0 versio yhtä suureen suosioon.

Molempien reseptien salaisuus piilee täyteläisessä Crème Bonjour tuorejuustossa. Olen juustojen ystävä henkeen ja vereen sekä ehdottomasti sitä mieltä, että pehmeä juustoinen maku kruunaa todella monen annoksen. Siitä syystä tykkään käyttää mm. juuri tuorejuustoja ahkerasti sekä leivonnassa että ruoanlaitossa. Klassinen Crème Bonjour on minulle tuttu jo lapsuudesta, kun äiti osti näitä kotiin ja hyödynsi niin ikään monella eri tapaa. Äidiltä olen myös oppinut tavan ottaa vähintään yhden purkin tuorejuustoa esimerkiksi mökille mukaan. Se on loistava hätävara esimerkiksi maukkaaseen kastikkeeseen, sosekeittoon tai ihan vaan leivän päälle. Maustamattomasta voi puolestaan loihtia helposti jälkiruoan ja hyödyntää leivonnassa.

Tiesittekö muuten, että Crème Bonjourin juustoja on ollut tarjolla Suomessa jo vuodesta 1984? Tämän yli 30-vuotisen taipaleen aikana makuvariaatioita on tullut maustamattoman tuorejuuston ohelle rutkasti lisää ja nyt valitsin niistä tähän postaukseen muutamat omat suosikkini. Aina yhtä toimivan Valkosipulin, ruoanlaiton ykkösen Mustapippurin sekä sesonkiin sopivan Kanttarellin. Viimeisenä mainittua käytän tänään Instagram Storyn puolella kokkailuvideoissa, mutta kahteen ensimmäiseen liitetyt reseptit löytyvät tästä postauksesta.

Ensimmäisenä päädyin kehittelemään syksyn kunniaksi ultimaattisen sienikeiton, jossa yhdistyisi tuorejuuston pehmeys, yrttien aromit sekä kanttarelleille ominainen maku. Tarjoilin tätä eilen miehelleni lounaaksi ja hän oli ainakin aivan myyty :D Mikäli innostutte kokeilemaan ja jakamaan vaikka annoksesta kuvaa somessa, niin tägätkää ihmeessä minut mukaan! Olisi ihana nähdä teidän kokkailuja myös :)

Täyteläinen kanttarellikeitto

200g kanttarelleja / 100-200g Créme Bonjour Mustapippuri -tuorejuustoa / 1 sipuli / 2 valkosipulin kynttä / voita n. 50g / 3 rkl vehnäjauhoja / 4-5dl kasvislientä / 0.5-1dl valkoviiniä / loraus hunajaa / sitruunamehua / tuoretta persiljaa ja timjamia / 2dl kuohukermaa 

Puhdista ja halutessasi pilko kanttarellit. Kuullota sienet kuumalla pannulla (ilman voita), niin että niistä irtoaa neste. Kun neste on haihtunut, lisää voi ja pieneksi pilkotut sipulit. Kuullota hetki. Lisää vehnäjauhot ja kääntele ne sekaan. Seuraavaksi on tuorejuuston vuoro, anna sen sulaa joukkoon ja aloita sitten nesteen lisääminen. Lisää kasvislientä pikku hiljaa, jotta seoksesta tulee tasainen. Lisää viini ja loraus hunajaa. Anna kiehahtaa. Purista joukkoon hieman sitruunamehua ja lisää silputut yrtit. Lisää lopuksi kuohukerma ja anna seoksen lämmetä. Keiton päälle voit paistaa muutaman ekstra sienen ja silputa kevätsipulia.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, päädyin toisena reseptinä tuunaamaan uusiksi vanha klassikon. Aikaisemmin nämä hittikanarullat täyttyivät tuorejuuston lisäksi mm. parmankinkulla, mutta nyt sisältä löytyy yllätys, yllätys sieniä. Kana ja sienet yhdistelmänä saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta luottakaa minuun. Kanttarellit sopivat kanan kylkeen loistavasti.

Kanarullat sienitäytteellä

ohuita kanafileita / oliiviöljyä / valkosipulia / kevätsipulia / persiljaa / timjamia / hunajaa / kanttarelleja / voita / 200g Créme Bonjour Valkosipuli -tuorejuustoa / coctailtikkuja

Laita kanat maustumaan vähintään pari tuntia ennen. Sekoita astiassa oliiviöljy, pari pilkottua valkosipulin kynttä, kevätsipulisilppua, hunaja, persilja ja timjami.  Lisää kanat ja anna maustua jääkaapissa. Ota huoneenlämpöön n. 1/2h ennen. Kuullota putsatut sienet kuumalla pannulla. Lisää voita ja kevätsipulia, kuullota hetken vielä ja siirrä sivuun. Ota maustuneet kanafileet yksi kerrallaan alustan päälle, sivele päälle reilu kerros valkosipulituorejuustoa ja lisää muutamat sienet. Kääri rullalle ja siirrä uunivuokaan. Voit lisätä vuokaan mukaan esimerkiksi kirsikkatomaatteja. Pirskottele päälle vielä oliiviöljyä. Paista kanarullia uunissa 200°C n. 15-20 minuuttia. Tarjoa raikkaan salaatin kera.

Arkiruokaa: Kookos-broilerijauhelihakeitto

Tässä inspiraatiota huomenna käyntiin pyörähtävään uuteen viikkoon. Helppo arkiruoka, joka maistui ainakin meillä koko perheelle. Jopa perheen pienin kauhoi tätä kaksi lautasellista ja se on tässä taloudessa melkoinen saavutus :D Pikimmittä puheitta reseptin pariin:

Kookos-broilerijauhelihakeitto

400g kananpojan jauhelihaa / oliiviöljyä n. 5rkl / kiinteää perunaa (itse laitoin n. 12 kpl uusia perunoita) / 2 porkkanaa /  1 sipuli / 2 valkosipulin kynttä / 2 laakerin lehteä / 1 kanaliemikuutio / curryjauhetta 2 rkl / kookosmaitoa 1 tlk / vettä n. 5 dl / maustepippureita n. 10kpl / kuivattua korianteria 1tl / loraus hunajaa / (sweet chili-kastiketta tai chilikastiketta maun mukaan) /  suolaa ja pippuria

Ruskista jauheliha paistinpannulla ja siirrä sivuun. Pilko perunat, porkkanat ja sipulit. Kuumenna öljy pannulla ja lisää curry. Varo polttamasta. Lisää sipulit ja kuullota niitä hetki. Lisää sitten perunat ja porkkanat. Kääntele niitä hetki ja lisää sitten vesi sekä kookosmaito. Kiehauta uudelleen ja lisää laakerin lehdet, liemikuutio, maustepippurit, hunaja sekä kuivattu korianteri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää kypsä jauheliha ja mausta suolalla & pippurilla. Halutessasi voit viimeistellä annoksen tuoreilla yrteillä ja limen mehulla (meiltä nämä uupui tällä kertaa). Lisäsin kyllä vähän sweet chili-kastiketta, joka toi pientä potkua. Jos tämä olisi ollut vai aikuisille olisin laittanut ihan puhdasta chilikastiketta :)

Tervetuloa juhannuspöytään

Posted on

*Kaupallinen yhteistyö: Brother

Viimeistä yhteistyöpostausta viedään tältä erää Brotherin kanssa! Tänä päivänä arvostan todella paljon moniosaisia ja pidemmän aikavälin yhteistöitä, joissa pääsee itsekin paremmin brändiin sisälle. On siis ollut ilo tehdä Brotherin kanssa töitä koko alkuvuosi. Tammikuussa julkaisin ensimmäisen osan tästä neljän postauksen sarjasta ja kerroin teille kattavasti P-Touch Cube -tulostimesta sekä sen laajoista käyttömahdollisuuksista. Sen jälkeen laitetta on fiilistelty mm. Baby Shower järjestelyiden työkaluna sekä nyt viimeisimpänä klassisissa korttiaskartelupuuhissa. Tänään jatketaan ajankohtaan sopivalla aiheella, eli juhannuksella ja tarkemmin sanottuna juhannuskattauksella.

Monet teistä varmasti jo hyvin tietävät, että juhlien ja ennen kaikkea teemajuhlien järjestäminen on lähellä sydäntäni. Tästä syystä myös kalenterivuoden juhlapyhät saavat minut usein hullaantumaan sesonkiin sopivista ruuista sekä niihin kauniisti sulautuvista kattauksista. Juhannuspöytään kannan mieluusti luonnonkukkia ja muutenkin luonnonläheisiä värejä sekä elementtejä. Pöydässä notkuvat raikkaat, tuoreilla yrteillä maustetut kala- ja kasvisruoat. Jälkiruoat koostuvat kotimaisista marjoista ja lasissa kuplii ihana kesäinen juoma. Seuraavissa kuvissa taas inspiraatiota kuinka personoida juhannusjuhlat P-Touch Cuben avulla omannäköisiksi.

Olen käyttänyt näissä tämänkertaisissa “tuunauksissa” kaikkia lempinauhojani ja -tarrojani sekä laittanut myös suorat linkit niihin, jos kiinnostuitte vastaavista. Kultaisen suurena ystävänä kaikki kullan värisellä tekstillä tai pohjalla varustetut ovat olleen suosikkejani. Myös perinteinen läpikuultava tarra mustalla tekstillä on yksi eniten käyttämiäni.

Juhannuspöytää varten voi aterimet kääriä jo ennakkoon valmiiksi. Samassa paketissa tulee aterimien lisäksi servetti sekä paikkakortti. Tässä on käytetty 12mm valkoista satiininauhaa kultaisella tekstillä.

Tervetuliaismaljasta saa entistä ihastuttavamman kietomalla varteen juhannustoivotukset sekä niitä luonnonkukkia! Tässä käytetty nauha on 24mm leveä valkopohjainen kultaisella tekstillä.

Jos kyseessä on seisovapöytä kannattaa erilaiset soossit ym. nimetä, jotta jokaiselle vieraalle ei tarvitse erikseen selostaa mitä ne ovat. Veikeissä purkeissa tähteet on myös helpompi laittaa suoraan jääkaappiin. Tässä käytin perinteistä läpikuultavaa 12mm tarranauhaa mustalla tekstillä.

Toinen hauska ja helppo tapa korvata paikkakortit on kerätä erilaisia luonnonkukkia ja “sitoa” ne yhteen tarranauhalla, jossa on kunkin vieraan nimi. Tähän tarkoitukseen sopii sekä kapeampi että paksumpi tarranauha. Itse käytin näyttävää 24mm kultaista tarranauhaa mustalla tekstillä.

Jos olet itse menossa juhannusvieraaksi ja mietit mitä viemisiä sitä veisi, niin ainakin itse arvostan lahjoja, jotka kuluvat tavalla tai toisella pois. Ruokalahjojen ja kukkakimpun korvikkeena voi juhannuksena viedä vaikka itse poimitun vihtan. Juhannustoivotukset voi liittää nauhaan, jolla vihta on solmittu. Tähän sopi mainiosti 24mm musta satiininauha kultaisella tekstillä.

Toivottavasti saitte tästä inspiraatiota tulevaan juhannukseen ja ehkä muihinkin kesän juhliin. Nämä nauhat ja tarrat on tosiaan tulostettu P-Touch Cube+, joka on P-Touch Cube -tulostimen järeämpi isoveli. Tässä lopuksi vielä kertauksena P-Touch Cube -tulostimen muut jälleenmyyjät Brotherin oman verkkokaupan lisäksi: Verkkokauppa.comVeikon Kone, Data Group.

Kivaa juhannusviikkoa sinne kaikille!

Pasha-perinteitä ja pääsiäisviikon suunnitelmat

Posted on

Kaupallinen yhteistyö: K-Supermarket

Viikonloppuna päästiin jo vähän pääsiäistunnelmiin virpomishommien muodossa, mutta tänään maanantaina starttaa tämä virallinen pääsiäisviikko. Itselleni pääsiäinen on kyllä aina ollut todella rakas ja hieman eri tavalla tärkeä juhlapyhä kuin vaikka joulu. Pääsiäinen on mahtava pieni hengähdys joulu- ja kesälomien välillä. Siihen sisältyy paljon ihania traditoita (kuten juuri virpominen ja kukon muniminen) ja pääsiäisruoat menevät jopa jouluruokien ohitse. Pyhään liitettävät ruoat ovat useimmiten paljon kevyempiä ja raikkaampia kuin jouluruoat ja siitä syystä ehkä enemmän mieleeni.

Toki pääsiäisenä tulee myös syötyä herkkuja, ihan vaan tasapainon ylläpitämiseksi. Suklaamunista en kieltäydy koskaan, mutta mämmi ei ole oma suosikkini. Sen sijaan pashaa olen syönyt varmaan jokaisena pääsiäisenä, sillä se on ollut meillä lapsuudenkodissa perinteinen herkku pääsiäispöydässä. Pashatraditio juontaa juurensa mummoni ja vaarini luo. Mummo oli ortodoksi ja hänelle pääsiäinen oli äärimmäisen tärkeä. Kuten oli myös pasha! Vaarini puolestaan oli taitava puukäsitöissä ja hän nikkaroi lapsuudessani pashavuokia. Yksi niistä vilahtaa tässäkin postauksessa…

Pääsiäisen ruokalistalla meillä on useimmiten parsaa ja kanamunaa eri muodoissa sekä lammasta, joka on liharuuista ehkä se suurin suosikkini. Lampaan kaveriksi sopii mielestäni aivan äärimmäisen hyvin minttu, joka puolestaan on lempiyrttini. Ehkä juurikin nämä pääsiäisen makuparit ovat niitä, jotka saavat veden kielelle kerta toisensa jälkeen.

Tästä syystä en voinut kuin sanoa kyllä, kun K-Supermarket kysyi kiinnostustani tehdä heidän kanssaan yhteistyötä pääsiäisruokiin liittyen. K-Ruoka-reseptit tulivat minulle tutuksi viime kesänä, kun tein edellisen kerran kaupallista yhteistyötä K-ryhmän kanssa. Sen jälkeen meillä ei ole oikein muita reseptejä käytettykään, sillä koko sivusto on niin ylivoimainen mitä reseptisivustoihin tulee. Kirjo on valtava ja haku-/rajausmahdollisuudet erinomaiset. Lisäksi reseptin kohdalla on myös mahdollista naputella tarvittavat ainekset suoraan ostoskoriin ja tilata kotiinkuljetus tai valita noutomahdollisuus. Nyt pandemian aikana olemme ottaneet myös tämän palvelun käyttöön ja täytyy sanoa, että paluuta entiseen ei ole. Tästä lähtien meillä tilataan ruoat kerran viikossa netistä ja muut akuutit pikkuostokset hoidetaan sitten perinteisellä tyylillä.

Mutta palataampa vielä K-Ruoka-resepteihin. K-Supermarket haastoi minua kokeilemaan muutamia pääsiäisaihesia reseptejä (jotka muuten löytyy tosi kätevästi koottuna täältä) näin pääsiäisviikon kunniaksi. Reseptikirjosta testiin pääsivät tällä kertaa Lammaspyörykkäpelti sekä Vegaaninen pasha, jota minun on itse asiassa pitänyt testata perinteisen pashan sijaan. Pashan teko piti aloittaa edellisenä päivänä, joten siitä lähdettiin liikkeelle. Apurinani keittiössä hääri kukas muukaan kuin vanhempi tyttömme, joka on kovin innostunut ruoanlaitosta ja ehkä vielä enemmän leipomisesta. On ihana huomata miten omatoiminen hänestä on jo tullut, vaikka yhä pieni lapsi onkin. Perheen kanssa yhdessä kokkailu on kyllä ihan parasta ja sitä on tullut viime viikkoina harrastettua ihan erityisen paljon!

Varsinainen pashan valmistus oli minulle tosiaan tuttua puuhaa jo lapsuusvuosilta, mutta vegaanista pashaa tein nyt ensimmäistä kertaa. Ohjeesta puuttuivat tutut rahkat, kermat ja voit, kun ne oli korvattu kasvisperäisillä vaihtoehdoilla. Alpro Go On-tuotteen kohdalla tein pienen oman sovelluksen, sillä maustamattoman sijaan päädyin laittamaan puolet vaniljan makuista ja puolet passionhedelmän makuista rahkan korviketta. Ja voin kuulkaas kertoa, että sen ansiosta tästä taisi tulla entistä parempaa. Pasha oli todella raikas ja hieman kevyemmän oloinen kuin perinteinen pasha. Voittajaa en silti tässä kohtaa julista, vaan molemmat versiot mahtuvat yhä pääsiäispöytäämme. Lupasin viedä tästä maistiaiset myös vanhemmilleni, saa nähdä mitä he tykkäävät uudesta versiosta.

Pasha tekeytyi jääkaapissa yön yli ja sitä tarjoiltiin vasta seuraavana päivänä. Ennen pashan pöytään tuomista piti kuitenkin täyttää vatsat suolaisella ja sitä varten olin tosiaan valinnut kokeiltavaksi reseptiksi Lammaspyörykkäpellin. Resepti lähti testiin kahdestakin syystä. Ensinnäkin kaikki ruoat, jotka valmistetaan yhteen ja samaan astiaan ovat aina jotenkin mielenkiintoisempia kuin sellaiset, joihin tarvitsee kymmenen eri pataa ja kattilaa. Toiseksi huomioni kiinnittyi reseptissä useamman kerran vilahtaneeseen minttuun. Tätä oli testattava!

Pyörykkäpellin valmistusvaiheet näette paremmin instatililläni storyn muodossa, joten en niistä kerro nyt tässä kohtaa enempää. Resepti oli jälleen kerran erittäin selkeä ja mikä tärkeintä lopputulos erittäin maukas! Mintulla maustetut lammaspyörykät ja turkkilaiseen jugurttiin tehty minttukastike olivat sen verran nopeat pyöräyttää, että taidan tehdä näitä jonkin toisen lisukkeen kera myös tulevana viikonloppuna. Ne sopisivat kyllä sellaisenaan myös hyvin pääsiäisbrunssille!

Brunssista tuli mieleen, että ajateltiin pääsiäisenä tehdä jonain päivänä kunnon juhla-aamiainen. Perinteisesti ollaan vietetty pääsiäistä suvun ympäröimänä ellei olla oltu reissussa, mutta tästä vuodesta on tulossa kaikella tapaa poikkeus. Pääsiäinen menee täysin kotioloissa ja pelkästään oman perheen kesken. Ei anneta sen kuitenkaan pilata rakasta juhlapyhää, vaan otetaan tästä kaikki mahdollinen irti omalla porukalla. Ruokaisan brunssin lisäksi ajateltiin pitää leffailta, käydä pyöräretkeillä ja saunoa. Ehkä me otetaan joku päivä etäyhteys myös sukulaisiin sekä ystäviin ja kilistellään pääsiäiselle sen välityksellä.

Ruoasta tuli nyt mieleen, että ennen pääsiäistä täytyy vielä laittaa uusi kauppatilaus sisään, joten taidankin alkaa tästä naputtelemaan sitä. Toivottavasti postauksesta irtosi inspiraatiota teidän pääsiäispöytään ja kurkatkaan tosiaan ihmeessä nuo K-Ruoka-reseptit, me ei pärjättäisi enää ilman niitä! Varsinkaan mieheni, joka on nyt pandemian aikana innostunut ihan todenteolla kokkailemaan ja valitsemaan joka viikolle uusia reseptejä testiin. Viimeksi eilen illalla sain herkutella hänen testikokkauksilla!

Arkiresepti: Helpot Quesadillat

Arkireseptiä pukkaa taas, tällä kertaa quesadilloja, nam!

Me syötiin viime vuonna ennätyspaljon tortilloja, kun myös esikoinen innostui niistä vihdoin ja viimein. Tortilloja tehtiin harvase viikko ja sen vuoksi niihin tuli lopulta pieni yliannostus. Piti keksiä jokin variaatio tilalle ja sitten yhtenä päivänä mieleen tuli quesadillat, joita syötii taannoisella lomareissulla melkein joka päivä. Letun sisältä löytyi tomaattikastiketta, juustoa, paprikaa sekä lihaa/kanaa. Päälle oli tehty avokadosalaatti, joka oli ehkä se paras osuus. Päätin kehitellä tästä oman versioni.

Tomaattikastike

purkillinen tomaattimurskaa / oliiviöljyä / 1 pieni sipuli / 2 valkosipulin kynttä / 1 paprika / 1 chili / limemehua / tuoretta korianteria

Kuullota pieneksi silputut sipulit kattilassa öljyssä. Lisää paprikat ja chili, jatka hetki kuullottamista. Lisää tomaattimurska ja anna hauta miedolla lämmöllä hetken. Lisää limemehu ja korianterisilppu. Siirrä kastike sivuun.

Quesadillat

tomaattikastikketta / tortillalettuja / oliiviöljyä / juustoraastetta (itse käytin mozzarellaa) / täytteeksi: paistettua & oman maun mukaan maustettua jauhelihaa tai kanaa tai esim härkistä

Laita pannulle öljyä ja tortillalettu. Pidä lämpötila noin keskilämmöllä tai vähän kuumemmalla (testaamalla omalla liedellä löydät parhaan, lettu ei saa palaa, mutta juuston täytyy sulaa). Levitä päälle lusikalla tomaattikastiketta, haluamaasi täytettä sekä juustoraastetta. Lisää lopuksi vielä vähän tomaattikastiketta ja laita toinen tortilla lettu päälle. Paista kunnes juusto on sulanut ja sen jälkeen käännä quesadilla ympäri. Ota vielä toisellekin puolelle vähän väriä ja sen jälkeen siirrä valmis quesadilla sivuun. Leikkaa se 4 osaan ja pilko päälle salaattia, avokadoa sekä kevätsipulia. Purista päälle vielä limemehua sekä lisää lusikallinen ranskankermaa.

Arkiresepti: Pestopyörykät

Tätä reseptiä on toivottu tänne blogin puolelle niin kovasti, että päätin nyt uuden viikon kunniaksi laittaa sen jakoon ja samalla aloittaa tällaisen, näin alkuun ainakin epäsäännöllisen säännöllisesti ilmestyvän uuden postaussarjan nimeltä “Arkiresepti“.

Arkisten asioiden perään kuulutettiin viime vuonna blogeissa ihan ennätyksellisen paljon ja sen myötä lähti selkeä aalto takaisin kohti “vanhoja hyviä aikoja” liikkeelle. Arkikuulumiset, ruoat, harrastukset, perhe, opiskelu ja työ. Asiat, joista blogit aikoinaan lähtivät liikkeelle. Ja asiat, joihin moni pystyi samaistumaan. Toki näitä näkyy blogeissa yhä edelleen, mutta paljon on myös muuttunut.  Hetkellisesti varsinkin isompien blogien suunta tuntui vielä muutama vuosi sitten olevan karkaamassa todella kauas siitä lähtöpisteestä ja samaistumisen olevan yhä vaikeampaa, mutta onneksi ainakin osittain on alettu palata vanhoihin kaavoihin. Toki tietyn tyyppisten vaikuttajien ja heidän seuraajien välinen samaistuttavuudenkuilu kasvaa koko ajan, mutta ainakin Suomessa muutoksen tuulet ovat puhaltaneet laajalla rintamalla.

Omien kanavieni sisältö pysynyt aika pitkälti samana nämä kaikki vuodet, vaikka toki täälläkin alan kehitys ja muutos on omalla tavallaan näkynyt. Ruokajuttuja on viime aikoina ollut melko harvakseltaan, mutta siihen suurin syy on ollut ehkä se, että en ole oikein uskonut kenenkään jaksavan innostua perusarkiruuista, joita täällä kotona pyöritellään joka viikko. Sen suhteen en olisi voinut yhtään enempää väärässä, sillä pienen empiirisen tutkimuksen valossa nämä arkireseptit tuntuvat olevan nimenomaan niitä eniten toivottuja. Siispä pitemmittä puheitta ensimmäinen resepti kehiin ja jatkossa rohkeammin näitä teille luettevaksi ja tallennettavaksi suosikkeihin arjen ruokakriisejä varten. Ainakin itselläni selaimeen tallennetut suosikit ovat 99% ruokareseptejä. Mitenkäs teillä? :D

PESTOKANAPYÖRYKÄT (n. 8 isoa / 12 pientä)

broilerinjauhelihaa 400g / pestoa n. 2rkl / kaurahiutaleita n. 2dl / 1 kanamuna / pippuria

Sekaan voi lisätä myös muita mausteita, yrttejä, fetajuustoa yms.

Vaihtamalla pestoa saa variaatiota tähän (vihreä pesto, punainen pestoa, arrabbiata pesto)

Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Taikinan tulisi olla tahmeaa, mutta pysyä kuitenkin kasassa. Pyörittele taikinasta pyörykät ja aseta uunipellille tai vuokaan. Paista 200°C n. 10 minuuttia. Tarjoa riisin/pastan ja esimerkiksi ylimääräisestä pestosta ja kermaviilistä tehdyn kastikkeen kera. Kastiketta voit tuunata sitruumehulla, fetapaloilla. yrteillä yms.

Halloween viikon juustomaistajaiset ja kurpitsahummus

Kaupallinen yhteistyö: Kuusamon Juusto

“Salaiset” aseeni kaamosmasennusta vastaan: kynttilämeret ja valtavan suuret juustolautaset. 

“Pimeää on”, totesi esikoinen, kun ulkoilimme viime viikolla viiden aikaan iltapäivällä. Samaan lauseeseen hän heitti kysymyksen, “Äiti, miltä ulkona näyttäisi, jos nyt olisi kesä?”. Vastasin, että olisi valoisaa ja aurinkokin todennäköisesti paistaisi. Nyt siitä valoisuudesta saa enää vain haaveilla ja aurinkoakin on niukasti tarjolla. Kellojen kääntäminen teki iltapäivistä entistä pimeämpiä, mutta myös tunnelmallisempia ja kynttilöitä vaativia. Siitä syystä viime sunnuntaina katettiin pöytään valtavan juustolautasen lisäksi paljon kynttilöitä!

Tämä juustoilta oli merkitty jo hyvissä ajoin kalenteriin syyslomaviikon kohdalle, mutta sairastelujen vuoksi se meinasi jäädä kokonaan välistä. Siskoni perheineen estyi tulemasta, mutta onneksi miehen suvun puolelta saatiin vieraita pöytään. Sopivasti telkkarista pyöri myös futispeli ja lapsille saatiin leikkiseuraa. Kaikki oli niin balanssissa kuin lapsiperheessä sunnuntai-iltana voi olla.

Pöytään katettu juustolautanen koostui tällä kertaa kotimaisen suosikkijuustobrändini juustoista. Moneen otteeseen olen maininnut Instagramin storyn puolella, miten Kuusamon Juuston Gouda on parasta, mitä leivän päälle sopii laittaa. Hamstraan sitä aina kauppareissuilta ja sen vuoksi sitä löytyykin meiltä aina jääkaapista. Suurena Kuusamon Juuston fanina olin todella iloinen ja otettu, kun kuulin, että Kuusamon Juusto lanseeraa uuden herkuttelujuustojen tuoteperheen ja minua toivottiin viemään siitä sanaa eteenpäin.

Ehdotukseni rennoista juustomaistajaisista ystävien kesken meni läpi, joten aloin suunnittelemaan sesonkiin sopivia tarjottavia. Sen lisäksi, että halusin hyödyntää satokauden parhaita antimia, halusin myös keskittyä kotimaisuuteen. Suurin osa niin sanotuista herkuttelujuustoista on tuontijuustoja, mutta tämän uutuustuoteperheen myötä Kuusamon Juusto on nyt tuonut kuluttajille tarjolle myös maukkaat kotimaiset vaihtoehdot. Kaikissa neljässä juustossa on ensiluokkaiset ja luonteikkaat maut, joita leikkimielisesti hieman arvioimme juustomaistajaisten lomassa.

Oma suosikkini oli täyteläinen Vuorijuusto, josta piti myös mieheni. Vieraiden mielestä taas pehmeän savuinen Savustettu Gouda oli juustoista ehkä se kaikista maistuvin. Näiden lisäksi myös kaksi muuta Maasdam XO sekä voimakas pitkään kypsynyt Emmental XO saivat meiltä kaikilta kehuja. Erityisen hyvältä ne maistuivat kotimaisen jyvänäkkileivän ja tuoreiden karpaloiden kera.

Pyrin tosiaan pitämään myös juustolautasen lisukkeet mahdollisimman ajankohtaisina sekä suosimaan kotimaista. Ja mikä olisi ajankohtaisempaa kuin kotimaiset omenat, karpalot ja kurpitsa! Halloween viikon kunniaksi valmistin kurpitsasta kauniin sävyistä kurpitsahummusta. Minusta parhaita juustolautasia ovat sellaset, joissa yhdistyvät erilaiset kiinteät naposteltavat ja tahnat. Suolaisen rinnalla pitää myös olla jotain makeaa, joten valitsin pöytään kotimaista ruusunterälehtihilloa sekä tummalla suklaalla kuorrutettuja mustikoita. Näistä sai luotua ihania makuyhdistelmiä, jotka kruunasi täyteläinen punaviini.

Kurpitsa hummus

1 kurpitsa (myski tai tavallinen) / 1 valkosipuli / 1 pkt kikherneitä / 2 rkl tahinia / 1/2 sitruunan mehu / oliiviöljyä / ripaus jeeraa / 1 tl paprikajauhetta / ripaus kanelia / ripaus cayennepippuria / suolaa ja pippuria

Koverra kurpitsa ja paloittele se sekä valkosipuli. Laita kurpitsan palat ja valkosipuli astiaan, pirskottele päälle oliiviöljyä. Kypsennä kurpitsanpalat valkosipulin kanssa uunissa 175°C asteessa noin puolisen tuntia. Jäähdytä kurpitsat ja valmista hummus sekoittamalla kaikki aineksi sekä käyttämällä ne blenderissä tai vatkaamalla sauvasekoittimella sileäksi. Hummuksen voi koristella paprikajauheella.

Juustomaistajaiset, olivat ne sitten rennot tai hieman fiinimmät ovat kyllä hauska seuratapahtuma. Meidän iltaan tosiaan mahtui myös jalkapalloa ja neljä railakasta lasta, joten mistään rauhallisesti kynttiläillallisesta ei ollut kyse, vaikka nämä seesteiset kuvat ehkä niin antavat olettaa. Vauhdista huolimatta kaikki saivat mahansa täyteen juustoja ja päätimme mieheni kanssa, että täytyy järjestää tällaisia iltoja useamminkin, ihan vaan kahdestaan tai sitten kutsumalla vieraita kotiin.

Tänne uuteen kotiin onkin kiva kutsua ihmisiä, kun tilaa riittää sekä aikuisille että lapsille. Vielä kun saamme uuden isomman ruokapöydän puusepältämme, niin pöydän tuolimäärä tuplaantuu! Vieraiden kutsumisesta tuli muuten mieleen, että juustot ovat myös oiva tuljainen, jos on itse kutsuttu vieraaksi. Nämä Kuusamon Juuston uutuudet on pakattu niin nätteihin pakkauksiin, että niistä saa helposti loihdittua kauniin viemisen vaikkapa servettien ja puisen leikkuulaudan kera.

ps. Nämä juustot taipuvat myös sisätilojen juustomaistajaisten lisäksi ulos retkievääksi! Malliesimerkkiä siitä näyttää Anniina Jalkanen vajaa kuukausi sitten julkaistussa vlogissaan. En itse asiassa tuntenut tai edes tiennyt Anniinaa ennen tätä kampanjaa, mutta vitsit miten kivaa sisältöä hän tuottaa sekä kauniiden kuvien muodossa Instagramiin, että Youtuben puolelle vlogeina. En oikeastaan ole koskaan oppinut katsomaan vlogeja ja seurannut ketään tubettajaa, mutta hänen videoihin jäin koukkuun ja katsoin niitä useamman putkeen. Jos elämä vanhalla maatilalla kiinnostaa, niin laittakaahan seurantaan :)

Meidän vauvallako muka allergiaa?

Hypätäämpä välillä täysin eri maailmaan ja oikeastaan minulle ihan uuteen maailmaan. En ole tehnyt täällä blogissa säännöllistä, joka kuukauden vauva-päivitystä, mutta aina välillä olen vauvasta sekä siihen liittyvistä asioista puhunut ja saanut teiltä ihan mielettömän paljon vertaistukea. Sitä kaipaisin nyt taas, joten siksi haluan puhua tästä, minulle oikeastaan hyvin tuntemattomasta aiheesta nimeltä allergia.

Aloitetaan sillä, että minä, mieheni tai esikoinen emme ole allergisia yhtikäs millekään. Eikä myöskään ole kukaan lähipiirissämme. Lähin sukulainen, jolta jonkinlainen allergia löytyy taitaa olla serkkuni lapsi. Olen ymmärtänyt, että allergiat ja ruoka-aineisiin liittyvät yliherkkyydet ovat pitkälti tai ainakin osittain periytyvää sorttia. En siis koskaan ikimaailmassa kuvitellut, että meidän tytöistä voisi jompikumpi olla allerginen.

Kuopuksen alkuvaiheen haasteista olen täällä jo kerran puhunut, mutta kun niistä yli päästiin, tuntui elämä taas helpolta ja vauva-arki jotenkin normaalilta, jos näin voi sanoa. Loppukeväästä ja alkukesästä vauva alkoi maistelemaan erilaisia soseita normaaliin tahtiin. Alkuun kaikki menikin hyvin, mutta ehkä juuri siinä 6kk kohdalla, kun mukaan astui isompi kirjo ruoka-aineita ja mm. puurot, jokin muuttui. Pikkuisella on todettu jo aikaisemmin vielä atopia, joten iho-oireita on ollut jonkin verran ihan syntymästä saakka. Siksi en aluksi ollut kovin huolissaan, kun posket välillä punottivat ja iho tuntui niin sanotusti lehahtavan. Tilanne kuitenkin paheni.

Vauvan posket olivat ajoittain ihan kirkkaan punaiset, täynnä ihottumaa ja suun ympärys täynnä finnimäisiä näppylöitä. Samaan aikaan lehahti myös pepun alue ja silloin ilmaisin ensimmäisen kerran huoleni mahdollisesta ruoka-aineallergiasta. Minua kuitenkin vakuuteltiin sekä tuttujen että ammatti-ihmisten toimesta, että ei hätää nuo kaikki johtuvat varmasti vain atopiasta, hampaiden tulosta, hikoilusta kesäkuumalla jne. Luotin heidän sanaan, vaikka jokin pieni ääni sisälläni (ilmeisesti se kuuluisa äidinvaisto) sanoi, että jokin ei nyt ole kohdillaan. Loppukesästä tilanne oli ehkä pahimmillaan ja vauvalle oli kehittynyt myös ihmeellinen sitkeä nuha+yskä. Hän oli todella tukkoinen ja limainen koko ajan, mutta ei kuitenkaan yhtään kipeä. Käytimme häntä parikin kertaa lääkärissä vain kuullaksemme, että ei hänellä ole mitään vikaa korvissa tai keuhkoissa. Kaikki olivat puhtaat, mutta silti tämä röhä ja limaisuus jatkui toista kuukautta.

Sitten eräällä Helsingin reissulla annoin vauvalle purkkisosetta ruoaksi ja miltei heti sen jälkeen hänen naamasta lehahti aivan tulipunaiseksi. Illalla se oli taas näppylöitä täynnä ja seuraavana aamuna vaipasta paljastui kipeä näky. Kirosin mielessäni, että nyt riittää. Nyt selvitän mikä pientä vaivaa ja kirjasin paperille kaikki ruoka-aineet mitä hän oli viime aikoina saanut. Päätin aloittaa testin, jolla selvittäisin mahdollisen ruoka-aineallergian.

Tähän väliin kerrottakoon, että haasteita testiin toi se, että meidän kuopus ei ole mikään maailman helpoin ruoan suhteen, kuten ei ollut/ole esikoinenkaan. En sanoisi, että he nirsoja varsinaisesti ovat, maistavat kyllä kaikkea, mutta loppupeleissä aika valikoivia ruoan suhteen. Kuopukselle minun tekemät soseet eivät ole koskaan maistuneet, vaan ainoastaan kaupan omat. Kaupan omistakin vain tietyt ja mahdollisimman silkkiset kelpaavat, joten aikaisin aloitettu sormiruokailu ei myöskään ole tullut kyseeseen. Onneksi nyt näin 9kk iässä sen makuun ollaan jo päästy ja se onkin vienyt ruokailua huomattavasti kivempaan suuntaan. Minun tekemät soseet eivät edelleenkään maistu, mutta nyt tyttö osaa jo niellä hieman isompia palasia ja voin näin ollen syödä jonkin verran samoja (suolattomia) ruokia kuin me. Yhä edelleen annan hänelle kuitenkin myös kaupan soseita kasvun takaamiseksi, sillä ilman niitä ruokamäärät jäisivät ihan liian pieniksi, eikä se pienehkön vauvan kohdalla ole kovinkaan hyvä asia.

Mutta niin palataampa siihen allergiamysteeriin, jota aloitin siis selvittämään muutamia viikkoja sitten. Alkuun tuntui, että se oli yhtä neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta sitten yhtäkkiä minulle valkeni. Omena. Tuo aika klassinen allergian aiheuttaja oli kaiken tämän takana. Omenaa löytyy monesta hedelmäsoseesta, vauvojen smoothieista, puuroista sekä jopa niistä purkkiruuista. Kun karsin kaiken omenan pois, oireet hävisivät parissa päivässä. Iho parani silmissä ja se hämmentävä 2,5kk kestänyt yskä sekä limaisuus katosivat myös. Kuin tuhka tuuleen. Luin jostain allergialiiton ym. sivuilta, että joskus harvoin vauvojen allergiaoireisiin kuuluu nimenomaan tällaista limaisuutta, joka saattaa muistuttaa flunssaa. Sellaisena minäkin tätä pitkään pidin, mutta näin jälkeen päin käsitän, että kaikki tämä “flunssaisuus” ja ne ikävät iho-oireet johtuivat vain omenasta.

Omena on nyt siis syvästi pannassa meidän vauvalta, mutta onneksi se ei paljon elämää haittaa tai rajoita. Huomattavasti haastavempaa oli tajuta tämä kaikki ja löytää se allergisoiva aine. Allergiaepäilyn selvittäminen oli stressaavaa ja vei paljon energiaa myös äidiltä. Varsinkin, kun tämä maailma oli minulle niin vieras. Nyt ymmärrän kyllä paljon paremmin niitä vanhempia, jotka kamppailevat lasten allergioiden kanssa. Tosin heille, joilla useampi lapsi on allerginen, on tämä ehkä jo tuttua. Minusta tuntui monen päivänä, että olin aivan hukassa asian kanssa, enkä tiennyt mitä tehdä, mutta onneksi apua on tähänkin tarjolla monelta taholta. Kuten esimerkiksi neuvolasta, johon soitinkin nyt selvitettyä mysteerin. Sain sieltä vinkkejä miten toimia nyt jatkossa ja tähän alkuun otamme nyt pitkän tauon allergisoivasta ruoka-aineesta. Myöhemmin on sitten tarkoitus yrittää lähteä siedättämään omenaa tytön ruokavalioon. Jos tähän siedättämiseen löytyy teiltä vinkkejä, niin kuulen niitä mielelläni! Oletteko onnistuneet siedättämään allergisoivan ruoka-aineen, niin ettei siitä enää oireita tule? Minkälaisia allergioita teidän naperoilta löytyy? Mitä oireita? Miten ne vaikuttavat teidän arkeen? 

Pitkään epäilin, että omenan lisäksi myös porkkana aiheuttaisi vauvalle oireita, mutta se on vielä hieman epävarmaa. Välillä porkkanasta ei tule mitään, mutta välillä tulee, samantyylisiä, tosin huomattavasti lievempiä kuin omenasta. On kai hyvin tavanomaista olla allerginen sekä omenalle että porkkanalle, kun kyseessä on jonkinlainen ristiallergia, johon kytkeytyy myös siitepöly. Vielä en ole varma miten toimia porkkanan suhteen, mutta ehkä jos siitä ei mitään sen kummempaa oiretta ilmennyt, niin riittää, että se yksi ja ainut meidän pienelle pahempia allergiaoireita aiheuttava ruoka-aine on nyt onnistuneesti karsittu ruokavaliosta.

Tämä koko allergiatapaus oli hyvä muistutus itselleni siitä, että useasti se kuuluisa äidinvaisto osuu oikeaan. Pitäisi vain luottaa siihen ja toimia sen mukaan. Mitään vahinkoa ei onneksi käynyt, kun allergiaoireet ovat kuitenkin olleet suhteellisen lieviä, mutta kyllä se vähän nakertaa mieltä, etten äitinä tajunnut ärsyttäväni lastani jollakin ruoka-aineella, joka hänelle ei selvästikään sovi ja “kidutin” häntä ihan syyttä alkukesästä lähtien. Ensi kerralla kuuntelen kyllä sitä voimakasta äidinvaistoa, joka aistii tällaiset jutut yleensä paljon ennen muita.

ps. Kuvituskuvana kaksi ihan tavallista ruokailukuvaa eikä mitään varsinaisia allergiakuvia, sillä en oikein koe omiin kanaviini tai omaan tyyliini sopivaksi julkaista lapsestani kuvia, joissa hän on millään tapaa “kipeä”. Pahoittelut siis, jos joku olisi kaivannut kuvia ihottumasta.

Retkellä takapihalla

 

*Kaupallinen yhteistyö K-citymarket

Aloitetaan yllä näkyvästä kuvasta. Siinä on kesän jälkkäri numero yksi. Ananas valmistuu grilllissä ja saa kaveriksi unelman pehmeää mascarponevaahtoa. Aivan tautisen hyvää. Annos maistuu ihan pina colada mocktaililta ja jos minua yhtään tuntee, niin tietää kyllä, että se on suuri suosikkini näin kesäaikaan. Hieman skeptisenä lähdin kyseistä annosta maistamaan, kun anaksen päälle rouhittiin pippuria viimeisessä vaiheessa, mutta olisi vain pitänyt luottaa tähän reseptiin. Nyt se on tallennettuna niin puhelimen kkuin läppärinkin suosikkeihin ja pääsee uusintakierrokselle heti seuraavalla grillauskerralla.

Instagramin puolella olettekin varmasti huomanneet, että tällä viikolla on valmisteltu grillijuhlia oikein pitkän kaavan mukaan. Tekin pääsitte osallistumaan niiden suunnitteluun auttamalla minua valitsemaan mitä sitä oikein grillaisi (kiitos vaan kaikille vastauksista!). Meillä on tänä vuonna ollut mieheni kanssa haasteena vähentää lihansyöntiä ja kokata vähintään kerran viikossa kasvisruokaa.

Haaste on mennyt hyvin, sillä kasvisruokia syödään nykyään useammin kuin kerran viikossa ja nyt grillikaudellakin olisi tarkoitus kääntää katseen enemmän sinne heviosastolle kuin lihatiskille. Tämän K-citymarketin kanssa yhteistyössä toteutetun kampanjan myötä lähdin miettimään mitä meidän tapauksessa ilmastoystävällisempi grillaus voisi tarkoittaa ja mitä grillilihojen tilalle valittaisiin.

Apuna minulla oli tässä koko laaja reseptiarkisto K-ruoka -nettisivuilla. Reseptiarkiston selaamista helpottaa oivat rajausmahdollisuudet, joista itse klikkasin päälle tietenkin grillauksen ja kasvisruokavalion. Näiden takaa paljastui iso lista potentiaalisia reseptejä. Teidän suosituksesta päädyin valmistamaan mm. grillattua munakoisoa ja fetaa sekä yrttihummusta (nam!). Hummuksen kaveriksi paistoin grillissä Damper-leipiä ja toiseksi “pääruoaksi” valitsin pienet portobellopizzat.

Ihan täysin kasvisruokavaliolla ei menty, sillä näiden lisäksi meillä oli myös kotimaista, läheltä tuotua kalaa, joka tosin on sekin ympäristöystävällinen valinta. Jälkiruoan tuossa ensimmäisessä kappaleessa jo hyvin tarkkaan kuvailinkin, mutta juomapuolesta vielä pari sanaa. Sen lisäksi, että K-citymarketin kattavasta valikoimasta tarttui mukaan muutamia virvoitusjuomia, niin valmistimme myös minin kanssa itse Mansikkagazpachoa. Ihan täydellinen juoma lämpöisiin kesäpäiviin ja maistuu niin lapsille kuin aikuisillekin.

Ainekset näihin grilliherkkuihin hankin tietysti K-Citymarketista. Jokin aika sitten Kotkan Cittari kävi läpi pienen uudistuksen ja sen jälkeen se on ollut ihan ylivoimainen suosikkiruokakauppani. Niin avaraa, siistiä ja selkeää. En voi sietää sitä, että ruokakaupassa joutuu sinkoilemaan pitkiä matkoja edestakaisin, kun hyllyt ovat jotenkin epäloogisessa järjestyksessä tai välimatkat ovat muuten vaan kilometrin pituisia.

Kätevän kokoisessa sekä hyvin organisoidussa ruokakaupassa ostokset hoituu nopeasti ja sitä yllätys yllätys näin ruuhkavuosina arvostaa. Itse käyn noin kerran viikossa Cittarissa, jolloin ostan ruokatarpeet usemmaksi päiväksi sekä vauvalle kaiken tarvittavan. KCM:n laaja valikoima on myös yksi iso painava syy käydä siellä. Cittarista saan kaiken tarvittavan. Ja sieltä löytyy muuten takuulla jokaiselle jotain grillattavaa kiitos ison ja kattavan hevi-osaston sekä monipuolisen palvelutiskin.

Mutta palataampa takaisin meikäläisen grillailuihin. Nimittäin ihan missä tahansa näitä herkkuja ei valmistettu. Olin jo hyvissä ajoin päättänyt, että tämän kampanjan yhteydessä hitsi vie korkkaamme uuden pihan oli se kesken tai ei. Alunperin olin haaveillut grillaavani upouudella terassilla, mutta kun se odotteli itseään, niin pyysin miestäni kantamaan grillin laiturille. Grillauspaikkana se ei tosin kalpene yhtään tulevan terassin rinnalla, sillä mikä sen siistimpää kuin tuoksutella meren tuoksua, fiilistellä auringonlaskua ja samalla valmistaa grilliherkkuja.

Tämä mieletön ideani järjestää retki omalle takapihalle ja laiturille meni sään sekä ruoan suhteen loistavasti, mutta olisihan se pitänyt muistaa, että pienten lasten kanssa on aina hieman säätöä :D Alkumaljat saimme juotua yhdessä ja sitten alkoikin sellainen show, kun pienempi oli ruokaa vailla ja isompaa vilukissaa paleli. Lopulta grillailin itsekseni siinä meren äärellä ja grilliherkut syötiin laiturin sijaan sisätiloissa. Mutta eipä tuo makuelämystä haitannut. Hedelmistä ja kasviksista pääosin koostunut menu upposi parempiin suihin nopeasti. Vaikka välillä hyvästä (grillatusta) lihasta nautinkin, niin kyllä tämä kevyempi ja samalla myös ympäristöystävällisempi grilliruoka on enemmän omaan mieleen. Maha tulee täyteen, mutta mitään ähkyä ei näistä saa. Ellei sitten kauho mascarponevaahtoa suoraan suuhun, kuten minä tein.

ps. Seuraavaksi grillibileitä järkkäilee Valkoinen Harmaja-blogin Suvi, joten kannattaa klikata hänen blogiinsa uusien maukkaiden grillireseptien ja hyvien grillausvinkkien perässä.

Ei vain päältä kaunis

Olen saanut nyt vuorokauden sisään niin monta kyselyä kahdesta asiasta koskien eilisiä ristiäisiä, että päätin työstää niistä ihan erillisen postauksen :)

Eniten uteluita tuli ristiäiskakusta, joka kieltämättä oli myös omaan silmääni erittäin kaunis ja onnistunut. Tällaista kakkua lähdin hakemaan ja sellaisen myös ilokseni saimme. Bongasin jo hyvissä ajoin Pinterestistä “nakukakun”, jonka päällä oli aidoista kukista tehdyt koristeet. Silloin päätin, että yrittäisin tilata vastaavan kuopuksen ristiäisiin. Kakuntekijä löytyi helposti, kun tiesin äitini työkaverin ottavan kakkutilauksia vastaan. Kakun (sekä macaronsit) ostimme siis häneltä (Instassa @paivileipoo) ja hänen suosituksestaan makuyhdistelmäksi valikoitui kookos-valkosuklaa-lime-tropical passion. Täydellisen raikas yhdistelmä makeahkon marenkikreemin kanssa. Kookoksen suurena ystävänä minun oli saatava kakkuun ripaus lempimakuani, mutta se oli tässä sen verran hienostunut, että myös ne vieraat, jotka eivät kookoksesta liioin välitä, tykkäsivät kakusta kovin.

Kakun kukkakoristeidenkin suhteen minulla kävi hyvä tuuri, sillä yksi teistä seuraajistani vinkkasi juuri sopivasti taitavasta kotkalaisesta floristista (Instassa @sammalsydan). Häneltä sain tilattua toiveiden mukaiset kukat kakun päälle ja sivuun. Lisäksi ostin häneltä myös kranssin kastemaljan ympärille. Kakku ja kukat tulivat eri paikasta ja eri aikaan juhlapaikalle, mutta sain ne näppärästi aseteltua paikoilleen juuri ennen tarjoilua.

Nyt kun yhteistöiden oikeaoppinen merkitseminen somessa ja blogissa on ollut paljon pinnalla, niin täytyy tässä kohtaa vielä tarkentaa, että kumpikaan, kakku tai kukat, ei ole osa mitään kaupallista yhteistyötä, vaan tahdoin ihan omasta halustani ja runsaiden uteluiden vuoksi vinkata taitavista paikallisista tekijöistä :) Toivottavasti näistä taitureista on iloa jollekin muullekin!

Kakun lisäksi te kyselitte paljon kattauksessa vilahtaneiden astioiden perään. Nämä kultasomisteiset kukkakahvikupit sekä tässä vanhassa postauksessa jo aikoinaan esitellyt kultaraidalliset kupit ovat minulle hyvin rakkaat, sillä olen perinyt ne mummoltani. Mummo oli, kuten minäkin, melkoinen kultaharakka ja koska muu suku ei ole ehkä ihan yhtä innostunut kullan kimmellyksestä, on minulle suotu mahdollisuus periä monia kauniita kullanhohtoisia asioita. Kuten esimerkiksi uuden kotimme kultakehyksinen lasipöytä sekä nämä astiat.

Samoja astioita siis tuskin saa enää mistään, mutta halusin siitä huolimatta kertoa kuppien alkuperän ja tarinan niiden takaa.  Näiden avulla voin varmistaa, että mummonikin on jollain tavalla vielä tänä päivänäkin läsnä meidän tärkeissä juhlissa ♥

Ikuinen leipätyttö – 3 kasvisleipäreseptiä eri tilanteisiin

 *Kaupallinen yhteistyö Fazer Leipomot Oy

Olen ikuinen leipätyttö. Ja se on ikuinen vitsi, että söin lapsena yksin pussillisen paahtoleipää treenien jälkeen. Tämä siis täyttä totta ja tapahtui useamman kuin yhden kerran…

Leipä on minulle hyvänmielen ruokaa, jota syön melkein joka aterialla. Varmistan aina ravintolassa, että kuuluuhan annokseen leipä. Jos ei, tilaan sitä pöytään. Näin leivän suurkuluttajana olen onnekas, että olen saanut asua leipäaterioiden luvatussa maassa eli Norjassa, jossa ihan oikeasti useampi ateria tuntui koostuvan lähes poikkeuksetta jonkinlaisesta leivästä. Leipää syötiin aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, joskus illalliseksikin. Sekös minulle sopi.

Viime vuosina leivän syöminen ja siitä erityisesti tykkääminen ei ole ollut kovinkaan mediaseksikästä. Tuntuu, että ainakin itse törmään paljon useammin siihen, että leipää vältellään tai ainakin päivittäisten leipäpalojen määrää vähennetään. Moni tuttuni ei syö leipää ollenkaan, osa terveyssyistä, osa muuten vaan. Minulle olisi varmasti täysin mahdotonta yrittää täysin irtautua leivänsyönnistä.

Fazerin leipiin minulla on ihan erityislaatuinen suhde. Ne olivat opiskeluaikojeni pelastus, sillä koulumme ruokalasta sai joka päivä tuoretta Fazerin leipää. Niillä sai vatsan täytettyä, jos muuten ei ruokalan tarjonta joinakin päivinä maistunut. Monille Fazer tuo ehkä ensimmäisenä mieleen suklaan, mutta itselleni yllätys yllätys leivän. Siksi olinkin enemmän kuin innoissani, kun tästä Fazerin leipäkampanjasta ensimmäisen kerran kuulin.

Toinen syy intoiluun oli se tosiasia, ettei vatsasi ole enää viime vuosina kestänyt samanlaista leivän mussutusta kuin lapsena, varsinkaan raskaana ollessa ja nyt synnytyksen jälkeen. Kroppa tuntuu olevan vielä todella sekaisin ja leipien hiiva turvottaa sekä vehnä saa vatsani kovaksi. Kokeilemalla olen onneksi löytänyt uudet sopivat leipämäärät itselleni, mutta esimerkiksi ruisleivän joudun ajoittain jättämään hetkeksi kokonaan pois, sen aiheuttaessa todella pahoja vatsanpuruja. Sekös vasta on harmittanut, sillä perinteinen suomalainen ruisleipä minulle kyllä maistuisi.

Jos joku siellä nyökkäilee, että samojen asioiden kanssa kamppailen itsekin, niin ei hätää. Ratkaisu on täällä! Kuukauden päivät olen nyt testannut FODMAP-ruokavalioon soveltuvia Fazerin Vatsaystävällinen* -leipäperheen tuotteita ja voin ilokseni kertoa, että mainitsemani leivänsyöntimurheeni ovat jääneet taakse. Kiitos Fazerin omaan innovaatioon perustuvan taikinajuuren, joka pilkkoo suuren osan FODMAPeista pois, olen löytänyt ruisleivän (Fazer Vatsaystävällinen* Ruis), joka ei ärsytä vatsaani. Tämä on maailman ensimmäinen ruisleipä, jossa FODMAP-hiilihydraattipitoisuutta on laskettu.

Leipäperheen muita suosikkejani ovat uutuustuote Fazer Vatsaystävällinen* Hiivaton Siemenleipä, joka nimensä mukaisesti on hiivaton ja sisältää siemeniä. Tätä sekä Fazer Vatsaystävällinen* Kaura -leipää olen yrittänyt suosia nyt, kun vatsani on synnytyksen jälkeen oikutellut normaalia enemmän. Siemenet, jyvät ja kuidut ovat lievittäneet välillä tukalaakin tukalampaa oloa. Itse en noudata gluteenitonta ruokavaliota, mutta pakko vielä mainita ajatellen teitä, jotka mahdollisesti sitä noudatatte, että leipäperheeseen kuuluu myös gluteeniton vaihtoehto, joka sopii täysin vehnättömään ruokavalioon. Kaikki Fazerin Vatsaystävälliset* leivät ovat lempeitä vatsalle ja mahdollistavat näin omani sekä toivottavasti myös muiden leivän mussuttajien leipäilottelut jatkossakin, kun leivästä ei tarvitse välttämättä kokonaan luopua vatsaoireiden pelossa.

Kehittelin tähän postauksen yhteyteen kolme erilaista leipäreseptiä näitä Fazerin leipiä hyödyntäen. Kaikki ovat melko ruokaisia kasvisvaihtoehtoja, joista yksi sopii vaikkapa mukaan otettavaksi välipalaksi, yksi helpoksi lounaaksi ja yhtä vähän spesiaalimpaa voi esimerkiksi tarjoilla brunssilla. Itse ajattelin tarjota tätä viimeisenä mainittua pienemmäksi leikattuina paloina tulevissa ristiäisissä! Mintun, hillon ja vuohenjuuston yhdistelmä kauraleivällä on niin herkullinen.

Vihreä eväsleipä

Fazer Vatsaystävällinen* Gluteeniton -leipää / fetaa / tuoretta persilijaa / sitruunamehua / pippuria / vihreitä papuja

Murusta feta leivälle, lisää pavut ja tuoretta persilijaa. Mausta pippurilla ja sitruunamehulla.

Lämmin lounasleipä

Fazer Vatsaystävällinen* Ruis -leipää / hummusta / rucolaa / paistettuja kesäkurpitsakuutioita / balsamicoa

Viipaloi kesäkurpitsa ja itketä viipaleet. Leikkaa viipaleet kuutioiksi ja paista oliiviöljyssä. Mausta suolalla, pippurilla ja pienellä määrällä hunajaa. Kääntele kuutioita pannulla kun ovat kullanruskeita. Levitä leivälle hummusta, rucolaa ja paistetut kuutiot. Viimeistele balsamicolla.

Aurinkoinen brunssileipä

Fazer Vatsaystävällinen* Kaura -leipää / vuohenjuustoa / aprikoosihilloa / paahdettuja pinjansiemeniä/ tuoretta minttua

Voitele leivät vuohenjuustolla ja sivele päälle hilloa. Paahda pinjansiemenet ja lisää ne leiville. Koristele tuoreella mintulla.

ARVONTA

Lopuksi haluaisin vielä arpoa Fazerin tuotepaketin teidän kesken. Kertomalla kommentissa omasta suhteestanne leipään ja mahdollisesti kokemuksistanne herkkään vatsana liittyen olette mukana tuotepaketin arvonnassa. Aikaa osallistua on 20.2.2019 saakka! Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

*Lue lisää fazer.fi/vatsaystavallinen

 

Syksyisiä omenareseptejä

Parasta juuri nyt: (äidin) kotipihan omenapuun omenat ja itse tehty omenapiirakka.

Omenasato on tänä vuonna ollut erityisesti vanhempieni luona ihan mieletön ja äiti toikin minulle vastikään korillisen omenoita. Meidän omassa puussa ei sen sijaan ole jostain syystä omenia tai ainakaan syöntikelpoisia sellaisia tänä vuonna näkynyt. Mutta eipä tuo haittaa, sillä tykkään muutenkin tästä punertavasta lajikkeesta enemmän kuin meidän pihapuun vihertävästä (valkeakuulas?). Omenalajit eivät ole ihan ominta alaani…

Omenareseptit sen sijaan ovat ja siksi ajattelinkin, että voisin näin syyskuun ja satokausikalenterin kunniaksi vinkata muutamista omenaresepteistä, joita olen itse vuosien varrella suosinut useaankin otteeseen. Kotipuusta poimitut mehukkaat omenat taipuvat tietenkin parhaiten klassiseen omenapiirakkaan. Reseptejä omppopiirakkaan löytyy varmasti tuhansia, mutta omia ikisuosikkejani ovat helppo, mikrossakin tarpeen tullen valmistuva Kaura-omena-paistos, jota olen monesti tarjonnut hätävarana vieraille, sekä taivaallinen vain hieman enemmän aikaa vievä Tarte Tatin. Piiraiden lisäksi omenoista saa tehtyä helposti hilloa tai omenasosetta. Itse tykkään maustaa omppohillot esimerkiksi kanelilla, appelsiinin kuorella, vaniljalla ja/tai kardemummalla.

Omenahilloa voi sitten hyödyntää pitkin talvea vaikkapa juustojen kaverina tai puuron seassa. Puurosta tulikin mieleen, että voisin taas pitkästä aikaa tehdä tätä Omenaista manteliuunipuuroa, joka sopii erinomaisesti vaikkapa syksyiseen brunssipöytään. Muutenkin sitä voisi aina välillä muistutella itselleen, että omena ei ole pelkkä makeiden jälkiruokien ainesosa, vaan taipuu hienosti myös ruokaisampiin resepteihin ja suolaisiin tarjottaviin. Tästä esimerkkinä sosekeitot, joihin omena tuo ihanan maun. Kokeilemisen arvoinen on mm. viime syksynä kehittelemäni Kanelinen kurpitsakeitto. Salaatit ovat toinen hyvä vaihtoehto on kokeilla omenoita ruokaresepteissä. Omena tuo niihinkin kivan vivahteen. Tämä Syyssalaatiksikin nimeämäni ompposalaatti oikein huutaa syksyä niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin.

Olisi kiva kuulla minkälaisia luotto-omenareseptejä teiltä löytyy? Entä tykkäättekö ylipäätänsä hyödyntää satokausikalenterin mukaisia kauden parhaita raaka-aineita?